Kohtasinko jotakin minulle aivan uutta? Mitä?
Mitä ennestään tuttua hahmotin tai jäsensin uudella tavalla?
Mikä jäi epäselväksi?
Odotan, että ensi kerralla jatkamme / selvitämme / työstämme...

Monialaisten oppimiskokonaisuuksien opettamista ajatellen sain tai kehitin seuraavia ideoita:

Tällä tunnilla pääsimme kirjoittamaan tekstiä aiheesta "ilmastoahdistus". Ensin kirjoitimme viisi sanaa paperille aiheesta "ilmastonmuutos". Tämän jälkeen annoimme sanalistan parille ja pari sai alleviivata häntä eniten resonoivan sanan. Tästä alleviivatusta sanasta tuli kirjoittaa teksti. Kirjoitin tällaista vuoropuhelukeskustelua: Ihmiset ovat materialisteja, joille hetkellistä onnea tuovat materiaalien hankinta. ´Mitä enemmän ja uudempaa, sitä hyvätasoisempi olet`.
Toisaalta trendinä on olla ekologisesti allonharjalla: yritetään toimia niin, että oma hiilijalanjälki on mahdollisimman pieni. ´Eli kulutus-villitys ei olekaan enää se juttu, vaan onnea haetaan muista asioita -kuten mielen hyvinvoinnin vahvistamisesta.`
Kertooko "hällä väliä" -asenne sitten ihmisten pahaolosta, juurettomuudesta, taipumuksesta olla näkemättä kauas? "Ahdistaa", "Toivon". 

Parini oli tehnyt kysymyksen: "mihin sävyyn puhua oppilaiden kanssa aiheesta `ilmastonmuutos`? Allekirjoitin hänen kirjoituksestaan sanan "sävy", sillä se oli minusta kaunis ja olennainen sana hänen kysymyksessään. Parini kirjoittikin sanasta "sävy" oman tekstinsä ja hän otti kauniisti sävy-sanan kautta esiin sosiaalisen ulottuvuuden ilmastonmuutos-aiheessa. 

Mitä tarkoitetaan sosiaalisella ulottuvuudella ilmastonkeskustelussa? Se on sävyjen tulkitsemista: katseensävyn, äänensävyn, vartalon sävyn tulkitsemista. Ilmastokeskustelua tehdään usein kaverin kanssa tai ryhmässä, ja siinä on läsnä aina sosiaalinen ulottuvuus. 

Ilmastokeskustelu = teko (diskurssi). Siinä pohditaan, että kuka saa puhua, ketä kuunnellaan, kuka ohjailee ja kenellä on valta?

Onko ilmastokeskustelu miten luontevaa? 

Valmiiden vastausten ja ratkaisujen tarjoaminen ei ole aina hyvä juttu, ja tästä hyvä esimerkikki on syötätä oppilasluokalle tietoa, että "karjankasvatus" olisi huonoa ilmastolle. Entäs jos karjan- ja maidontuotanto onkin jonkin oppilaan perheen elanto?

Itsenäinen kirjoitusprosessi + siitä keskusteleminen ensin parin kanssa, sitten isommissa ryhmissä. Omat merkitykset ja toisten luomat merkitykset: ne eivät aina ole yhtenäistä, mutta tärkeintä on avoin dialoginen keskustelu. Meille suositeltiin Erätauko -nimistä blogia, jossa keskustelua ilmastoteemoista. Erätauko -dialogi rakentuu toisten näkökulmien aktiiviselle ja myötäelävälle kuuntelulle. Dialogi edellyttää luottamusta. Osallistujat ovat dialogitilanteessa tasa-arvoisia.

Tältäkin tunnilta opin paljon asioita. Erityisen ihastunut olen kirjallisuusterapeuttisiin menetelmiin, joiden avulla päästään syvälle ilmiöiden sisälle. Kirjallisuusterapeuttiset menetelmät johdattavat erilaisiin tapoihin hyödyntää kirjallisuutta ja kirjoittamista terapeuttisissa ja itsehoidollisissa tarkoituksissa. Näitä menetelmiä käytetään monilla aloilla, kuten psykoterapiassa, kuntoutuksessa, koulutuksessa ja kirjallisuusohjauksessa. Ne voivat auttaa ihmisiä käsittelemään tunteitaan, ymmärtämään itseään paremmin ja löytämään uusia näkökulmia elämän haasteisiin.