Ranskan suuren vallankumouksen käynnisti Bastiljin valtaus. Vallankumoukseen oli monia syitä.

Aatelisto ja papisto oltiin vapautettu veronmaksusta, ja heillä oli vaikutusvaltaa. Porvaristoa ärsytti kasvavat verot ilman mitään vaikutusvaltaa, joten porvaristo vaati itselleen valtaa.

Aatelistoon ja papistoon kuului vaan pieni osa väestöstä, joten säätyjen erilaisuus näkyi valitonpäivillä. Aatelistolla sekä papistolla oli oma ääni.

Talonpojat, porvaristo ja työläiset kuuluivat kolmanteen säätyyn. Myös heillä oli vain yksi ääni. Valta siirtyi ylemmiltä säädyiltä kolmanteen säätyyn heti vallankumouksen jälkeen.

Papisto 1% väestöstä n. 400 000 (Papit, piispat, munkit jne.)

Aatelisto 2% väestöstä n. 150 000 (Linnan ja kartanon omistajat, hoviaateli.)

Kolmas sääty 97% n. 25 000 000 (Talonpojat, työläiset, kauppiaat, lääkärit jne)

Köyhyys ajoi ranskalaiset vallankumoukseen. Asukkaat näkivät nälkää suurkaupungeissa, esimerkiksi Pariisissa.

Valistusajattelijoiden esittämät näkemykset yhteiskunnan ongelmista saivat etenkin porvariston vaatimaan uudistuksia. Myös Yhdysvaltojen vapaussota innosti ottamaan vallan omiin käsiin. Tavallinen kansa kaappasi vallan ja valtiopäivät muutettiin kansankokoukseksi. Säätyjen erioikeudet poistettiin. Kirkon valtaa rajoitettiin ja sen maa-alueet otettiin valtion haltuun.

Vuonna 1791 kansalliskokous lopetti itsevaltiuden, ja samalla tuomitsi kuningas Ludvig XVI ja kuningatar Marie Antoinetten kuolemaan.

Bastiljin valtauksen jälkeen kansalliskokous julkaisi ihmisoikeuksien julistuksen. Erityisesti julistuksessa korostetaan, että lain tulee olla kaikille sama. Sen mukaan ihmiset:

1. Syntyvät vapaina ja tasa-arvoisina.

1. Ketään ei saa vainota mielipiteen tai uskonnon vuoksi, ja ihmisillä on oikeus kirjoittaa ja lausua vapaasti omia mielipiteitään.

Vallankumous päättyi sekasortoon, sillä monet pakenivat muihin maihin Samalla pakenevat houkutteli Ranskan naapurimaita sotaan.

Lopulta valtaan nousi Maximillian Robespierre, joka oli ehdottomasti vallankumouksellisten puolella. Jokainen, joka ei ollut vallankumouksellisten puolella, oli vihollinen.

Monet maat julistivat Ranskaa kohtaa sodan. Ranskalaisten sotamaine oli varsin huono, joten vallankumouksellisten suosio laski. Tämä aiheutti vallankumouksien tapaisia kapinoita, jonka vuoksi vallankumoukselliset määräsivät kaikki miehet armeijaan.

Siihen aikaan poliisien tehtävänä oli saada kiinni epäilyt vallankumoukseen osallistujia, ja sen jälkeen teloittaa giljotiinilla. Kaiken kaikkiaan ihmisiä kuoli noin 70 000 tuhatta. Tätä vallankumouksen aikaa kutsutaankin hirmuvallan ajaksi.

Sekasorto päättyi Robespierren kuolemaan giljotiinilla. Valtaan nousi Robespierren jälkeen Napoleon Bonabarte, joka lopulta sai kaikki vallankumoksen vallat itselleen. Ranskassa palattiin takaisin itsevaltiuteen.

Tämä vallankumous muutti maailmaa monella tavalla. Uskonnonvapaus, avioero sallittiin, orjuus kiellettiin, oikeus koulutukseen, nämä kaikki tulivat voimaan vallankumouksellisten ansiosta.

Ihmisoikeuksien julistuksen periaatteet näkyvät edelleen esimerkiksi länsimaiden, ja Suomenkin laissa. Valta kuuluu kansalle, kaikki ovat vapaita ja tasa-arvoisia ja kaikilla on oikeus äänestää sekä ilmaista mielipiteensä.

Vallankumouksen aikana otettiin käyttöön pituuden ja painon mitat: metri, desilitra, ja kilo.

Kokonaisuudessaan Ranskan vallankumous kesti n. 1789-1799.



Kuva Ranskan ja Englannin sodasta.


Tiedonlähteet: Googlen kuvahaku, Wikipedia ja historian kirja.