Eettinen osaamiseni: pystyn tunnistamaan ja analysoimaan toimintaani eettiseltä kannalta ja toimimaan ristiriitatilanteissa eettisten periaatteiden pohjalta.

Pohdin eettistä osaamistani ja sen kehittymistä seuraavien kysymysten avulla:

 

• Kuka ja millainen minä olen (arvoni, uskomukseni, ominaisuuteni, kokemukseni jne.)?

Minulle tärkeitä arvoja:

- rehellisyys, luotettavuus

- tasa-arvo, oikeudenmukaisuus

- anteeksianto, avuliaisuus, 

- terveys, turvallisuus

- älykkyys, järjestelmällisyys, vastuullisuus, ahkeruus, kunnianhimo

- rakastaminen, kunnioitus


Olen kuitenkin pohtinut pitäisikö minulla olla opettajana eri arvot kuin mitä minulla on henkilökohtaisesti. Moilanen (2007) tuo nimittäin esille, että opettajan työssä risteilee paljon arvoja eri lähteistä. Arvoja nousee esille muun muassa opetussuunnitelmasta, koulusta, opettajalta, oppilailta ja vanhemmilta. Olenkin pohtinut haittaavatko vai ovatko henkilökohtaiset arvoni hyödyksi opettajan ammatissa. Niin monesti sanotaan, että opettajat tekevät työtään persoonalla. Tähän uskon itsekin. Mietin usein, että olisiko opettajan työ kevyempää jos sitä ei tekisi niin tunteella ja antaumuksella. Kuitenkin toisaalta pohdin sitä, että millaisen kuvan annan oppilaille jos opettaja onkin jonkinlainen kehitelty hahmo eikä sittenkään aito, tunteva ihminen.

 

• Mitkä arvot ohjaavat ajatteluani/toimintaani opettajana?

Mielestäni edellä kuvailemani arvot näkyvät opettajana toimiessani. Arvostan sitä, että oppilaat oppivat koulussa erilaisia asioita eri oppiaineissa. Samalla pidän tärkeänä sitä, että oppilaat oppivat vaatimaan itseltään, asettamaan itselleen tavoitteita ja työskentelemään omien päämääriensä saavuttamiseksi. Alakoulun puolella pidän kuitenkin ehkä vieläkin tärkeämpänä sitä, että pystyisin opettamaan ja kasvattamaan oppilaista kunnollisia kansalaisia, joilla olisi taitoja pärjätä ja kehittää lisää taitoja, joilla pärjätä tulevaisuuden elämässä. Tämä näkyy toiminnassani niin, että vaikka oppitunnillani olisi kuinka tärkeä asia käsiteltävänä ja samaan aikaan tulee esimerkiksi jokin toisten kohteluun liittyvä ongelma esiin, niin käsittelemme tämän ongelman.

 

• Havaitsenko/tunnistanko tilanteita, joissa joudun pohtimaan toimintaani opettajana eettiseltä kannalta?

Havaitsen tilanteita, joissa joudun pohtimaan toimintaani eettiseltä kannalta. Minusta näitä tilanteita on opettajan työssä jatkuvasti. Äkkiseltään sanoisin, että näitä tilanteita löytyy useita jokaiselta oppitunnilta, samoin kuin välitunneilta, ruokailuista, arvioinneista jne. Luokanopettajan työ koostuu niin suuren ryhmän ohjaamisesta jatkuvasti, että jokaisen valinnan kohdalla on mahdollisuus toimia epäreilusti jotain kohtaan. Tuntuukin, että opettajana täytyy yrittää kulkea kultaista keskitietä ja valita keinoja, jotka ovat mahdollisimmat reiluja kaikille. Lisää eettisistä tilanteista löytyy seuraavien kysymysten alta.

 

• Kuinka helppoa sinun on eritellä oikea väärästä, hyvä pahasta jne.?

Koen, että minun on helppoa eritellä oikea väärästä ja hyvä pahasta. Huomaan kuitenkin jatkuvasti, että mitä enemmän näitä eettisiä kysymyksiä pohtii niin sitä enemmän niistä löytää näkökulmia, joiden kautta asioita voi tarkastella.

 

• Käytätkö eettisiä keinoja ryhmän hallinnassa, esimerkiksi työrauhan ylläpitämisessä?

Pyrin käyttämään eettisiä keinoja kaikissa toiminnassani. Haluan opettaa oppilaille eettistä toimintaa omalla toiminnallani. Olen kuitenkin huomannut tämän olevan todella haastavaa, mutta olen silti pyrkinyt siihen, koska uskon toiminnalla olevan merkitystä.

Tyypillinen esimerkki joka tulee lähes jokaisessa harjoittelussa on se, että osa pojista sählää ja häiritsee tuntia. Olen todella monesti ollut tilanteessa, jossa opettaja, harjoittelija tai koulunkäynnin ohjaaja on puuttunut tilanteeseen sanomalla jotain "No niin pojat rauhoittukaapas." Tämä särähtää yhä enemmän korvaani. Uskon, että tämä johtuu siitä että ymmärrän koko ajan enemmän, miksi noin sanominen on eettisesti väärin tai kyseenalaista. Pyrin itse välttämään tuolla tavalla sanomista, mutta toisinaan löydän itseni tilanteesta, jossa olen toiminut samalla kaavalla. Joka kerta se ärsyttää enemmän ja enemmän, mutta uskon että nämä tilanteet kyllä kehittävät. Tässä päättöharjoittelussakin löysin itseni jälleen tästä tilanteesta.

Lisäksi huomaan usein perustelevani asioita hyvällä käytöksellä. Tässäkin harjoittelussa jouduin sanomaan toisten päälle puhumisesta. Perustelin tätä niin, että on todella epäkohteliasta puhua toisen päälle, kun toinen on esimerkiksi ensin viitannut ja odottanut omaa puheenvuoroaan, kun taas toinen oppilas vaan sanoo asiansa kun tekee mieli. Lapinoja (2006) tuokin esille, että nykypäivänä moraalin avulla sitouttaminen on vaikeaa, sillä ihmisillä on hyvin erilaisia arvoja. Olenkin pohtinut käyttäessäni tätä kohteliaisuuteen liittyvää perustelua, että onko oppilailla todellisuudessa juurikaan tietoja hyvistä tavoista konkreettisesti. Tai onko oppilailla aivan erilainen käsitys hyvistä tavoista kuin minulla. Tiedostan kuitenkin itsekin sen, että minulla on jonkin verran erilainen käsitys hyvistä tavoista kuin vanhemmilla kollegoillani. Moilanen (2007) tuo esille tapoihin kasvattamisen moraalisen sekä sosiaalista järjestystä ylläpitävän merkityksen. Toisin sanoen hyvät tavat kertovat toisten kunnioituksesta ja ylläpitävät sosiaalista järjestystä. Tämän perusteella on siis hyvä, että perustelen asioita hyvällä käytöksellä. Ehkä sekään ei ole niin tarkkaa onko minulla täysin sama käsitys hyvistä tavoista kuin muilla opettajilla, mutta jos perusteet ovat meillä samat niin luulen, että pystymme kasvattamaan oppilaita tarpeeksi hyvin.

 

• Miten siedät epävarmuutta ja riittämättömyyden tunnetta ja miten käsittelet niitä?

Tämä on selkeä heikkouteni. Toin asian esille jo viitisen vuotta sitten opettajankoulutuslaitoksen pääsykokeissa. Edelleenkään en ole oppinut näistä asioista pois, mutta huomaan jatkuvasti edistyväni.

Eli en oikein siedäkään epävarmuutta, sillä olen todella tunnollinen ja haluaisin onnistua joka asiassa välittömästi. Haluaisin saada myös asiat välittömästi valmiiksi jne. Tämä on eräs suurimmista asioista, mikä aiheuttaa minulle stressiä. Pyrin kuitenkin järkeilemään itselleni, että kaikkea ei tarvitse eikä voi tehdä kerralla, eikä siitä tarvitse kokea riittämättömyyttä. Jos en voi tehdä jotain asiaa juuri nyt niin turha sitä on koko ajan pohtia vaan ajan voi käyttää johonkin muuhun. Sitten hoitaa kyseisen homman alta pois kun se on mahdollista. Helposti tuplaa omat työtuntinsa kun yrittää viedä asioita eteenpäin ilman tarvittavia materiaaleja. Mielestäni olen kehittynyt näissä asioissa kuitenkin jokaisessa harjoittelussa ja uskon pärjääväni epävarmuuksieni kanssa työelämässä.

 

• Mihin perustat toimintasi nopeaa reagointia vaativissa tilanteissa?

Riippuu millaisesta tilanteesta on kyse.

 

Vaaratilanteessa perustan toimintani vaistomaiselle toiminnalle ja nopealle järkeilylle. Kuitenkin jos kyseessä on esimerkiksi tilanne, jossa luokassa alkaa meno villiintyä niin perustan toimintani ajattelulle ja rauhalliselle toiminnalle. Opetusharjoittelu 3:ssa minulle tuli esimerkiksi tilanne, jossa meno villiintyi luokassa. Meteli nousi, istuintyynyt lentelivät ja oppilaat olivat lähdössä luokasta ennen aikojaan. Vihelsin pelin poikki sanomalla napakasti, että nyt riittää. Vaadin oppilailta tavaroiden laittamista omalle paikalle sekä rauhoittumista ja hiljentymistä. En missään tilanteessa korottanut ääntä tai olevani vihainen jollekin tietylle oppilaalle. Tein vain selväksi, mitä vaadin ja miksi. Totesin oppilaille, että minulla on kyllä aikaa odottaa ja odottelinkin hiljaa luokan edessä ohjeiden toteutumista. Välillä muistuttelin rauhallisesti ohjeista. Pikkuhiljaa tavarat menivät paikalleen ja jokainen oppilas rauhoittui. Tämä toimintatapa toimii mielestäni hyvin oppilaisiin, mutta samalla vähentää minulta suuttumisen ja typeryyksien laukomisen mahdollisuutta. Oppilaiden rauhoittumiseen vaatima aika antaa minullekin opettajana aikaa rauhoittua.

 

• Mikä on hyvää opettajuutta?

Tällä hetkellä tuntuu, että hyvä opettajuus on kultaisen keskitien löytämistä kaikissa asioissa. Lisäksi se on tilanteiden lukemista, jotta voi toimia parhaalla mahdollisella tavalla kussakin tilanteessa. Lisäksi pidän tärkeänä yksilöllisiä kohtaamisia sekä yhteisön kehittämistä. Mielestäni opettajan on oltava lapselle ymmärtävä ja turvallinen aikuinen ja tukea lasta siinä missä hän eniten tarvitsee apua. Hyvä opettaja ei mielestäni ole se, joka osaa parhaiten opettaa ja havainnollistaa asioita, vaan jollekin lapselle hyvä opettaja voi olla se joka huomaa että on paha olla, kuuntelee ja auttaa.

Toisaalta Lapinoja (2006) nostaa esille opettajan työn toisen puolen. Hänen mukaansa opettajan ammatti on eettinen ja yhteiskunnallinen ja hyvällä opettajalla tulee olla moraalisia päämääriä. Koulukasvatuksen pitäisi tuottaa vaatimuksia yhteiskunnalle eikä vain toisinpäin eikä opettajalle näin ollen pitäisi riittää vain olemassa olevan toistaminen vaan pitäisi luoda jotain uutta. Tämä kohta puhututtaa minua erityisen paljon, silläl en koe olevani kovinkaan poliittinen ihminen. Olen sinänsä kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, mutta olen näissä asioissa mielellään kuuntelijana. Olenkin pohtinut, että miten hyvin pystyn toteuttamaan opettajan tehtävääni jos tämä puoli minusta ontuu täysin. Olen kuitenkin ajatellut niin, että kaikilla (minullakin) on mahdollisuus kehittyä. Lisäksi en ole vielä päässyt toteuttamaan opettajan työtä pidempään, joten miten voisinkaan olla kaikessa hyvä. Ensin täytyy varmaankin tyytyä tuohon asioiden toteuttamiseen, ennen kuin voi siirtyä uuden luomiseen.

 

• Mitä tarkoittaa ammatillisuus opettajana?

Ammatillisuus on mielestäni sitä, että hoitaa työasiansa mahdollisimman hyvin. Mielestäni tähän kuuluu se, ettei esimerkiksi ota asioita itseensä ja provosoidu vaan pyrkii toimimaan järjen ja aiemmin opittujen asioiden perusteella. Opettajan työssä tähän liittyy ehdottomasti oppilaiden parhaaksi toimiminen.

Mielestäni opettajan ammatillisuuteen kuuluu myös, että opettaja pystyy näkemään miten eri asiat vaihtelevat ajan myötä. Ahonen (2003) tuo esimerkiksi esille tasa-arvon ja sen sisällä olevan oikeudenmukaisuuden käsitteiden vaihtelevan ajan mukana (Ahonen. 2003.13). Tavoitteenani onkin pyrkiä pysymään ajan hermolla valmistumiseni jälkeenkin, jotta voin toimia jatkuvasti oppilaiden parhaaksi.

 

• Mikä on opettajan rooli?

Mielestäni opettajalla on useita rooleja riippuen siitä kenen kanssa hän on tekemisissä. Opettajalla on omanlaisensa rooli kun hän työskentelee oppilaiden, vanhempien tai kollegoiden parissa. Lisäksi rooli muuttuu jos opettaja työskentelee useampien tahojen kanssa yhteistyössä. Mielestäni opettajan työ ei myöskään ole millään näistä osa-alueista helppoa, siksi onkin perusteltua että opettajien koulutus on laadukasta ja kestää useamman vuoden. Jotkut kaverini puhuvat siitä, kuinka kuka tahansa pärjäisi päivät puuhastelemassa lasten kanssa. Itse koen kuitenkin koulutuksen olevan tärkeä tekijä opettajuuden kehittymisessä sekä opettajan roolin hahmottamisessa. Myös Ahosen (2003) mukaan hyvä koulutus on voimavara sekä yksilölle että myös yhteiskunnalle (Ahonen. 2003. 10). 

Oppilaiden parissa opettajan rooli on mielestäni toteuttaa hyvää ja monipuolista opetusta sekä auttaa vanhempia kasvatuksellisissa asioissa. Salminen (2012) tuo esille, ettei kasvatus ole aina ollut systemaattista tai täsmällistä, mutta vähitellen tiedon määrän lisääntyessä ollaan saavutettu nämä tavoitteet (Salminen. 2012. 99-100.) 

 

• Mikä ristiriitatilanteessa olisi eettisesti kestävää perustelua kaikille osapuolille?

Opettajankoulutuksen aikana en ole törmännyt hirveästi ristiriitatilanteisiin. Enemmän minulla on kokemusta näistä tilanteista opettajan sijaisuuksien kautta sekä lähihoitaja-ajoilta päiväkodin puolelta. 

Tärkeitä asioita ristiriitatilanteiden hoitamisessa on mielestäni rauhallinen puuttuminen. Itse en kannata raivokasta puuttumista tai hiljaista hyväksymistä, vaan haluan puuttua ongelmiin perustellen toimintaani. Oman kokemukseni mukaan ongelmiin puuttumisen tulee olla systemaattista ja tasapuolista. Lapset kyllä aistivat jos heitä kohdellaan epätasa-arvoisesti, enkä muutenkaan haluaisi antaa sellaista esimerkkiä. Lisäksi asioihin puuttumisessa on tärkeää huolehtia, ettei opettaja välitä viestiä että lapsi esimerkiksi on huono vaan kyse pitäisi olla teosta. Lisäksi mielestäni on tärkeää huolehtia, ettei opettaja ota ongelmatilanteessa esille vanhoja mokia, jos se ei ole aivan välttämätöntä. Oman kokemukseni mukaan tuollainen lähestyminen lisää helposti henkilökohtaisuuksiin menemistä. Tärkeää on myös huolehtia, ettei opettaja tulkitse ongelmatilanteita ja lähde ratkaisemaan tilannetta tulkinnan ja aiempien kokemusten perusteella. On tärkeää kuunnella, mitä tilanteessa on silminnäkijöiden mielestä tapahtunut jos opettaja ei ole itse ollut näkemässä tilannetta. Muutoin alkaa helposti tulkita oppilaiden tekemisiä edellisten tapahtumien perusteella, joka helposti leimaa samat lapset.

Jos ja kun toimin ongelmatilanteessa tällä tavalla, tiedän että voin puhua tilanteen ratkaisussa ääneen asiaankuuluvilla ja perustella toimintaani. 

Mielestäni ristiriitatilanteissa on tärkeää puhua siitä mitä on nähnyt, kuullut tai miltä minusta tuntuu. On turha esimerkiksi syytellä ketään.

 

• Millaisia eettisiä valintoja yhteen oppituntiin voi sisältyä/sisältyi? (Käytä halutessasi OAJ:n "opettajan eettiset periaatteet" -materiaalia apuna)

Tässä joitakin eettisiä valintoja, joiden parissa työskentelin kolmannessa opetusharjoittelussa erityisesti matematiikan tuntien yhteydessä.

 

• Tunnin suunnittelu: Mitä asioita käydään? Kuinka nopeasti edetään? Kerrataanko? Millaisia työtapoja käytetään?
• Tunnin aloitus: Kenen kuulumiset kuuntelen? Kenelle vastaan? Missä kohtaa ovi laitetaan kiinni ja kuka myöhästyy? Miten pyydät hiljaisuutta? Voinko pyytää jotain nimeltä rauhoittumaan? Tuleeko aina samoja pyydettyä?
• Tunnilla: Kierränkö katsomassa kotitehtävät? Mitä seuraa jos tehtävät tekemättä? Kuinka paljon aikaa käytetään kotitehtävien tarkistukseen? Miten uusi asia opetetaan? Saako opetuksen aikana tehdä tehtäviä? Annanko puheenvuoroja? Missä menee raja perustelujen kuuntelussa? Saako tunnilla mennä vessaan? Kuka saa ja/tai milloin saa? 
• Tunnin loputtua: Pitääkö oppilaita patistaa välitunnille? Kuunteletko jonkun kuulumiset välitunnilla? Jäänkö välitunniksi valmistelemaan luokkaa vai menenkö opettajanhuoneeseen rentoutumaan?

Päättöharjoittelussa olen edelleen työskennellyt samankaltaisten haasteiden äärellä. Lisäksi olen pohtinut esimerkiksi sitä, että keneltä vaadin mitäkin. Jos pyydän oppilaita palaamaan omalle paikalleen ja olemaan hiljaa niin voinko vaatia jonkun touhukkaamman oppilaan nimeltä omalle paikalle, koska tiedän että hänelle itselleen rauhoittuminen on helpompaa omalla paikalla. Samalla mietin voinko antaa jonkun toisen oppilaan pysähtyä seisomaan ja kuuntelemaan, koska hän pystyy kuuntelemaan siltä paikalta, missä oli menossa? Milloin täytyy vaatia täysin samoja asioita ja milloin voi antaa oppilaille erilaisia vapauksia? Milloin vaatimukset ja vapaudet ovat perusteltuja ja milloin teen niitä eismerkiksi sen perusteella kenen oppilaan kanssa opettajalla sujuu hyvin?

 

 

• Milloin viimeksi valehtelit oppilaille tai kollegalle?

En muista milloin olisin varsinaisesti valehdellut oppilaille tai kollegoille. Uskoakseni oppilaille on tullut valehdeltua, vaikka haluankin välttää sitä viimeiseen saakka. Sen kuitenkin tiedän, että tässäkin harjoittelussa on tullut kierrettyä oppilaiden kysymyksiin vastaamista. Vaikka tämä ei olekaan valehtelua niin en silti haluaisi joutua toimimaan näin. Onneksi minulla on myös paljon kokemuksia siitä, että olen pystynyt kohtelemaan oppilaita ymmärtävinä ja ajattelevina yksilöinä. Eräs tapaus tähän liittyen oli sellainen, kun sijaistaessani laitoin äkkiä instagram tilini yksityiseksi kun oppilaat alkoivat päivän aikana etsiä minua sieltä. Oppilaat kysyivät, miksi laitoin sen yksityiseksi enkä minä osannut sanoa muuta syytä kuin, että en vielä tiedä haluanko heidän näkevän mitä teen. Samaan aikaan sosiaalisessa mediassa oli kiivasta keskustelua siitä, voivatko oppilaat seurata opettajaansa. Lupasin tälle luokalle, että olen pohtinut asiaa siihen mennessä kun seuraavan kerran tulen heille sijaistamaan. Tässä asiassa pidin lupaukseni ja kun seuraavan kerran menin heitä sijaistamaan olin laittanut tilini yksityseksi, koska minulla ei ole siellä sisältöä jota heille ei voisi näyttää ja koska minun mielestäni instagramin idea siitä, että kuka tahansa voi etsiä millä hakusanalla mitä tahansa, ei pätisi. Toivon, että pystyisin myös jatkossa toimimaan tällä tavalla avoimesti ja rehellisesti, sillä uskon tällaisen toiminnan myös opettavan oppilaita.

 

Salmisen (2012) mukaan on tärkeää huomioida työyhteisön merkitys koulun toiminnan kehittämisessä ja tulosten saamisessa. Hän toteaa, ettei tämä ole sinänsä uusi asia, mutta siihen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä kyseessä ei ole varsinaisesti resursseista riippuva tekijä. (Salminen. 2012. 274-275.)

 

Lähteitä eettisen osaamisen tarkasteluun:

Ahonen, S. 2003. Yhteinen koulu – tasa-arvoa vai tasapäisyyttä? Tampere: Vastapaino.
Lapinoja, K. 2006. Opettajan kadonnutta autonomiaa etsimässä. Jyväskylä: Gummerus.
Moilanen, P. 2007. Opettaja kasvattajana. Jyväskylän yliopisto.
Salminen, J. 2012. Koulun pirulliset dilemmat. Helsinki: Teos.