1600- luvun alussa Euroopasta muutti Pohjois- Amerikkaan siirtolaisia, jotka menivät tekemään sinne töitä ja hankkimaan toimeentulon. Suurin osa siirtolaisista pakeni Euroopan uskonnollisia vainoja ja sotia. Amerikan alueiden hallintojen vuoksi Englanti ja Ranska ajautuivat sotaan. Englantilaiset voittivat, joten Ranska joutui luovuttamaan alueita Englannille. Tämä muodosti yhtenäisen kolmentoista siirtokunnan ketjun Pohjois- Amerikan itärannikolle.

1700- luvun puolivälissä siirtokunnissa oli noin kaksi miljoonaa asukasta. Samoihin aikoihin siirtokuntien asukkaat vaativat lisää vapauksia. Siirtokuntien piti tuottaa rahaa vain Englannille, mitä nämä eivät hyväksyneet. Siirtokuntien tuli maksaa uusia kauppamaksuja ja ulkomaankauppa sallittiin vain englantilaisten kauppalaivojen kanssa. Siirtokuntien edustajat raivostuivat englantilaisten valinnoista koskien veronkorotuksista. Siirtokunnat ilmoittivat valistuksen hengessä, ettei Englannilla ollut oikeutta määrätä siirtokuntia koskevia veroja ja lakeja, eikä hallita siirtokuntia.

Amerikkalaiset kutsuvat Bostonin ja Englannin välistä sotaa maan vapaussodaksi. Vuonna 1781 sota päättyi Englannin antautumiseen. Ensimmäisen presidentin kunnian sai George Washington, vapaussodan sankari. Vuonna 1776 siirtokunnat julkaisivat itsenäisyysjulistuksen.
Julistuksessa korostettiin ihmisten tasa-arvoisuutta. Tasa-arvoisuus ei kuitenkaan koskeneet kaikkia. Esimerkiksi naiset, tummaihoiset orjat, alkuperäisasukkaat intiaanit ja köyhimmät kansalaiset eivät saaneet samoja oikeuksia. Amerikkaan tuotiin tummaihoisia ihmisiä Afrikasta orjiksi. Orjien omistajat saattoivat ruoskia heitä.

1800- luvulla Pohjois- Amerikan vapausperiaatteet levisivät Etelä- Amerikkaan. Myös siellä kapinoitiin siirtomaa-isäntiä vastaan. Lopuksi myös Etelä- Amerikan valtiot itsenäistyivät.



George Washington
Yhdysvallan itsenäistyminen


Tiedonlähteet: Google kuvahaku ja historian kirja.