Kulttuurinen, yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen: 
- Kykenen arvioimaan yhteisön arvoja ja toimintakäytänteitä ja osallistun niiden kehittämiseen, esimerkiksi kykenen näkemään asioita toisin, arvioimaan ja muuttamaan niitä
- Tunnistan koulua ja kasvatusta koskevia käytänteitä ja monikulttuurisuuden ilmentymiä

Käsittelen kulttuurista, yhteisöllistä ja yhteiskunnallista osaamistani seuraavien kysymysten avulla:

• Mitkä yhteisön käytänteet ja säännöt herättävät minussa kysymyksiä tai kummastusta?

Joskus kouluissa tulee vastaan sääntöjä, joiden merkitystä en täysin ymmärrä. Esimerkiksi hattukiellot sisällä. Ymmärrän käytöstapojen opettamisen tärkeyden, mutta mielestäni säännöt pitäisi päivittää nykyaikaan. Ajattelen itse niin, että hattuja voi pitää sisällä, mutta oppilaille pitäisi opettaa milloin niiden käyttäminen ei ole soveliasta ja miksi. (Oppilailta vaaditaan perusteluja, joten miksei myös opettajilta.) Toki ymmärrän myös sen, jos tällainen sääntö on niin kaikkien opettajien on sitouduttava noudattamaan niitä ja huolehtimaan, että oppilaat oppisivat noudattamaan.

Toinen asia mikä minua pohdituttaa on opettajien kuppikunnat sekä opettajien ja koulunkäynnin ohjaajien epätasa-arvoisuus. Kaikissa kouluissa asiat eivät ole näin, mutta liian monessa paikassa nämä seikat näkyvät. Olenkin pohtinut, että miksi opettajat ihmettelevät sitä, että oppilaat eivät osaa kohdella toisiaan tasavertaisesti tai mikseivät he näe erilaista osaamista hyötynä. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että oppilaat oppivat niin vahvasti mallista, että koulun henkilökunnan oma käyttäytyminen välittyy oppilaiden toiminnassa.

• Minkälainen rooli on minulle luonteva osana kouluyhteisöä?

En osaa vielä sanoa varmaksi, millainen rooli minulle on luonteva kouluyhteisössä. Olen tottunut sijaisen ja harjoittelijan rooliin, jossa pyritään sulautumaan mahdollisimman hyvin vaihtuviin porukoihin. Vaikka nämä roolit ovat hankalia toivon pystyväni säilyttämään niiden mukana tuomia positiivisia puolia päästessäni opettajaksi työyheisöön. Tällainen puoli on esimerkiksi joustavuus.

Suhteessa oppilaisiin pyrin olemaan mahdollisimman tasavertainen heidän kanssaan. Tietenkään en voi asettua täysin heidän tasolleen, sillä minulla on velvollisuuteni ja vastuuni. Salminen (2012) pohtii Immanuel Kantin esille tuomaa ajatusta autonomian ja pakon ristiriidasta. Salmisen mukaan tämän asian kanssa tasapainottelu on läsnä opettajan työssä jatkuvasti. Haasteena onkin sekä se, ettei opettaja luovuta oppilaille liikaa valtaa, jolloin opetuksen ja kasvatuksen tavoitteet jäävät toteuttamatta ja ettei opettaja myöskään pakota oppilaita liikaa, mikä aiheuttaa oppilaissa helposti vastareaktion. (Salminen. 2012. 249) Koen itsekin tämän asian kanssa tasapainottelun haastavana. Haluan kuitenkin mieluummin antaa vallastani oppilaille sillä uskon sillä olevan hyviä seurauksia toiminnan onnistuessa. Haluaisin nimittäin välittää oppilaille tunteen siitä, että olen kiinnostunut heistä ja heidän asioistaan sekä senettä heidän mielipiteillään on merkitystä.

• Millainen rooli minulla on oppivan kouluyhteisön jäsenenä?

Tässä on sama asia kuin edellisessäkin, että en vielä osaa sanoa varmaksi. Uskoisin kuitenkin, että olisin oppivassa kouluyhteisössä myös muita eteenpäin tsemppaavassa roolissa. Olen kiinnostunut esimerkiksi uudesta teknologiasta ja uskon, että lähtisin innoissani tutustumaan uusiin asioihin ja olisin lisäksi valmis kouluttamaan ja ohjaamaan kollegoitani uusien asioiden käyttöönotossa. Itse siis koen uusien asioiden olevan uusia mahdollisuuksia toteuttaa koulutyötä.

Mikola (2011) tuo esille, että yksittäisen opettajan on hankalaa toimia kovin eri tavalla kuin mitä tyypillinen koulukulttuuri edellyttäisi. Voinkin kuvitella, että joudun kamppailemaan tulevaisuuden työssäni sen kanssa, että uskallanko tuoda esille ideoitani ja perustella niitä kouluyhteisön kehittämiseksi, sillä toisaalta minulla on todella vahva tarve tulla hyväksytyksi. Toivon kuitenkin, että uskaltaisin toimia silläkin uhalla, että en välttämättä heti tulisi asiani kanssa hyväksytyksi, sillä muuten minua vaivaa ristiriita siinä suhteessa, etten ole tehnyt kaikkeani oppilaiden parhaaksi.

• Millainen on vastuuni yhteiskunnallisena vaikuttajana? Kuinka se näkyy toiminnassani?

Yhteiskunnallisena vaikuttajana en ole kovin näkyvä persoona. Äänestän jokaisissa vaaleissa, joissa vain voin. Kuitenkin yhteiskunnallisessa keskustelussa mukana pysyminen ei ole vahvuuteni. Usein selvittelen näitä asioita vasta vaalien alla, joten luultavasti minulla ei ole koko kokonaisuus hallussa näissä asioissa. Haluaisin kuitenkin välittää oppilaille ajatuksen yhteiskunnallisten asioiden tärkeydestä sekä vaikuttamisen merkityksestä. Kuitenkin pelkään pahoin, etten voi antaa oppilaille ihan kaikkea mahdollista informaatiota ja tukea näistä asioista, koska oma perehtymiseni ei ole niin syvällistä. 

Olen myös pohtinut sitä, että perheet ovat kovin erilaisia. Jos kunnostautuisin olemaan tietoinen yhteiskunnallisista tapahtumista ja jakaisin näitä asioita oppilaiden kanssa, minulle herää epäilys siitä ovatko vanhemmat samoilla linjoilla kanssani. Toki minulla pian valmistuvana opettajana on näkemystä millaisia asioita minkäkin ikäisten kanssa voi ottaa esille, mutta silti kotien kanssa ristiriitaiset ajatusmaailmat epäilyttävät.

• Millainen merkitys yhteiskunnallisilla tekijöillä (esimerkiksi koulutuspolitiikalla, yhteiskunnallisella keskustelulla) on opettajuuteeni?

Ks. edellinen kohta.
Vaikka en ole kovin perehtynyt yhteiskunnallisiin asioihin yleisellä tasolla, huomaan että koulutuspolitiikkaan liittyvät kysymykset herättävät mielenkiintoni. Näihinkään asioihin en paneudu mitenkään intohimoisesti, mutta silti minusta tuntuu, että nämä asiat vaikuttavat omaan opettajuuteeni. Koen, että kehitän aina omaa opettajuuttani kun pohdin tai keskustelen esimerkiksi koulutuspolitiikkaan liittyvistä kysymyksistä. Siinä oppii jäsentämään ajankohtaista tietoa osaksi omaa ajattelua. 

Tällä hetkellä minua puhututtavat eniten pääsykokeisiin liittyvät asiat.

• Miten koulu- ja luokkayhteisö vaikuttavat omaan toimintaani ja miten minä vaikutan niihin?

Tällä hetkellä kun minulla ei ole vielä omaa luokkaa, olen päässyt näkemään monia erilaisia luokkia. Olen myös huomannut niiden vaikuttavan eri tavoin toimintaani. Toisten luokkien toimintaan mukaan tuleminen on huomattavasti helpompaa kuin toisten. Olen huomannut, että minun on helpompaa vaikuttaa niiden luokkien toimintaan, joihin on ollut helpomaa astua sisään. Toisaalta joskus on tuntunut, että kun jonkun luokan juttuihin sisäänpääseminen on vaatinut paljon vaivaa, on viellä tapahtuvalla toiminnalla syvempiä vaikutuksia minuun.

• Millainen on unelmieni koulu?

Unelmieni koulu olisi paikka, jossa kaikilla olisi hyvä olla. Voi tosin olla melko hankalaa selvittää yksilöllisesti, mikä kenenkin mielestä tekisi koulusta hyvän paikan olla. Minun mielestäni tämä kuitenkin olisi vaivan väärti. Uskoakseni tällaisen unelmieni koulun tavoitteleminen voisi alkaa esimerkiksi siitä, että kaikkia kohdeltaisiin tasavertaisesti. Ahonen (2003) tuo kuitenkin esille tasa-arvon historiasta haasteen, jossa koulutusmahdollisuuksien yhdenvertaistamisen lisäksi myös oppimistuloksia oli tarkoitus yhdenvertaistaa (Ahonen. 2003. 201). En kuitenkaan halua pyrkiä kohti tällaista koulua, vaan haluan että tasavertainen kohtelu herättäisi oppilaiden aidon kiinnostuksen asioihin. Tämän seurauksena eri oppilaat saattavat oppia koulussa hyvinkin erilaisia teoria-asioita. En kuitekaan huolestu tästä, sillä omassa arvomaailmassani pidän tärkeämpänä oppilaiden kasvattamista tulevaisuuden arjessa pärjääviksi kansalaisiksi.

• Millaista maailmaa kohti vien oppilaitani?

(Ks. edellinen kysymys sekä 1. Eettinen osaaminen.)
Haluan siis opettaa ja kasvattaa oppilaita pärjäämään tulevaisuuden maailmassa.
1) Haluan, että oppilaat oppivat asettamaan itselleen tavoitteita ja pyrkimään omalla toiminnallaan niitä kohti.
2) Haluan, että oppilaat oppivat hyödyntämään nykyteknologiaa sekä oppimaan valmiuksia ja asenteita, joilla he ovat valmiita vastaanottamaan yhä nopeammin kehittyvää teknologiaa.
3) Haluan, että oppilaat kehittyvät sosiaalisesti kyvykkäiksi sekä saavat valmiuksia kehittää itseään edelleen.
4) Haluan opettaa oppilaita sanomaan ei ja pitämään huolta omista oikeuksistaan, jaksamisestaan jne. (Tämä ehkä siksi, että olen oppinut itse "liian kiltiksi" ja olen kärsinyt siitä aikuisiälläni.)

• Miten huomioin oppilaiden erilaisia kulttuurisia taustoja?

Tämä kysymys on mielestäni haastava. Minulla ei ole tullut juurikaan vastaan esimerkiksi eri maista tulleita oppilaita. Olen kuitenkin toki kohdannut paljon erilaisista perheistä tulevia oppilaita, joilla on sinänsä myös erilaisia kulttuurisia taustoja. Tällä hetkellä pyrin lähinnä kuulostelemaan tilanteita ja jos selviää, että joku oppilas on erilaisesta kulttuuritaustasta niin pyrin selvittämään mitä siihen liittyy, jotta pystyn tietämään millä tavalla minun tulisi huomioida oppilaita. Tässäkin lähtökohtana on jokaisen oppilaan tasavertainen kohtaaminen.

• Miten oma kouluni tai luokkani voisi enemmän olla hyödyksi ympäröivälle yhteisölle (kylä, kaupunki, kaupunginosa, yritykset, kulttuuripalvelut jne.)

Mielestäni oman kouluni tai luokkani ei tarvitse olla hyödyksi ympäröivälle yhteisölle, mikäli hyödyksi oleminen ei ole vastavuoroista. Kuitenkin sellainen olisi unelmatilanne, jossa koulu pystyisi tekekemään yhteistyötä jatkuvasti lähialueen eri yhteisöjen kanssa niin että molemmat hyötyisivät. Oman näkemykseni mukaan on sitä parempi mitä enemmän lasten oppiminen tapahtuu oikeissa arkielämän ympäristöissä.

• Miten koulu voi olla käytännössä osana muuta yhteiskuntaa?

Ks. edellinen kohta.
Koulu voisi siis olla osana yhteiskuntaa erilaisten yhteitöiden kautta. Luulen, että aluksi tämä vaatii paljon vaivannäköä opettajalta, mutta uskoisin että vaivannäkö helpottuu vähitellen. Lisäksi luulen, että tällaisella toiminnalla voitaisiin saada aikaan hyviä oppimistuloksia.

Lähteet:

Ahonen, S. 2003. Yhteinen koulu – tasa-arvoa vai tasapäisyyttä? Tampere: Vastapaino.

Mikola, M. 2011. Pedagogista rajankäyntiä koulussa. Inkluusioreitit ja yhdessä oppimisen edellytykset. Jyväskylä:

Salminen, J. 2012. Koulun pirulliset dilemmat. Helsinki: Teos.