Meillä oli klinikkatapaaminen Tuulan kanssa to 4.4, ja tällöin vain minä pääsin paikalle muiden ryhmäläisten ollessa töissä. Tämä ei haitannut meitä, sillä jaoimme tehtävät niin, että jokainen tekee yhtä paljon töitä yhteisen hyvän eteen. Klinikkaohjauksessa Olimme nähneet ison vaivan 12 tunnin opetuskokonaisuuden suunnittelussa. Olimme iloisia, että ohjausklinikalla Tuula antoi hyvin tarkkanäköisiä ja idearikkaita kommentteja suunnitelmastamme, ja otimmekin lähes kaikki hänen tarjoamat ideat käyttöön suunnitelmaamme. Laadimme suunnitelmasta diaesityksen ja koulutoteutusraportin. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen nostimme ilmastotunteet esille koulukokeilussa erityisen paljon ja löysimme ilmastotunteisiin liittyvää kirjallisuutta mukavasti. Myös Greta Thundbergin oma kirja "koskaan et ole liian pieni tekemään suuria asioita" toimi erinomaisena alustuksena esikoululaisille aiheestamme. 

Viimeisellä demolla kävimme läpi koulukokeilujen purkua pienryhmittäin. Olimme pienryhmäni kanssa valmistautuneet esittelemään esitysdiamme demolla 4 lukujärjestyksen mukaisesti, mutta koulukokeilujen purku työstettiinkin vasta viimeisellä demolla. Koulukokeilujen purku tehtiin pienryhmittäin (sekaryhmittäin) siten, että jokainen pienryhmässä olija kertoi omasta koulukokeilustaan. Minä, Kia ja Julia (koulukokeilun toteuttajat) olimme siis kaikki eri ryhmissä kertomassa esityksestämme. Lisäksi hiukan tunnelmaa latisti se, että olimme varautuneet esittelemään projektimme diaesityksenä koko ryhmälle yhteisesti, mutta tämä esitys tehtiinkin "vain" pienryhmille. Lisäksi esitykset olivat hyvin vapaamuotoisia ja rentoja, enkä itsekään esittänyt diaesitystämme kokonaisuudessaan, vilautin joitakin dioja vain sieltä täältä. Kenties tätä voisi tarkentaa ensi ryhmää ajatellen, eli hiukan vahvistaa ajatusta, millainen purkuesityksen tulee olla ja mihin kannattaa/ei kannata valmistautua.

Reflektio suhteessa kurssin tavoitteisiin. Opintojakson suoritettuaan opiskelija
1. osaa ja haluaa työskennellä avoimin mielin ja toisilta oppien sekä tehdä yhteistyötä monialaisessa tiimissä, myös koulun ulkopuolisten tahojen kanssa,
2. osaa ja toteuttaa monialaista opetusta eri oppiaineiden pedagogista tietoa ja taitoa hyödyntäen, 
3. osaa perustellen valita oppimiskokonaisuudelle monipuolisesti eri oppiaineiden sekä laaja-alaisia oppimistavoitteita, 
4. tuntee ja osaa perustellen valita tarkoituksenmukaisia tapoja arvioida monialaista oppimista,
5. uskaltaa kokeilla uutta ja hyödyntää opetuksen suunnittelussa yhteisön vahvuuksia,
6. ottaa vastuun omasta ja muiden oppimisesta ja sekä osaa reflektoida omaa oppimistaan.

Koen, että opin opintojaksolla paljon. Reflektio on tärkeä osa oppimisprosessia, sillä se auttaa ymmärtämään opittua ja kehittämään itseä edelleen. Osaan 1. avoimin mielin ja toisilta oppien tehdä yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa. Ryhmäläiseni olivat tuttuja itselleni, olemme majoittuneet yhteismajoituksessa lähiviikoilla puolitoista vuotta ja tunnemme toisemme hyvin. Kuitenkin opintojaksolla tuli tutustuttua myös täysin vieraiden ihmisten kanssa, sillä ryhmä koostui pitkälti muista paitsi maisteriopiskelijoista. Koen vahvuutenani erilaisten ihmisten kanssa työskentelyn ja tämä opintojakso vahvisti edelleen näkemystäni siitä, että erilaisten ihmisten parissa työskentely on antoisaa ja opettavaista. 2. Eri oppiaineiden pedagogista tietoa ja taitoa hyödynnettiin koulutoteutustuntien muodossa. Olemme kaikki (Kiia, Julia ja minä) varhaiskasvatuksen opettajia ja olemme tottuneet toteuttamaan laadukasta pedagogiikkaa ja tuomaan selkokieliset ohjeet lapsille. Kun lapsi tietää, mitä hänen tulee tehdä ja mitä häneltä odotetaan, hän myös toimii vapauteemmin ja olennaiseen keskittyen. 
3. Käytimme pops:ia kaiken toiminnan perustana. Pops on tullut tutuksi näiden kahden vuoden aikana, sillä lähes kaikissa pom-opinnoissa tulee haalia oppiainetavoitteet ja laaja-alaiset tavoitteet esiin ja kielellistää niitä lapsille sopiviksi. 
4. Arvioimme usealla tavalla opintokokonaisuuttamme, kuten itsearvioinnin ja vertaisarvioinnin avulla.
5. Kokeilimme ja heittäydyimme, teimme asioita oman mukavuusalueemme ulkopuolella ja näin ollen reflektoimme jatkuvasti toimintaamme halutessamme olla entistä parempia. Paljon myös sanoitimme asioita, ja välillä tuntuukin siltä, että voisi olla enemmän tekemistä ja vähemmän puhetta. Toki alun uusi tilanne vaati paljon alustusta.
6. Vastuunotto omasta ja muiden oppimisesta on itselleni ominaista. Pyrin aina huolehtimaan siitä, että niin sekä lapsi että ryhmässä oleva aikuinen (avustaja) ymmärtää mitä tehdään ja miksi. Pyrin myös osallistamaan ryhmäläisiä (lapsia) sanoittamiseen ja ohjeen kertomiseen sellaiselle, joka ei vielä ohjetta ymmärtänyt/tuli myöhässä. Näin myös lapsilla ymmärrys ja oppiminen syvenee, kun he saavat itse kertoa ja opettaa ollen ikäänkuin pienia asiantuntijoita. Tämä vahvistaa lapsen itsetuntoa ja minäpystyvyyttä.

Mitä voisit viedä omassa opetuksessani eteenpäin? Ehdottomasti tunnetaitokasvatuksen ja välineet tähän. Koen aiheen sydäntä lähellä olevaksi ja ajattelen voivani antaa lapsille paljon asian tiimoilta. Voisin kiinnittää nämä MOKkeihin lisäämällä jokaiseen päivään tunnetaitotunteja -jotta tunteiden näyttämisestä, nimeämisestä ja sanoittamisesta tulisi sujuvaa.