Havaintoja
Ajatuksia lukupiirimateriaaleista ja lukupiiristä
1) KOIVULA: PERUSOPETUKSEN OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEIDEN MUUTOKSET YLEISEN, TEHOSTETUN JA ERITYISEN TUEN OSALTA
- Miten muuttaa omaa ajatusmaailmaa siitä, etten pärjää siihen, että oppilailla on oikeus tukeen?
- Missä pedagoginen selvitys tehdään? Onko siihen jokin virallinen pohja? Ketkä tekevät? Moniammatillinen työryhmä? Kuka vastuussa?
- Kuka/ mikä on opetuksen järjestäjä? ("Selvitysten perusteella OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄ tekee arvion oppilaan erityisen tuen tarpeesta.")
- "Oppilaan oppimista voidaan syventää tai laajentaa oppimissuunnitelman avulla." Esimerkkitapauksia?
- Onko asiakirjojen tekemiselle ohjeita? Valmiita pohjia? Missä säilytetään? Miten arkistoidaan?
2) LAPINOJA: OPETTAJAN KADONNUTTA AUTONOMIAA ETSIMÄSSÄ
- Miten pysyä opettajana kaidalla tiellä niin, ettei toimi vain oman etunsa mukaan? (Kasvatettava ei pysty oppimaan ja kasvamaan yksin, tarvitsee apua...)
- Mikä on oman opettajuuteni kantava teema? Vai tarvitaanko sitä? Voiko eri opettajilla olla eri teemoja?
"Tärkeintä kasvattaa ihmiseksi elämään."
- Maailma kehittyy kokoajan. Koulussa opetettavat asiat ovat tärkeitä vain tietyssä ajassa. Haittaako, että opetettavat asiat ovat vain tilapäisesti tärkeitä?
- Pitääkö oppilaita kasvattaa yhteiskunnalle hyödyllisiksi? Vai kenties kehittää inhimillisiä ja yksilöllisiä kykyjä?
- "Opettaja ei saa vain toistaa olemassa olevaa." Miten päästä tähän tavoitteeseen?
3) MIKOLA: PEDAGOGISTA RAJANKÄYNTIÄ KOULUSSA - INKLUUSIOREITIT JA YHDESSÄ OPPIMISEN EDELLYTYKSET
- Mikä on piilo-opetussuunnitelma? Mitä mieltä siitä? Missä kaikessa piilo-opetussuunnitelma näkyy?
- "Open ammatissa ollut pitkään yksin selviytymisen vaatimus." Miten päästä tästä eroon?
- Miten aikuisten malli vaikuttaa oppilaisiin? (Aikuisten keskinäinen toiminta koulussa melko spontaania ja jää aika vähälle.)
- Onko koulupäivä pirstaleinen? Onko pirstaleisuus ongelma?
- Koulutuksen kaksoisjärjestelmä (= Erityisopetus ja yleisopetus eriytyneet hallinnossa, opettajakoulutuksessa ja tiedeyhteisössä.) Mitä mieltä?
Moni luokanopettajaksi opiskeleva saa sivuaineeksi erityispedagogiikan. Uskon tämän auttavan moninaisen luokan hallitsemisessa, mutta olen pohtinut riittääkö tämä kuitenkaan. Oppilaita on kuitenkin yhä paljon ja vaikka opettajalla olisikin enemmän tietotaitoa niin pystyykö tai ehtiikö hän hyödyntämään näitä tietoja.
- Nostaako inkluusio ainoastaan heikompien osaamista? Toisaalta opettaako se ns. koulussa paremmille muuta, esim. sosiaalisia taitoja? Syntyykö jotain tiettyjä rooleja? Neuvooko esim. joku oppilas aina toisia ja ovatko tietyt oppilaat aina avun ja tiedon vastaanottajia?
- Miksei opettajankoulutuksessa opeteta/harjoitella yhteistyötä ohjaajien kanssa?
Amiksessa sanottiin tarkasti mihin ei pidä ns. suostua, vaikka ope sanois mitä.
4) MOILANEN: OPETTAJA KASVATTAJANA - JOHDATUSTA OPETTAJAN AMMATIN EETTISIIN KYSYMYKSIIN
- "Open pitäisi tukea vanhempia kasvatuksessa." Entä jos kovin erilaiset kasvatusfilosofiat?
- Mitkä kouluasiat ovat jossain tilanteessa oikein ja toisessa väärin?
- Mitä kasvatuskeinoja on?
- "Open työ on kutsumusammatti." Onko kutsumukseen sitoutuminen aina hyvä?
- Arvostaako koulu tietynlaista toimintaa? Tietynlaisia oppilaita? Tietynlaisia opettajia?
- "Leipää!" vs. "Antaisitko leipää?" Voisitko olla antamatta leipää kunnes lapsi käyttää nättiä pyyntöä? Missä menee raja?
- "Auktoriteetti pitää ansaita." Miten ansaita auktoriteetti/kunnioitus?
- Voiko kahden oppilaan eri tavalla kohtelu olla tasa-arvoista?
- "Oppilailla on myös oikeuksia ja velvollisuuksia." Esim. itsemääräämisoikeus. Onko oikein jos ope haluaa hallita tilanteita? Esim. Ei kaaosta, mutta oppilaiden oikeuksien lasku...
- Pitääkö oppilaita opettaa kyseenalaistamaan vai noudattamaan sokeasti auktoriteetteja?
- "Open pitää olla esikuvana monissa asioissa. Esim. roolimallius, jäljittelyn kohteena oleminen, eettisyys, arvot..." Pitääkö open siis olla muita parempi ihminen?
- "Open työn vaatimukset moninaisia ja ristiriitaisia. Jokaisen open ratkaistava oma suhteensa näihin vaatimuksiin." Miten sitä uskaltaa nuorena opena ratkaista nämä?
LUKUPIIRI
- Viikkoparit
= Viikoittain vaihtuvat parit, jonka kanssa tehdään viikon aikana tulevat hommat.
- Kaikkeen pitää ehdottomasti puuttua!
--> Ei riitä, että näet vaivaa ryhmäyttämiseen pari ekaa viikkoa, vaan pitää myös ylläpitää ryhmäytymistä.
- Mitä oppilailta voi vaatia? Mitä opettajalta voi vaatia?
--> Odotukset pitäis olla vähän korkeammalla kuin mihin oppilas pystyy (lähikehityksen vyöhyke). Eli ei armovitosille! Open pitää tietää, mitä odottaa oppilailta. Pitää siis vaatia, jotta odotukset voidaan lunastaa?
--> Uskallatko vaatia kun haluat miellyttää?
--> Vaatiminen luo uskoa siihen, että oppilas pystyy kyllä
--> Mielistely on oppilaiden aliarvioimista
- Itseohjautuvuus ja osallisuus
--> Miten toteuttaa itseohjautuvuutta, joka ei välttämättä ole vielä fysiologisesti mahdollista?
--> Totta kai itseohjautuvuutta tulee harjoitella, mutta voiko sitä suoraan vaatia ihan hirveästi.
--> IKÄTASOISUUS
--> "Ei liikaa tuputa itseohjautuvuutta kun se tuottaa turvattomuutta."
--> Itseohjautuvuudella annetaan työkaluja sille, että pystyt toteuttamaan itseäsi myöhemmin elämässä.
- Miten varmistaa oppilaiden tasa-arvoinen kohtelu?
--> Miten valitsee sen kenelle tukensa antaa?
--> Samanlainen taktiikka kun onnettomuuspaikalla, hiljaiset ensin. :D (Kun antaa hiljaisille tukea niin he uskaltavat sitten myöhemmin tulla pyytämään apua jos tarve tulee.)
--> Miten tätä voisi edistää oppimisympäristöä muuttamalla?
--> Tylsä ammatillinen puoli :D Ei voi jäädä juttelemaan vaan yhden oppilaan kanssa, vaikka synkkais kuinka hyvin. Pitää muistuttaa itselleen, että opettaja on koulussa ihan kaikkia varten.
- Ammattillisuus
--> "Jos ei synkkaa jonkun oppilaan kanssa, niin sitä ei vaan voi näyttää. Pitää ehkä näytelläkin."
- Erilaisuutta ei saa peitellä!
--> Kannattaa kasvattaa ryhmä siihen, että meidän luokassa on erilaista porukkaa ja kaikki on ok. Erot on luonnollisia asioita, mutta pitää olla kaikista jotain kehuttavaa.
- Mitkä asiat ovat jossain tilanteessa oikein ja toisessa väärin?
Moraali = Noudattaa tiukasti sääntöjä
Etiikka = Paras mahdollinen ratkaisu tilanteessa.
--> Tärkeää opettaa oppilaille, että he ovat moraalis-eettisiä henkilöitä
- Kuinka paljon opettajan on hyvä tuoda arvoja erille? (Kuka päättää mitkä arvot ovat sallittuja ja mitkä eivät?)
--> Onko open tuotava esille esim uskonnollisuus... Ope on tosi uskovainen, mutta opettaa kertomatta siitä vs. kertoo ja opettaa silti...
- Mitäs jos perhe on esim. sitä mieltä, ettei lapsella voi olla naisopettajaa?
- Hyvä pohtia itsessään tekeekö jostain ihmisryhmästä yleistyksen? Esim. kaikki venäläiset, kaikki romanit, kaikki suomalaiset...
--> Lapset mallioppii nopeasti pienestäkin open äänen painosta, intonaatiosta jne.
- Onko opettajan asema autonominen, kun sitä ohjaa tiettynä aikana kirjoittettu poliittinen asiakirja?
--> Kun sitä ei voi esim käyttää gradussa lähteenä, koska se ei ole tieteellinen lähde
--> "Jos ops tuntuu hölmlöltä niin autonomian pitäis opettajassa ohjata opettajaa tekemään jotain poliittisia tekoja, jotta opsia muutettaisiin."
--> Onhan lääkärilläkin lainalaisuuksia, suosituksia jne. (jotka myös muuttuvat jatkuvasti) minkä mukaan toimitaan
- Voiko opettaja tuudittautua siihen, että oppiaineiden sisällöt kertautuvat koulupolulla?
--> Parittomat vuodet ovat uuden oppimista ja parilliset vuodet kertaavia?
- Oppilaan "häpäiseminen" kasvatuksellisessa mielessä?
- Miten muuttaa ajatusmaailmaa siitä "etten pärjää (esim jonkun oppilaan kanssa/ saa oppilasta oppimaan)" siihen, että "oppilaalla on todellakin oikeus saada tarvitsemaansa tukea"?
--> Tämä puhututtaa minua erityisen paljon siksi, että olen perinteinen kympin tyttö ja perfektionisti. Olen tottunut pärjäämään omin neuvoin ja onnistumaan oikeastaan kaikessa mitä päätän tehdä. Olen kuitenkin törmännyt erilaisissa harjoitteluissani ja sijaistaessani siihen, että opettajilla on todella erilaisia tapoja toimia silloin kun jonkun oppilaan kanssa ei esim. pärjätä. Kuinka helppoa on esimerkiksi laittaa vain luokan ovi kiinni ja piilotella asiaa siellä? Sehän on ihan helppoa sinnitellä vielä vuoden loppuun tai toinenkin vuosi... Sittenhän sitä pääsee vaikeasta luokasta eroon kun luovuttaa sen seuraavalle.
--> Puhuin lukupiirissäkin siitä, että helpompaa on pyytää apua tilanteessa, joka näkyy varmasti ulospäin. Esim. jos oppilas on todella väkivaltainen on helpompaa pyytää apua, sillä pelkää todella toisten puolesta. Mutta mikä tilanne on silloin, kun kyse on esimerkiksi oppilaan oppimisen pulmasta. Voiko opettajan olla helppoa katsoa tilannetta läpi sormien tai olla niin sanotusti huomaamatta oppimisen pulmaa? Voiko opettaja kaikessa hiljaisuudessaan hyväksyä oppilaan pulman, olla tarjoamatta siihen apua ja sysätä luokan seuraavalle opettajalle muutaman vuoden päästä?
--> En todellakaan sano, että minulla olisi houkutusta toimia tällä tavalla, mutta olen pohtinut, että varmasti todella monella opettajalla on tällaiseen toimintaan mahdollisuus. Siinä sitten punnitaan oma työmoraali ja eettiset kyvyt.
--> Lukupiirissä sain Aimolta vinkiksi keskittyä tällaisen tilanteen ratkaisussa ensimmäiseksi kannattaa perehtyä opettajan ja oppilaan väliseen vuorovaikutukseen ja sen laatuun.
xxx
- Miten muuttaa omaa ajatusmaailmaa siitä, etten pärjää siihen, että oppilailla on oikeus tukeen?
- Missä pedagoginen selvitys tehdään? Onko siihen jokin virallinen pohja? Ketkä tekevät? Moniammatillinen työryhmä? Kuka vastuussa?
- Kuka/ mikä on opetuksen järjestäjä? ("Selvitysten perusteella OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄ tekee arvion oppilaan erityisen tuen tarpeesta.")
- "Oppilaan oppimista voidaan syventää tai laajentaa oppimissuunnitelman avulla." Esimerkkitapauksia?
- Onko asiakirjojen tekemiselle ohjeita? Valmiita pohjia? Missä säilytetään? Miten arkistoidaan?
2) LAPINOJA: OPETTAJAN KADONNUTTA AUTONOMIAA ETSIMÄSSÄ
- Miten pysyä opettajana kaidalla tiellä niin, ettei toimi vain oman etunsa mukaan? (Kasvatettava ei pysty oppimaan ja kasvamaan yksin, tarvitsee apua...)
- Mikä on oman opettajuuteni kantava teema? Vai tarvitaanko sitä? Voiko eri opettajilla olla eri teemoja?
"Tärkeintä kasvattaa ihmiseksi elämään."
- Maailma kehittyy kokoajan. Koulussa opetettavat asiat ovat tärkeitä vain tietyssä ajassa. Haittaako, että opetettavat asiat ovat vain tilapäisesti tärkeitä?
- Pitääkö oppilaita kasvattaa yhteiskunnalle hyödyllisiksi? Vai kenties kehittää inhimillisiä ja yksilöllisiä kykyjä?
- "Opettaja ei saa vain toistaa olemassa olevaa." Miten päästä tähän tavoitteeseen?
3) MIKOLA: PEDAGOGISTA RAJANKÄYNTIÄ KOULUSSA - INKLUUSIOREITIT JA YHDESSÄ OPPIMISEN EDELLYTYKSET
- Mikä on piilo-opetussuunnitelma? Mitä mieltä siitä? Missä kaikessa piilo-opetussuunnitelma näkyy?
- "Open ammatissa ollut pitkään yksin selviytymisen vaatimus." Miten päästä tästä eroon?
- Miten aikuisten malli vaikuttaa oppilaisiin? (Aikuisten keskinäinen toiminta koulussa melko spontaania ja jää aika vähälle.)
- Onko koulupäivä pirstaleinen? Onko pirstaleisuus ongelma?
- Koulutuksen kaksoisjärjestelmä (= Erityisopetus ja yleisopetus eriytyneet hallinnossa, opettajakoulutuksessa ja tiedeyhteisössä.) Mitä mieltä?
Moni luokanopettajaksi opiskeleva saa sivuaineeksi erityispedagogiikan. Uskon tämän auttavan moninaisen luokan hallitsemisessa, mutta olen pohtinut riittääkö tämä kuitenkaan. Oppilaita on kuitenkin yhä paljon ja vaikka opettajalla olisikin enemmän tietotaitoa niin pystyykö tai ehtiikö hän hyödyntämään näitä tietoja.
- Nostaako inkluusio ainoastaan heikompien osaamista? Toisaalta opettaako se ns. koulussa paremmille muuta, esim. sosiaalisia taitoja? Syntyykö jotain tiettyjä rooleja? Neuvooko esim. joku oppilas aina toisia ja ovatko tietyt oppilaat aina avun ja tiedon vastaanottajia?
- Miksei opettajankoulutuksessa opeteta/harjoitella yhteistyötä ohjaajien kanssa?
Amiksessa sanottiin tarkasti mihin ei pidä ns. suostua, vaikka ope sanois mitä.
4) MOILANEN: OPETTAJA KASVATTAJANA - JOHDATUSTA OPETTAJAN AMMATIN EETTISIIN KYSYMYKSIIN
- "Open pitäisi tukea vanhempia kasvatuksessa." Entä jos kovin erilaiset kasvatusfilosofiat?
- Mitkä kouluasiat ovat jossain tilanteessa oikein ja toisessa väärin?
- Mitä kasvatuskeinoja on?
- "Open työ on kutsumusammatti." Onko kutsumukseen sitoutuminen aina hyvä?
- Arvostaako koulu tietynlaista toimintaa? Tietynlaisia oppilaita? Tietynlaisia opettajia?
- "Leipää!" vs. "Antaisitko leipää?" Voisitko olla antamatta leipää kunnes lapsi käyttää nättiä pyyntöä? Missä menee raja?
- "Auktoriteetti pitää ansaita." Miten ansaita auktoriteetti/kunnioitus?
- Voiko kahden oppilaan eri tavalla kohtelu olla tasa-arvoista?
- "Oppilailla on myös oikeuksia ja velvollisuuksia." Esim. itsemääräämisoikeus. Onko oikein jos ope haluaa hallita tilanteita? Esim. Ei kaaosta, mutta oppilaiden oikeuksien lasku...
- Pitääkö oppilaita opettaa kyseenalaistamaan vai noudattamaan sokeasti auktoriteetteja?
- "Open pitää olla esikuvana monissa asioissa. Esim. roolimallius, jäljittelyn kohteena oleminen, eettisyys, arvot..." Pitääkö open siis olla muita parempi ihminen?
- "Open työn vaatimukset moninaisia ja ristiriitaisia. Jokaisen open ratkaistava oma suhteensa näihin vaatimuksiin." Miten sitä uskaltaa nuorena opena ratkaista nämä?
LUKUPIIRI
- Viikkoparit
= Viikoittain vaihtuvat parit, jonka kanssa tehdään viikon aikana tulevat hommat.
- Kaikkeen pitää ehdottomasti puuttua!
--> Ei riitä, että näet vaivaa ryhmäyttämiseen pari ekaa viikkoa, vaan pitää myös ylläpitää ryhmäytymistä.
- Mitä oppilailta voi vaatia? Mitä opettajalta voi vaatia?
--> Odotukset pitäis olla vähän korkeammalla kuin mihin oppilas pystyy (lähikehityksen vyöhyke). Eli ei armovitosille! Open pitää tietää, mitä odottaa oppilailta. Pitää siis vaatia, jotta odotukset voidaan lunastaa?
--> Uskallatko vaatia kun haluat miellyttää?
--> Vaatiminen luo uskoa siihen, että oppilas pystyy kyllä
--> Mielistely on oppilaiden aliarvioimista
- Itseohjautuvuus ja osallisuus
--> Miten toteuttaa itseohjautuvuutta, joka ei välttämättä ole vielä fysiologisesti mahdollista?
--> Totta kai itseohjautuvuutta tulee harjoitella, mutta voiko sitä suoraan vaatia ihan hirveästi.
--> IKÄTASOISUUS
--> "Ei liikaa tuputa itseohjautuvuutta kun se tuottaa turvattomuutta."
--> Itseohjautuvuudella annetaan työkaluja sille, että pystyt toteuttamaan itseäsi myöhemmin elämässä.
- Miten varmistaa oppilaiden tasa-arvoinen kohtelu?
--> Miten valitsee sen kenelle tukensa antaa?
--> Samanlainen taktiikka kun onnettomuuspaikalla, hiljaiset ensin. :D (Kun antaa hiljaisille tukea niin he uskaltavat sitten myöhemmin tulla pyytämään apua jos tarve tulee.)
--> Miten tätä voisi edistää oppimisympäristöä muuttamalla?
--> Tylsä ammatillinen puoli :D Ei voi jäädä juttelemaan vaan yhden oppilaan kanssa, vaikka synkkais kuinka hyvin. Pitää muistuttaa itselleen, että opettaja on koulussa ihan kaikkia varten.
- Ammattillisuus
--> "Jos ei synkkaa jonkun oppilaan kanssa, niin sitä ei vaan voi näyttää. Pitää ehkä näytelläkin."
- Erilaisuutta ei saa peitellä!
--> Kannattaa kasvattaa ryhmä siihen, että meidän luokassa on erilaista porukkaa ja kaikki on ok. Erot on luonnollisia asioita, mutta pitää olla kaikista jotain kehuttavaa.
- Mitkä asiat ovat jossain tilanteessa oikein ja toisessa väärin?
Moraali = Noudattaa tiukasti sääntöjä
Etiikka = Paras mahdollinen ratkaisu tilanteessa.
--> Tärkeää opettaa oppilaille, että he ovat moraalis-eettisiä henkilöitä
- Kuinka paljon opettajan on hyvä tuoda arvoja erille? (Kuka päättää mitkä arvot ovat sallittuja ja mitkä eivät?)
--> Onko open tuotava esille esim uskonnollisuus... Ope on tosi uskovainen, mutta opettaa kertomatta siitä vs. kertoo ja opettaa silti...
- Mitäs jos perhe on esim. sitä mieltä, ettei lapsella voi olla naisopettajaa?
- Hyvä pohtia itsessään tekeekö jostain ihmisryhmästä yleistyksen? Esim. kaikki venäläiset, kaikki romanit, kaikki suomalaiset...
--> Lapset mallioppii nopeasti pienestäkin open äänen painosta, intonaatiosta jne.
- Onko opettajan asema autonominen, kun sitä ohjaa tiettynä aikana kirjoittettu poliittinen asiakirja?
--> Kun sitä ei voi esim käyttää gradussa lähteenä, koska se ei ole tieteellinen lähde
--> "Jos ops tuntuu hölmlöltä niin autonomian pitäis opettajassa ohjata opettajaa tekemään jotain poliittisia tekoja, jotta opsia muutettaisiin."
--> Onhan lääkärilläkin lainalaisuuksia, suosituksia jne. (jotka myös muuttuvat jatkuvasti) minkä mukaan toimitaan
- Voiko opettaja tuudittautua siihen, että oppiaineiden sisällöt kertautuvat koulupolulla?
--> Parittomat vuodet ovat uuden oppimista ja parilliset vuodet kertaavia?
- Oppilaan "häpäiseminen" kasvatuksellisessa mielessä?
- Miten muuttaa ajatusmaailmaa siitä "etten pärjää (esim jonkun oppilaan kanssa/ saa oppilasta oppimaan)" siihen, että "oppilaalla on todellakin oikeus saada tarvitsemaansa tukea"?
--> Tämä puhututtaa minua erityisen paljon siksi, että olen perinteinen kympin tyttö ja perfektionisti. Olen tottunut pärjäämään omin neuvoin ja onnistumaan oikeastaan kaikessa mitä päätän tehdä. Olen kuitenkin törmännyt erilaisissa harjoitteluissani ja sijaistaessani siihen, että opettajilla on todella erilaisia tapoja toimia silloin kun jonkun oppilaan kanssa ei esim. pärjätä. Kuinka helppoa on esimerkiksi laittaa vain luokan ovi kiinni ja piilotella asiaa siellä? Sehän on ihan helppoa sinnitellä vielä vuoden loppuun tai toinenkin vuosi... Sittenhän sitä pääsee vaikeasta luokasta eroon kun luovuttaa sen seuraavalle.
--> Puhuin lukupiirissäkin siitä, että helpompaa on pyytää apua tilanteessa, joka näkyy varmasti ulospäin. Esim. jos oppilas on todella väkivaltainen on helpompaa pyytää apua, sillä pelkää todella toisten puolesta. Mutta mikä tilanne on silloin, kun kyse on esimerkiksi oppilaan oppimisen pulmasta. Voiko opettajan olla helppoa katsoa tilannetta läpi sormien tai olla niin sanotusti huomaamatta oppimisen pulmaa? Voiko opettaja kaikessa hiljaisuudessaan hyväksyä oppilaan pulman, olla tarjoamatta siihen apua ja sysätä luokan seuraavalle opettajalle muutaman vuoden päästä?
--> En todellakaan sano, että minulla olisi houkutusta toimia tällä tavalla, mutta olen pohtinut, että varmasti todella monella opettajalla on tällaiseen toimintaan mahdollisuus. Siinä sitten punnitaan oma työmoraali ja eettiset kyvyt.
--> Lukupiirissä sain Aimolta vinkiksi keskittyä tällaisen tilanteen ratkaisussa ensimmäiseksi kannattaa perehtyä opettajan ja oppilaan väliseen vuorovaikutukseen ja sen laatuun.
xxx
Ajatuksia ohjaavan opettajan ohjauksista
- Yhteydenottaminen kotiin
Suuri osa opettajista kertoo viestivänsä Wilman kautta vanhempien kanssa. Itse huomasin kuitenkin syksyllä kaksi viikkoa sijaisena ollessani, että työpäivät venyvät valtavasti Wilma-viestittelyn takia. Toki sijaisena tämä toiminta menetteli, mutta ajattelin, että oman luokan kanssa en toimisi näin. Tässä harjoittelussa tuli kuitenkin useampaan otteeseen puheeksi yhteydessä kotiin oleminen. Sekä rehtori että luokanlehtori olivat sitä mieltä, että ikävissä asioissa kotiin ollaan yhteydessä mieluiten kasvotusten tai puhelimella.
Keskustelu kotiin soittamisesta sai minut todella ajattelemaan sitä, että vanhemmat luottavat opettajaan yllättävän paljon. Opettajan työhön kuuluu selvittää koulupäivän aikaisia tapahtumia, eikä niitä kaikkia tarvitse raportoida kotiin. Vanhemmilla on omat päivätyönsä ja opettajalla omansa. Sellaisista vaarallisista tai vakavista tilanteista, mitä päivän aikana on sattunut kannattaa toki ilmoittaa kotiin. Samoin vanhempiin pitää olla yhteydessä, mikäli ilmenee asioita tai tapoja, jotka ovat muodostumassa oppilaalla ns. huonoiksi tavoiksi ja joihin voidaan parhaiten vaikuttaa kun sekä koulussa että kotona tehdään asioita.
Saimme myös keskustelussa hyvät vinkit kotiin yhteydessä olemiseen. Opettajan olisi hyvä kertoa tilanne niin kuin näki tai kuuli sen, siis ilman minkäänlaista tulkintaa. Vanhemmat saavat sitten tehdä omat tulkintansa. Seuraavaksi opettajan kannattaa kysyä vanhemmilta, että ilmeneekö tällaista kotona ja miten vanhemmat toivovat opettajan toimivan asian suhteen. Näin opettaja osoittaa luottamuksensa vanhempia kohtaan sekä arvostuksensa heidän kasvatustyyliään kohtaan ja päästään toivottavasti parhaimpaan lopputulokseen. Olen kyllä myös pohtinut, että tämä voi olla tulevana opettajana todella haastavaa jos ei täysin allekirjoita vanhempien tapaa kasvattaa. Tämä on kuitenkin sellainen asia, jota voi harjoitella vain käytännössä.
- Puolikkaiden ryhmien väliset erot
Tässäkin harjoittelussa puolikkaiden ryhmien välillä on eroja. Olenkin pohtinut usein sitä, miten ryhmät kannattaisi jakaa. Tuntuu, että useimmiten ryhmät on yritetty jakaa melko tasaisiksi. Lisäksi on yritetty miettiä, millä kokoonpanoilla onnistuisi rauhallisin työskentely. Olen lähtökohtaisesti tasoryhmiä vastaan koulussa, sillä en ole varma millaisia seurauksia sillä voi oppilaille olla. Tosin usein oppilaat tietävät aika hyvin oman tasonsa sekä tasonsa suhteessa muiden osaamiseen. Toisaalta olen miettinyt sitä, voisiko tasoryhmiin jakaminen olla myös mahdollisuus oppilaiden yksilölliseen huomioimiseen? Tähän liittyen olen kuitenkin miettinyt myös sitä, että miten opettajan aika ja kädet riittävät sen heikomman porukan kanssa toimiessa? Olen kuitenkin niin käytännönläheinen ihminen, että voi olla että jaan porukat tulevaisuudessa sen mukaan missäpäin oppilaat asuvat, että heillä olisi koulumatkoille seuraa toisistaan.
- Eettiset valinnat
Tulimme siihen tulokseen, että eettisiä valintoja on kaikkialla. Onneksi kokemuksen kautta syntyy rutiinia ja päätöksenteko kehittyy, sillä muuten olisi todella rankkaa miettiä jokaisen oppitunnin jälkeen, että tulipahan tehtyä taas montakymmentä eettistä valintaa oppitunnin aikana. Eettisistä valinnoista lisää opettajan ydinalue -sivulla.
- Kasvattajan vaikutusvoima
Luokanlehtorimme avasi meille Timo Purjon kaaviota kasvattajan vaikutusvoimasta eli kuinka merkityksellisiä kasvattajan (opettajan) teot ovat lapsen kasvamisen ja kehittymisen kannalta. Pääajatuksena kaaviossa oli se, että sillä on merkitystä miten opettaja toimii lasten kanssa. Esimerkiksi se miten opettaja uskoo kasvatukseen, itseensä sekä oppilaisiin vaikuttaa siihen, miten oppilaat alkavat uskoa itseensä, omiin kykyihinsä sekä mahdollisuuksiin kehittyä. Samoin sillä on merkitystä tahtooko opettaja vaikuttaa, kohdata ja olla vastuussa lapsista, sillä vain näin oppilaat voivat mm. oppia olemaan vastuussa itsestään. Kaavion idea jatkuu samalla tavalla myös asenteiden suhteen eli se miten opettaja näkee, kuulee, ottaa oppilaat huomioon, innostuu oppilaiden asioista vaikuttaa siihen, miten oppilaat oppivat asennoitumaan omaan elämäänsä. Opettajalla on siis tärkeä tehtävä, eikä kouluun oikein voisi mennä vaan tekemään vähän sitä sun tätä.
- Viikkokirjeet, luokan Peda.netit ja instagramit
Opettajat saavat miettiä/ joutuvat miettimään omia tapoja toimia. Opettaja voi siis ottaa käyttöön erilaisia tapoja viestiä kotien kanssa. Ohjaavan opettajani työkokemuksella hän oli sitä mieltä, että nykyään ei vaadita mitään tällaisia. Vanhemmilla ei välttämättä ole edes halukkuutta lueskella joka viikko esim. kolmen lapsen viikkokirjeitä. Useimmat vanhemmat luottavat kyllä opettajan ammattitaitoon. Ei siis tarvitse varsinaisesti raportoida mitä on milloinkin tehty.
Suuri osa opettajista kertoo viestivänsä Wilman kautta vanhempien kanssa. Itse huomasin kuitenkin syksyllä kaksi viikkoa sijaisena ollessani, että työpäivät venyvät valtavasti Wilma-viestittelyn takia. Toki sijaisena tämä toiminta menetteli, mutta ajattelin, että oman luokan kanssa en toimisi näin. Tässä harjoittelussa tuli kuitenkin useampaan otteeseen puheeksi yhteydessä kotiin oleminen. Sekä rehtori että luokanlehtori olivat sitä mieltä, että ikävissä asioissa kotiin ollaan yhteydessä mieluiten kasvotusten tai puhelimella.
Keskustelu kotiin soittamisesta sai minut todella ajattelemaan sitä, että vanhemmat luottavat opettajaan yllättävän paljon. Opettajan työhön kuuluu selvittää koulupäivän aikaisia tapahtumia, eikä niitä kaikkia tarvitse raportoida kotiin. Vanhemmilla on omat päivätyönsä ja opettajalla omansa. Sellaisista vaarallisista tai vakavista tilanteista, mitä päivän aikana on sattunut kannattaa toki ilmoittaa kotiin. Samoin vanhempiin pitää olla yhteydessä, mikäli ilmenee asioita tai tapoja, jotka ovat muodostumassa oppilaalla ns. huonoiksi tavoiksi ja joihin voidaan parhaiten vaikuttaa kun sekä koulussa että kotona tehdään asioita.
Saimme myös keskustelussa hyvät vinkit kotiin yhteydessä olemiseen. Opettajan olisi hyvä kertoa tilanne niin kuin näki tai kuuli sen, siis ilman minkäänlaista tulkintaa. Vanhemmat saavat sitten tehdä omat tulkintansa. Seuraavaksi opettajan kannattaa kysyä vanhemmilta, että ilmeneekö tällaista kotona ja miten vanhemmat toivovat opettajan toimivan asian suhteen. Näin opettaja osoittaa luottamuksensa vanhempia kohtaan sekä arvostuksensa heidän kasvatustyyliään kohtaan ja päästään toivottavasti parhaimpaan lopputulokseen. Olen kyllä myös pohtinut, että tämä voi olla tulevana opettajana todella haastavaa jos ei täysin allekirjoita vanhempien tapaa kasvattaa. Tämä on kuitenkin sellainen asia, jota voi harjoitella vain käytännössä.
- Puolikkaiden ryhmien väliset erot
Tässäkin harjoittelussa puolikkaiden ryhmien välillä on eroja. Olenkin pohtinut usein sitä, miten ryhmät kannattaisi jakaa. Tuntuu, että useimmiten ryhmät on yritetty jakaa melko tasaisiksi. Lisäksi on yritetty miettiä, millä kokoonpanoilla onnistuisi rauhallisin työskentely. Olen lähtökohtaisesti tasoryhmiä vastaan koulussa, sillä en ole varma millaisia seurauksia sillä voi oppilaille olla. Tosin usein oppilaat tietävät aika hyvin oman tasonsa sekä tasonsa suhteessa muiden osaamiseen. Toisaalta olen miettinyt sitä, voisiko tasoryhmiin jakaminen olla myös mahdollisuus oppilaiden yksilölliseen huomioimiseen? Tähän liittyen olen kuitenkin miettinyt myös sitä, että miten opettajan aika ja kädet riittävät sen heikomman porukan kanssa toimiessa? Olen kuitenkin niin käytännönläheinen ihminen, että voi olla että jaan porukat tulevaisuudessa sen mukaan missäpäin oppilaat asuvat, että heillä olisi koulumatkoille seuraa toisistaan.
- Eettiset valinnat
Tulimme siihen tulokseen, että eettisiä valintoja on kaikkialla. Onneksi kokemuksen kautta syntyy rutiinia ja päätöksenteko kehittyy, sillä muuten olisi todella rankkaa miettiä jokaisen oppitunnin jälkeen, että tulipahan tehtyä taas montakymmentä eettistä valintaa oppitunnin aikana. Eettisistä valinnoista lisää opettajan ydinalue -sivulla.
- Kasvattajan vaikutusvoima
Luokanlehtorimme avasi meille Timo Purjon kaaviota kasvattajan vaikutusvoimasta eli kuinka merkityksellisiä kasvattajan (opettajan) teot ovat lapsen kasvamisen ja kehittymisen kannalta. Pääajatuksena kaaviossa oli se, että sillä on merkitystä miten opettaja toimii lasten kanssa. Esimerkiksi se miten opettaja uskoo kasvatukseen, itseensä sekä oppilaisiin vaikuttaa siihen, miten oppilaat alkavat uskoa itseensä, omiin kykyihinsä sekä mahdollisuuksiin kehittyä. Samoin sillä on merkitystä tahtooko opettaja vaikuttaa, kohdata ja olla vastuussa lapsista, sillä vain näin oppilaat voivat mm. oppia olemaan vastuussa itsestään. Kaavion idea jatkuu samalla tavalla myös asenteiden suhteen eli se miten opettaja näkee, kuulee, ottaa oppilaat huomioon, innostuu oppilaiden asioista vaikuttaa siihen, miten oppilaat oppivat asennoitumaan omaan elämäänsä. Opettajalla on siis tärkeä tehtävä, eikä kouluun oikein voisi mennä vaan tekemään vähän sitä sun tätä.
- Viikkokirjeet, luokan Peda.netit ja instagramit
Opettajat saavat miettiä/ joutuvat miettimään omia tapoja toimia. Opettaja voi siis ottaa käyttöön erilaisia tapoja viestiä kotien kanssa. Ohjaavan opettajani työkokemuksella hän oli sitä mieltä, että nykyään ei vaadita mitään tällaisia. Vanhemmilla ei välttämättä ole edes halukkuutta lueskella joka viikko esim. kolmen lapsen viikkokirjeitä. Useimmat vanhemmat luottavat kyllä opettajan ammattitaitoon. Ei siis tarvitse varsinaisesti raportoida mitä on milloinkin tehty.
Ajatuksia saamastani palautteesta
- Voisiko oppilaiden kokemusmaailmaa hyödyntää laajemmin?
Tämä oli hyvä pointti. Voisin todellakin aloittaa oppitunnit useammin esimerkiksi keskusteluilla siitä, mitä oppilaat tietäisivät aiheesta jo ennestään. Näin voisi saada motivoitua oppilaat vielä paremmin toimimaan, koska he huomaavat tietävänsä asiasta jo paljon ennestään. Lisäksi oppilaat pääsisivät enemmän ääneen ja huomaisivat vielä konkreettisemmin, että heidän tiedoillaan on opelle ja heidän omalle oppimiselleen merkitystä. Lisäksi oppilaat oppisivat tärkeitä ajattelun taitoja, kun kaikkea ei yritetäkään opettaa vaan pohditaan, että jos tiedetään jotain asiaan liittyvää niin miten ajattelemalla voitaisiin keksiä vastaus vähän siihen liittyvään asiaan.
- Olen ilmeikäs ja eläytymiskykyinen
Tiedän tämän itsekin ja pyrin hyödyntämään sitä niin opetuksessa kuin muussakin toiminnassa. Olen huomannut, että tällainen toiminta saa oppilaat seuraamaan paremmin. Huomaan myös eleet ja ilmeet käteviksi "hienovaraisiksi kielloiksi". Esim. kun joku oppilas puhuu esimerkiksi yhteisen videon aikana, riittää että näytän ilmeellä, että "ei".
Teatteriharrastuksesta näyttää olleen hyötyä.
- Saan ylläpidettyä työrauhaa hienovaraisin vihjein. Entä jos tarvitaan jykevämpiä keinoja, pärjäänkö?
Omasta mielestäni osaan olla myös napakka. Tapoihin ei kuulu huutaa vaan pikemminkin päinvastoin. Valitsen tarkasti mitä sanon/vaadin ja sitten odotan niin kauan, että tämä tapahtuu.
- Voisiko tunnin lopettamiseen varata enemmän aikaa?
--> Päästäisiin vähän arvioimaan ja pohtimaan, miten ollaan opittu...
Tämä on mun ehdoton heikkous. Ymmärrän tämän merkityksen sille, että jos oppilaat lähtevät aina tunnilta omaa tahtia kun ovat vieneet tavarat paikoilleen. Parempi olisi tehdä jokin yhteinen koonti ja pienet arvioinnit ja palautteet siihen paikkaan.
- Vuorovaikuttaminen on minulle luonnollista
Tämä on totta ja nautin vuorovaikutuksessa olemisesta. Toki vaadin myös täysin hiljaista omaa aikaa.
- Olen mukava oppilaille
Ajatusmaailmaani ei kertakaikkiaan sovi sellainen ajatus, että opettajat haluaisivat kiusata oppilaitaan. Haluan tehdä parhaani heidän kasvun ja kehityksensä eteen, enkä usko että tämä onnistuu ilkeilemällä. Luotan enemmän siihen, että kun on mukavaa, on helpompi innostaa ja motivoida oppilaita oppimaan.
- Hyvin hyödynnetty Bloomin taksonomiaa beepot harjoituksessa, jossa oppilaiden tehtävä oli pohtia miten murtolukuja voidaan harjoitella koodaamalla
Tämä oli kiva kommentti. En ajatellut varsinaisesti hyödyntäväni Bloomin taksonomiaa, vaikka minulla olikin ajatus siitä, että kun olemme harjoitelleet jo murtolukuja ja niillä laskemista monta tuntia niin voisi olla hyvä myös ottaa mukaan sitä puolta, että oppilaat itse keksisivät miten niitä voisi harjoitella jne.
Tämä oli hyvä pointti. Voisin todellakin aloittaa oppitunnit useammin esimerkiksi keskusteluilla siitä, mitä oppilaat tietäisivät aiheesta jo ennestään. Näin voisi saada motivoitua oppilaat vielä paremmin toimimaan, koska he huomaavat tietävänsä asiasta jo paljon ennestään. Lisäksi oppilaat pääsisivät enemmän ääneen ja huomaisivat vielä konkreettisemmin, että heidän tiedoillaan on opelle ja heidän omalle oppimiselleen merkitystä. Lisäksi oppilaat oppisivat tärkeitä ajattelun taitoja, kun kaikkea ei yritetäkään opettaa vaan pohditaan, että jos tiedetään jotain asiaan liittyvää niin miten ajattelemalla voitaisiin keksiä vastaus vähän siihen liittyvään asiaan.
- Olen ilmeikäs ja eläytymiskykyinen
Tiedän tämän itsekin ja pyrin hyödyntämään sitä niin opetuksessa kuin muussakin toiminnassa. Olen huomannut, että tällainen toiminta saa oppilaat seuraamaan paremmin. Huomaan myös eleet ja ilmeet käteviksi "hienovaraisiksi kielloiksi". Esim. kun joku oppilas puhuu esimerkiksi yhteisen videon aikana, riittää että näytän ilmeellä, että "ei".
Teatteriharrastuksesta näyttää olleen hyötyä.
- Saan ylläpidettyä työrauhaa hienovaraisin vihjein. Entä jos tarvitaan jykevämpiä keinoja, pärjäänkö?
Omasta mielestäni osaan olla myös napakka. Tapoihin ei kuulu huutaa vaan pikemminkin päinvastoin. Valitsen tarkasti mitä sanon/vaadin ja sitten odotan niin kauan, että tämä tapahtuu.
- Voisiko tunnin lopettamiseen varata enemmän aikaa?
--> Päästäisiin vähän arvioimaan ja pohtimaan, miten ollaan opittu...
Tämä on mun ehdoton heikkous. Ymmärrän tämän merkityksen sille, että jos oppilaat lähtevät aina tunnilta omaa tahtia kun ovat vieneet tavarat paikoilleen. Parempi olisi tehdä jokin yhteinen koonti ja pienet arvioinnit ja palautteet siihen paikkaan.
- Vuorovaikuttaminen on minulle luonnollista
Tämä on totta ja nautin vuorovaikutuksessa olemisesta. Toki vaadin myös täysin hiljaista omaa aikaa.
- Olen mukava oppilaille
Ajatusmaailmaani ei kertakaikkiaan sovi sellainen ajatus, että opettajat haluaisivat kiusata oppilaitaan. Haluan tehdä parhaani heidän kasvun ja kehityksensä eteen, enkä usko että tämä onnistuu ilkeilemällä. Luotan enemmän siihen, että kun on mukavaa, on helpompi innostaa ja motivoida oppilaita oppimaan.
- Hyvin hyödynnetty Bloomin taksonomiaa beepot harjoituksessa, jossa oppilaiden tehtävä oli pohtia miten murtolukuja voidaan harjoitella koodaamalla
Tämä oli kiva kommentti. En ajatellut varsinaisesti hyödyntäväni Bloomin taksonomiaa, vaikka minulla olikin ajatus siitä, että kun olemme harjoitelleet jo murtolukuja ja niillä laskemista monta tuntia niin voisi olla hyvä myös ottaa mukaan sitä puolta, että oppilaat itse keksisivät miten niitä voisi harjoitella jne.
Ajatuksia luennoilta
- Ajatuksia oppilashuoltotyöryhmästä
Mielenkiintoista, että oppilashuoltotyöryhmän pitäisi olla osana normaalia arkea. Oman kokemukseni mukaan kuitenkin vaikuttaa enemmän siltä, että oppilashuoltotyöryhmän jäsenten aika menee pääasiassa ongelmien ratkaisuun.
Todella harmillista, että omalla kohdallani käsitys oppilashuoltotyöryhmästä on jäänyt aika vajavaiseksi. Harjoitteluissa ei ole tullut juurikaan yhteistyötä näiden tahojen kanssa. Pidempien sijaisuuksien aikana minulla on tullut yhteistyötä erityisopettajan ja terveydenhoitajan kanssa. Muuten kaikki käsitykseni ovat varsin teoreettisella pohjalla. Onnekseni näitä samoja tahoja käsiteltiin jo ammattikoulussa, kun opiskelin lähihoitajaksi. Omalla kohdallani on tosin harmi se, että minulle asiat tarttuvat paremmin mieleen käytännön avulla.
Oppilashuoltotyöryhmään kuuluu rehtori, erkat, kuraattori, pyskologi, terkkari, koulunkäynnin ohjaajat. Ajatuksena on, että jokaisella oppilashuoltoryhmän jäsenellä on omat vahvuutensa. Niiden avulla pyritään oppilaan parhaaseen.
Yksilöllinen oppilashuolto vs. KOR?
--> Yksilölliseen oppilashuoltotapaamiseen ei mennä, sinne aina vaan kutsutaan. Vanhemmilta kysytään, ketä sinne halutaan.
Oppilashuoltoryhmän toiminta menee vuosikellon mukaan. Eli siirtymät usein määrittää pinnalla olevia asioita. Siirtymän yläkouluun, luokalta toiselle ja yhtä lailla ensimmäisen luokan aloittaminen.
Aina voi konsultoida nimettömänä. Silloin turvaa oman selustansa. Eli nimettömänä saa konsultoida. "Mulla on tällainen oppilas. Mitä mä teen?"
Yksi hyvä keino on tosin kysyä vanhemmilta heti aluksi, että voinko olla yhteydessä terveydenhoitajaan ja ehkä muihinkin oppilashuoltotyöryhmän toimijoihin. Harvoin vanhemmat tästä kieltäytyvät.
- Yhteistyön merkitys
Laissa velvotetaan yhteisyön lisäämiseen. Mutta muista opettajana, että yhteistyö ei ole mikään taakka vaan etu opettajalle.
TERKKARIN tehtävä pääasiassa järjestää terveystarkastuksia ja niiden perusteella sitten lähettää oppilaita eri suuntiin. "Esim. Tää kuraattorille, tää psykologille" jne.
SOSIAALITOIMI
--> Yleinen yhteistyökumppani. Sinne ollaan yhteydessä usein (esim. lastensuojeluilmoituksia useita).
--> Sieltä ollaan harvoin tai käytännössä ei olla yhteydessä takaisin kouluun
ERIKOISSAIRAANHOITO
--> Ihan liian vähän resursseja... Tämä näyttäytyy kyllä koulussa. (Esimerkki. ADHD + Asperger oppilaasta, jolla agressioita)
--> Lähetteet esim. erikoissairaanhoitoon, lastenpsykologiselle, Kuopion osastolle jne.
--> Kukkulan koulu, Kypärämäen koulu (autismi)
POLIISI
SRK
JÄRJESTÖT
--> Uuden OPS:n myötä korostuu
LIIKUNTATOIMI
--> Move -testistä luokkayhteenveto. Tietoja menee myös vanhemmille.
NUORISOTOIMI
MUUT YHTEISTYÖTAHOT
https://peda.net/jyu/normaalikoulu/ops/luku8
https://www.jyvaskyla.fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/terveyspalvelut/koulu-ja-opiskeluterveydenhuolto/kouluterveydenhuolto
Oppilashuoltotyöryhmän yritettävä keksiä myös kaikenlaista positiivista, jotta yhteydenotto ei ole aina negatiivinen asia.
Jos ette muuta muista niin, muista VARHAINEN PUUTTUMINEN JA YHTEISTYÖ!
- Perheen ongelmat heijastuvat kouluun
Esimerkki. Oppilas tulee aina myöhässä kouluun, aamupala on syömättä ja koulussa ei jakseta keskittyä tai ei viihdytä.
--> Ei välttämättä kerro lapsen ongelmista vaan perheen arjen rytmittämisestä. Ei välttämättä ole kunnossa syömiset, nukkumiset, ulkoilut jne.
- Miten lisätä kouluyhteisön vuorovaikutusta
--> Luokkahuonerajat ylittävä opetus
--> Kummitoiminta
--> Oppilaille mahdollisuuksia päästä vaikuttamaan ja ilmaisemaan mielipiteitään
--> Pienetkin teot vaikuttavat, ei tarvitse olla spektaakkeleita
- Yhteistyö vanhempien kanssa
- Opettajien välinen toimintakulttuuri välittyy oppilaille (mallioppiminen)
- Mitä kaikkea muuta opettajan työhön kuuluu, kuin opettamista?
1) Yhteistyö vanhempien kanssa
2) Oppimisen tukeen liittyvät asiat
3) Oppilashuoltoon liittyvät asiat
4) Ys-aika (=yhteissuunnitteluaika)
5) Välituntivalvonnat
6) Ruokavalvonnat
Nämä kaikki kuuluu opettajan työhön, ne pitää hoitaa eikä niistä saa lisää palkkaa.
- Mitä muuta opettajan työn oheen, mistä saa palkkaa?
1) Ylitunnit
--> Open täydet tunnit ovat 24h/vk (kunhan näin lukee omassa työsopimuksessa!)
--> Kaikki siitä yli menevät tunnit ovat ylitunteja eli menevät 100% yli
2) Tukiopetus
--> Lasketaan tuon 24h/vk yli meneviksi tunneiksi
--> Laskutetaan erikseen
--> Oli mielenkiintoista saada tietää, että kunta ei voi todellakaan kieltää opettajaa pitämästä tukiopetusta, jos lapsella on tarve saada tukea. Tietenkään näitä tukiopetustunteja ei voi olla ihan ylen määrin. Yleensä se 1h/vk. Kaikki tukiopetustunnit pitää olla perusteltavissa nimittäin. Mutta on hienoa, että tällainen mahdollisuus oppilaan tukemiseksi on olemassa, eikä se mene opettajan omasta pussista.
3) Erilaiset lisätehtävät
--> Nämä ovat tuntipohjaisia
--> TVT-vastaava, musa -vastaava, OPKH:n pitäjä jne. (Jokaisessa koulussa olisi muuten oltava OPKH)
4) Koulun kerhot
--> Tuntikorvaus
5) Arviointikeskustelut (osittain)
--> OAJ:n mielestä pitäisi maksaa jokaisesta arviointikeskustelusta, työnantajan mielestä taas usein ei... Tässä ollaan tultu sellaiseen ratkaisuun, että 3 arviointikeskustelukertaa = 1h palkka
- Mitä sitten voi tehdä jos opettajan työ ei tunnukaan omalta jutulta?
Tämä oli mielenkiintoinen keskustelun aihe. Toki tällä hetkellä tuntuu, että opettajan työ olisi se oma juttu, mutta kyllä mielessä aina vähän kummittelee, että onko sitä sitten tullut hukattua elämästä monta vuotta jos ala ei olekaan oma. Tähän saimme vinkkejä, että ensimmäiset vuodet ovat aina vaikeimpia ja ei kannata lannistua, vaikka kaikki ei sujuisikaan. Valmistuminen ei tarkoita sitä, että tarvitsisi olla valmis tai ekspertti. Työyhteisöjen pitäisi olla niin hyviä, että siellä saa kokeneemmilta neuvoja ja opastusta. Saimmekin ohjeeksi Norssin reksiltä tutustua opettajan ammattiin viitisen vuotta. Tämän jälkeen vasta näkee todellisen tilanteen. Jos viiden vuoden päästä opettajan työ ei nappaa niin vaihtoehtoja ovat ainakin:
--> Henkilöstöhallinto erilaisissa yrityksissä
--> Järjestötyöt
--> Hanketyöskentely
--> Jatkokouluttautuminen (aineenopettajaksi, opoksi...)
Itse olen pohtinut myös sitä, että mitenhän äitiyslomat esimerkiksi vaikuttavat tuohon viiden vuoden kerryttämiseen. Jos ei ehtisi olla ennen perheen perustamista töissä kuin muutaman vuoden niin kuinka paljon sitä äitiysloman aikana mahtaa taantua? Onko silloin tuo viiden vuoden kokeilu relevanttia vai meneekö aikaa ehkä enemmän jos työkokemus ei kartu yhtämittaisesti?
- MUISTA, ETTÄ OPS ON TYÖN PERUSTA!
--> Hyvä muistutus siitä, että kukaan ei velvota oppikirjojen läpi kahlaamiseen tai edes kirjojen käyttämiseen. Tietysti hyviä kirjoja ja kirjojen hyviä tehtäviä kannattaa hyödyntää, mutta siinä se.
- "Vastuuviikko joka viikko"
Tämän harjoittelun aikana on ollut useampaankin otteeseen puhetta, että tulevaisuuden työelämässä minulla on vastuuviikko joka viikko. Tämä ei tullut minulle mitenkään yllätyksenä, mutta mielenkiintoista on, että harjoittelussa vastuuviikkoa pitäessäni en kuitenkaan ole ottanut huomioon sitä, että olisin toiminut täysin sen mukaan, että harjoittelisin tulevaa varten. Esimerkiksi en ole kysellyt viikonlopun kuulumisia tms. vaikka tällainen oppilaiden kuuleminen ja omien asioiden käsittely kuuluu ajatusmaailmaani. Toisaalta olen pohtinut jälkikäteen johtuuko tämä siitä, että harjoittelussa luokalla o naina jo valmiiksi rakennetut tavat toimia. Sitä sitten yrittää harjoittelijana sopeutua näihin eli oikeastaan muistaa luokan tavat. Työelämässä puolestaan tulee itse rakennettua omat tavat toimia, jolloin niitä ei välttämättä tarvitse päivittäin tietoisesti yrittää muistaa.
Mielenkiintoista, että oppilashuoltotyöryhmän pitäisi olla osana normaalia arkea. Oman kokemukseni mukaan kuitenkin vaikuttaa enemmän siltä, että oppilashuoltotyöryhmän jäsenten aika menee pääasiassa ongelmien ratkaisuun.
Todella harmillista, että omalla kohdallani käsitys oppilashuoltotyöryhmästä on jäänyt aika vajavaiseksi. Harjoitteluissa ei ole tullut juurikaan yhteistyötä näiden tahojen kanssa. Pidempien sijaisuuksien aikana minulla on tullut yhteistyötä erityisopettajan ja terveydenhoitajan kanssa. Muuten kaikki käsitykseni ovat varsin teoreettisella pohjalla. Onnekseni näitä samoja tahoja käsiteltiin jo ammattikoulussa, kun opiskelin lähihoitajaksi. Omalla kohdallani on tosin harmi se, että minulle asiat tarttuvat paremmin mieleen käytännön avulla.
Oppilashuoltotyöryhmään kuuluu rehtori, erkat, kuraattori, pyskologi, terkkari, koulunkäynnin ohjaajat. Ajatuksena on, että jokaisella oppilashuoltoryhmän jäsenellä on omat vahvuutensa. Niiden avulla pyritään oppilaan parhaaseen.
Yksilöllinen oppilashuolto vs. KOR?
--> Yksilölliseen oppilashuoltotapaamiseen ei mennä, sinne aina vaan kutsutaan. Vanhemmilta kysytään, ketä sinne halutaan.
Oppilashuoltoryhmän toiminta menee vuosikellon mukaan. Eli siirtymät usein määrittää pinnalla olevia asioita. Siirtymän yläkouluun, luokalta toiselle ja yhtä lailla ensimmäisen luokan aloittaminen.
Aina voi konsultoida nimettömänä. Silloin turvaa oman selustansa. Eli nimettömänä saa konsultoida. "Mulla on tällainen oppilas. Mitä mä teen?"
Yksi hyvä keino on tosin kysyä vanhemmilta heti aluksi, että voinko olla yhteydessä terveydenhoitajaan ja ehkä muihinkin oppilashuoltotyöryhmän toimijoihin. Harvoin vanhemmat tästä kieltäytyvät.
- Yhteistyön merkitys
Laissa velvotetaan yhteisyön lisäämiseen. Mutta muista opettajana, että yhteistyö ei ole mikään taakka vaan etu opettajalle.
TERKKARIN tehtävä pääasiassa järjestää terveystarkastuksia ja niiden perusteella sitten lähettää oppilaita eri suuntiin. "Esim. Tää kuraattorille, tää psykologille" jne.
SOSIAALITOIMI
--> Yleinen yhteistyökumppani. Sinne ollaan yhteydessä usein (esim. lastensuojeluilmoituksia useita).
--> Sieltä ollaan harvoin tai käytännössä ei olla yhteydessä takaisin kouluun
ERIKOISSAIRAANHOITO
--> Ihan liian vähän resursseja... Tämä näyttäytyy kyllä koulussa. (Esimerkki. ADHD + Asperger oppilaasta, jolla agressioita)
--> Lähetteet esim. erikoissairaanhoitoon, lastenpsykologiselle, Kuopion osastolle jne.
--> Kukkulan koulu, Kypärämäen koulu (autismi)
POLIISI
SRK
JÄRJESTÖT
--> Uuden OPS:n myötä korostuu
LIIKUNTATOIMI
--> Move -testistä luokkayhteenveto. Tietoja menee myös vanhemmille.
NUORISOTOIMI
MUUT YHTEISTYÖTAHOT
https://peda.net/jyu/normaalikoulu/ops/luku8
https://www.jyvaskyla.fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/terveyspalvelut/koulu-ja-opiskeluterveydenhuolto/kouluterveydenhuolto
Oppilashuoltotyöryhmän yritettävä keksiä myös kaikenlaista positiivista, jotta yhteydenotto ei ole aina negatiivinen asia.
Jos ette muuta muista niin, muista VARHAINEN PUUTTUMINEN JA YHTEISTYÖ!
- Perheen ongelmat heijastuvat kouluun
Esimerkki. Oppilas tulee aina myöhässä kouluun, aamupala on syömättä ja koulussa ei jakseta keskittyä tai ei viihdytä.
--> Ei välttämättä kerro lapsen ongelmista vaan perheen arjen rytmittämisestä. Ei välttämättä ole kunnossa syömiset, nukkumiset, ulkoilut jne.
- Miten lisätä kouluyhteisön vuorovaikutusta
--> Luokkahuonerajat ylittävä opetus
--> Kummitoiminta
--> Oppilaille mahdollisuuksia päästä vaikuttamaan ja ilmaisemaan mielipiteitään
--> Pienetkin teot vaikuttavat, ei tarvitse olla spektaakkeleita
- Yhteistyö vanhempien kanssa
- Opettajien välinen toimintakulttuuri välittyy oppilaille (mallioppiminen)
- Mitä kaikkea muuta opettajan työhön kuuluu, kuin opettamista?
1) Yhteistyö vanhempien kanssa
2) Oppimisen tukeen liittyvät asiat
3) Oppilashuoltoon liittyvät asiat
4) Ys-aika (=yhteissuunnitteluaika)
5) Välituntivalvonnat
6) Ruokavalvonnat
Nämä kaikki kuuluu opettajan työhön, ne pitää hoitaa eikä niistä saa lisää palkkaa.
- Mitä muuta opettajan työn oheen, mistä saa palkkaa?
1) Ylitunnit
--> Open täydet tunnit ovat 24h/vk (kunhan näin lukee omassa työsopimuksessa!)
--> Kaikki siitä yli menevät tunnit ovat ylitunteja eli menevät 100% yli
2) Tukiopetus
--> Lasketaan tuon 24h/vk yli meneviksi tunneiksi
--> Laskutetaan erikseen
--> Oli mielenkiintoista saada tietää, että kunta ei voi todellakaan kieltää opettajaa pitämästä tukiopetusta, jos lapsella on tarve saada tukea. Tietenkään näitä tukiopetustunteja ei voi olla ihan ylen määrin. Yleensä se 1h/vk. Kaikki tukiopetustunnit pitää olla perusteltavissa nimittäin. Mutta on hienoa, että tällainen mahdollisuus oppilaan tukemiseksi on olemassa, eikä se mene opettajan omasta pussista.
3) Erilaiset lisätehtävät
--> Nämä ovat tuntipohjaisia
--> TVT-vastaava, musa -vastaava, OPKH:n pitäjä jne. (Jokaisessa koulussa olisi muuten oltava OPKH)
4) Koulun kerhot
--> Tuntikorvaus
5) Arviointikeskustelut (osittain)
--> OAJ:n mielestä pitäisi maksaa jokaisesta arviointikeskustelusta, työnantajan mielestä taas usein ei... Tässä ollaan tultu sellaiseen ratkaisuun, että 3 arviointikeskustelukertaa = 1h palkka
- Mitä sitten voi tehdä jos opettajan työ ei tunnukaan omalta jutulta?
Tämä oli mielenkiintoinen keskustelun aihe. Toki tällä hetkellä tuntuu, että opettajan työ olisi se oma juttu, mutta kyllä mielessä aina vähän kummittelee, että onko sitä sitten tullut hukattua elämästä monta vuotta jos ala ei olekaan oma. Tähän saimme vinkkejä, että ensimmäiset vuodet ovat aina vaikeimpia ja ei kannata lannistua, vaikka kaikki ei sujuisikaan. Valmistuminen ei tarkoita sitä, että tarvitsisi olla valmis tai ekspertti. Työyhteisöjen pitäisi olla niin hyviä, että siellä saa kokeneemmilta neuvoja ja opastusta. Saimmekin ohjeeksi Norssin reksiltä tutustua opettajan ammattiin viitisen vuotta. Tämän jälkeen vasta näkee todellisen tilanteen. Jos viiden vuoden päästä opettajan työ ei nappaa niin vaihtoehtoja ovat ainakin:
--> Henkilöstöhallinto erilaisissa yrityksissä
--> Järjestötyöt
--> Hanketyöskentely
--> Jatkokouluttautuminen (aineenopettajaksi, opoksi...)
Itse olen pohtinut myös sitä, että mitenhän äitiyslomat esimerkiksi vaikuttavat tuohon viiden vuoden kerryttämiseen. Jos ei ehtisi olla ennen perheen perustamista töissä kuin muutaman vuoden niin kuinka paljon sitä äitiysloman aikana mahtaa taantua? Onko silloin tuo viiden vuoden kokeilu relevanttia vai meneekö aikaa ehkä enemmän jos työkokemus ei kartu yhtämittaisesti?
- MUISTA, ETTÄ OPS ON TYÖN PERUSTA!
--> Hyvä muistutus siitä, että kukaan ei velvota oppikirjojen läpi kahlaamiseen tai edes kirjojen käyttämiseen. Tietysti hyviä kirjoja ja kirjojen hyviä tehtäviä kannattaa hyödyntää, mutta siinä se.
- "Vastuuviikko joka viikko"
Tämän harjoittelun aikana on ollut useampaankin otteeseen puhetta, että tulevaisuuden työelämässä minulla on vastuuviikko joka viikko. Tämä ei tullut minulle mitenkään yllätyksenä, mutta mielenkiintoista on, että harjoittelussa vastuuviikkoa pitäessäni en kuitenkaan ole ottanut huomioon sitä, että olisin toiminut täysin sen mukaan, että harjoittelisin tulevaa varten. Esimerkiksi en ole kysellyt viikonlopun kuulumisia tms. vaikka tällainen oppilaiden kuuleminen ja omien asioiden käsittely kuuluu ajatusmaailmaani. Toisaalta olen pohtinut jälkikäteen johtuuko tämä siitä, että harjoittelussa luokalla o naina jo valmiiksi rakennetut tavat toimia. Sitä sitten yrittää harjoittelijana sopeutua näihin eli oikeastaan muistaa luokan tavat. Työelämässä puolestaan tulee itse rakennettua omat tavat toimia, jolloin niitä ei välttämättä tarvitse päivittäin tietoisesti yrittää muistaa.
Havaintoja itsessäni
- Opettajana toimiminen luokassa
Huomaan rentoutuneeni harjoittelutunteja pitäessäni lähes samalle tasolle, millä toimin esimerkiksi sijaistaessani. En enää jännitä jokaisen askeleen ottamista tai sanan sanomista ja sitä, mitä siitä seuraa.
- Kollegana toimiminen
Koska en ole aiemmin harjoitellut Norssilla kovin pitkää pätkää, en ole päässyt harjoittelemaan juurikaan kollegana toimimista. Aiemmissa harjoitteluissa kävin siis lähinnä pitämässä omat tunnit ja muuten menin omia menojani. Tässä harjoittelussa on kuitenkin tullut vietettyä enemmän aikaa esimerkiksi opiskelijoiden tilassa, missä olen päässyt hyviin keskusteluihin opiskelijakollegoiden kanssa. Eräänkin kerran keskustelimme "pahimmista mokista", joita on opetusharjoitteluissa tullut tehtyä. Näitä pohtiessamme tulimme siihen tulokseen, että onneksi on tullut mokattua ja sitä kautta opittua.
Tämän harjoittelun aikana "samassa veneessä" olevien kohtaaminen on myös osoittautunut puolin ja toisin tärkeäksi. Joskus jaetaan iloja, joskus suruja ja joskus ideoita. On ollut todella mukava päästä näistä osalliseksi. Toivottavasti olen myös itse pystynyt antamaan muille kollegoilleni jotain näissä keskusteluissa.
Tässä harjoittelussa olen kokenut olevani jopa ohjaavan opettajani kollega, mikä on tuntunut todella hyvältä. Toki koen ohjaajani tietävän ja osaavan paljon enemmän kuin mitä itse vielä osaan ja olenkin saanut häneltä myös tarvittavaa ohjausta, mutta kaikista parhaiten olen saanut uskoa omaan pärjäämiseen työelämässä sillä, että olen saanut toimia ohjaajani kollegana. Tämä vastuun saaminen ja sen onnistuneesti kantaminen onkin ollut sitä, mitä olen tähän opintojen loppuun tietämättäni kaivannut.
- Tuntien suunnittelu
Ajattelin ennen tätä harjoittelua, etten veisi töitä ollenkaan kotiin. Tästä olen kyllä lipsunut tässä harjoittelussa, mutta olen kyllä kokenut itselleni silti parhaaksi sen, että työt tehdään töissä. Toivon todella, että onnistuisin tässä työelämään siirryttyäni. Ongelmaksi tässä on koitunut se, että Norssilta on välillä vaikea löytää hiljaista työskentelytilaa tuntien suunnitteluun ja toisaalta suunnittelua on tullut kerralla aika paljon. Toki työelämässäkin suunnittelua tulee paljon, mutta siinä ei ole häiritsemässä muut opinnot jne., joiden takia välillä on pitänyt rynnätä harjoittelusta kiireesti yliopistolle.
Olen omasta mielestäni kehittynyt tuntien suunnittelussa. Enää en jää junnaamaan kohtiin, joihin en ole täysin tyytyväinen. Ymmärrän, että jokaista tuntia ei voi suunnitella täydellisesti ja vaikka suunnittelisi edes lähes niin se ei luultavasti toteudu sellaisena.
- Omien valintojen perustelu
Omien valintojen perustelusta olen oppinut sen, että tärkeintä on perustella itselleen miksi tekee joitain asioita niin kuin tekee. Jos joku toinen haluaa kuulla perusteluni niin ei kannata ensimmäisenä ajatella, että perusteluni olisivat riittämättömiä tai vääriä. Jokainen opettaja tekee työtään omalla tavallaan ja varmasti siksi myös perustelee omaa toimintaansa eri tavoin. Toinen opettaja saattaisi tehdä jonkin tunnin ihan eri tavalla, perustellen valintansa myös eri tavalla. Kuitenkin kokonaisuutta katsottaessa molemmat opettajat käyttävät erilaisia opetustapoja ja perustelevat toimintaansa esimerkiksi eri OPS:n kohdilla. Kun kuitenkin tarkastellaan tarpeeksi pitkää ajanjaksoa niin molemmat opettajat käyvät läpi samat tavoitteet sekä monipuolisesti erilaista toimintaa. Toisen mielestä tietyn toimintatavan käyttäminen sopii paremmin tiettyyn toimintaan kun taas toinen opettaja on asiasta eri mieltä. Perustelu lienee siis tärkeintä.
- Vapaa-aika
Olen mielestäni onnistunut erottelemaan työ- ja vapaa-ajan toisistaan, mikä on ollut itselleni haaste. Liian usein olen istunut koneen ääressä ja hinkannut jo tarpeeksi hyviä suunnitelmia vielä vähän lisää. Samoin olen toiminut raportointien jne. kanssa. Tässä harjoittelussa vapaa-aika ei ole jäänyt työn jalkoihin, mikä onkin tavoitteeni työelämään siirtyessänikin.
- Arviointi
Tänään loksahti jotenkin kohdalleen ajatus arvioinnista, kun keskustelimme ohjaavan opettajani kanssa. Olen opintojeni aikana pohtinut paljon sitä, miten siirtyä summatiivisen arvioinnin toteuttamisesta kohti formatiivista arviointia. Olen ollut enemmän formatiivisen arvioinnin kannalla, mutta olen ponnistellut sen kanssa, että miten sitä saataisiin toteutettua niin, että oppilaiden osaamisesta saataisiin tarvittavaa tietoa, jota voitaisiin edelleen hyödyntää asian sisäistämisessä. Käytännön esimerkit ovat osoittaneet, että tähän oppimisen yhteyteen liitettyyn arviointiin saatetaan nähdä älyttömästi vaivaa ilman, että se edes tuo haluttua lopputulosta... Vaihtoehtoisesti saatetaan kokeilla kaikenmaailman keinoja vähän hatarin perustein... Ohjaava opettajani kertoi tänään käyttävänsä kokeita hieman eri tavalla kuin monet muut. Hän ei välttämättä ilmoita kokeesta ja pitää kokeen tuloksia enemmänkin informaationa opettajalle kuin oppilaiden osaamisen arvosteluun tai pahimmillaan vertailuun. Hänen mukaansa näin toteutettu koe kertoo enemmän pitkäkestoiseen muistiin talletetuista opeista kuin esimerkiksi ulkoa opitusta (joka kaiken kukkuraksi kohta unohdetaan). Opettaja on myös tehnyt oppilaille selväksi, että hän kyllä näkee oppilaiden osaamisen tunneilla, joten koe ei ole ainoa tapa, jolla oman osaamisen voi osoittaa. Minä olin itse todella tunnollinen oppilas. Opiskelumetodini oli vielä lukiossakin tämä ulkoa opettelu. Tänään kuitenkin ymmärsin, että ehkä on sittenkin tapoja, joilla voi yrittää välttää sen, että omista oppilaista tulisi ulkoa opettelijoita.Tänään siis ymmärsin, että on mahdollista oikeasti toteuttaa opintojen rinnalla arviointia sujuvasti, eikä täysin irrallisena osana. Lisäksi koen, että tällaisella toimintatavalla tulee oikeasti käytyä vielä kokeen jälkeen läpi niitä asioita, jotka kokeessa osottautuivat vaikeiksi.
Mielenkiintoista taas nähdä, miten sitä on ajatellut arvioinnin (ja etenkin uuden OPS:n mukana tuomat muutokset) aivan liian vaikeasti. Miksi on pitänyt pohtia ties mitä tahansa vaihtoehtoja kokeille, kun olisi voinut muuttaa siitä vain niitä huonoimpia osia, kuten ulkoa opettelun mahdollisuutta. Täytyykin siis jatkossakin yrittää pysytellä maan kamaralla, sillä muuten sitä onnistuu uutena opettajana hukuttamaan itsensä arvioinnin suohon.
Lisäksi keskustelut ohjaavan opettajan kanssa saivat pohtimaan itsearviointia ja vertaisarviointia kriittisemmin. Aiemmin olen ajatellut, että totta ihmeessä niitä tulee toteuttaa kun kerran käsketään. Ja olen myös ajatellut, että niiden harjoitteluun on varattava runsaasti aikaa. Edelleen haluan opettaa tulevat oppilaani niin, että he kykenevät itsensä ja toisten arviointiin. Tänään kuitenkin nousi esille hyvä pointti siitä, että millaisia vaikutuksia jatkuvalla itsearvioinnilla voi olla? Jos aikuinenkin kokee jatkuvan itsearviointinsa rankaksi niin entä sitten kehittyvä, herkkä lapsi... Millainen vaikutus jatkuvalla itsearvioinnilla on esimerkiksi lapseen, joka tuntuu olevan heikoilla monessa asiassa? Mitä jos itsearvioinnilla saa tehtyä lapsesta ainoastaan itsekriittisen ja ahdistuneen?
Huomaan rentoutuneeni harjoittelutunteja pitäessäni lähes samalle tasolle, millä toimin esimerkiksi sijaistaessani. En enää jännitä jokaisen askeleen ottamista tai sanan sanomista ja sitä, mitä siitä seuraa.
- Kollegana toimiminen
Koska en ole aiemmin harjoitellut Norssilla kovin pitkää pätkää, en ole päässyt harjoittelemaan juurikaan kollegana toimimista. Aiemmissa harjoitteluissa kävin siis lähinnä pitämässä omat tunnit ja muuten menin omia menojani. Tässä harjoittelussa on kuitenkin tullut vietettyä enemmän aikaa esimerkiksi opiskelijoiden tilassa, missä olen päässyt hyviin keskusteluihin opiskelijakollegoiden kanssa. Eräänkin kerran keskustelimme "pahimmista mokista", joita on opetusharjoitteluissa tullut tehtyä. Näitä pohtiessamme tulimme siihen tulokseen, että onneksi on tullut mokattua ja sitä kautta opittua.
Tämän harjoittelun aikana "samassa veneessä" olevien kohtaaminen on myös osoittautunut puolin ja toisin tärkeäksi. Joskus jaetaan iloja, joskus suruja ja joskus ideoita. On ollut todella mukava päästä näistä osalliseksi. Toivottavasti olen myös itse pystynyt antamaan muille kollegoilleni jotain näissä keskusteluissa.
Tässä harjoittelussa olen kokenut olevani jopa ohjaavan opettajani kollega, mikä on tuntunut todella hyvältä. Toki koen ohjaajani tietävän ja osaavan paljon enemmän kuin mitä itse vielä osaan ja olenkin saanut häneltä myös tarvittavaa ohjausta, mutta kaikista parhaiten olen saanut uskoa omaan pärjäämiseen työelämässä sillä, että olen saanut toimia ohjaajani kollegana. Tämä vastuun saaminen ja sen onnistuneesti kantaminen onkin ollut sitä, mitä olen tähän opintojen loppuun tietämättäni kaivannut.
- Tuntien suunnittelu
Ajattelin ennen tätä harjoittelua, etten veisi töitä ollenkaan kotiin. Tästä olen kyllä lipsunut tässä harjoittelussa, mutta olen kyllä kokenut itselleni silti parhaaksi sen, että työt tehdään töissä. Toivon todella, että onnistuisin tässä työelämään siirryttyäni. Ongelmaksi tässä on koitunut se, että Norssilta on välillä vaikea löytää hiljaista työskentelytilaa tuntien suunnitteluun ja toisaalta suunnittelua on tullut kerralla aika paljon. Toki työelämässäkin suunnittelua tulee paljon, mutta siinä ei ole häiritsemässä muut opinnot jne., joiden takia välillä on pitänyt rynnätä harjoittelusta kiireesti yliopistolle.
Olen omasta mielestäni kehittynyt tuntien suunnittelussa. Enää en jää junnaamaan kohtiin, joihin en ole täysin tyytyväinen. Ymmärrän, että jokaista tuntia ei voi suunnitella täydellisesti ja vaikka suunnittelisi edes lähes niin se ei luultavasti toteudu sellaisena.
- Omien valintojen perustelu
Omien valintojen perustelusta olen oppinut sen, että tärkeintä on perustella itselleen miksi tekee joitain asioita niin kuin tekee. Jos joku toinen haluaa kuulla perusteluni niin ei kannata ensimmäisenä ajatella, että perusteluni olisivat riittämättömiä tai vääriä. Jokainen opettaja tekee työtään omalla tavallaan ja varmasti siksi myös perustelee omaa toimintaansa eri tavoin. Toinen opettaja saattaisi tehdä jonkin tunnin ihan eri tavalla, perustellen valintansa myös eri tavalla. Kuitenkin kokonaisuutta katsottaessa molemmat opettajat käyttävät erilaisia opetustapoja ja perustelevat toimintaansa esimerkiksi eri OPS:n kohdilla. Kun kuitenkin tarkastellaan tarpeeksi pitkää ajanjaksoa niin molemmat opettajat käyvät läpi samat tavoitteet sekä monipuolisesti erilaista toimintaa. Toisen mielestä tietyn toimintatavan käyttäminen sopii paremmin tiettyyn toimintaan kun taas toinen opettaja on asiasta eri mieltä. Perustelu lienee siis tärkeintä.
- Vapaa-aika
Olen mielestäni onnistunut erottelemaan työ- ja vapaa-ajan toisistaan, mikä on ollut itselleni haaste. Liian usein olen istunut koneen ääressä ja hinkannut jo tarpeeksi hyviä suunnitelmia vielä vähän lisää. Samoin olen toiminut raportointien jne. kanssa. Tässä harjoittelussa vapaa-aika ei ole jäänyt työn jalkoihin, mikä onkin tavoitteeni työelämään siirtyessänikin.
- Arviointi
Tänään loksahti jotenkin kohdalleen ajatus arvioinnista, kun keskustelimme ohjaavan opettajani kanssa. Olen opintojeni aikana pohtinut paljon sitä, miten siirtyä summatiivisen arvioinnin toteuttamisesta kohti formatiivista arviointia. Olen ollut enemmän formatiivisen arvioinnin kannalla, mutta olen ponnistellut sen kanssa, että miten sitä saataisiin toteutettua niin, että oppilaiden osaamisesta saataisiin tarvittavaa tietoa, jota voitaisiin edelleen hyödyntää asian sisäistämisessä. Käytännön esimerkit ovat osoittaneet, että tähän oppimisen yhteyteen liitettyyn arviointiin saatetaan nähdä älyttömästi vaivaa ilman, että se edes tuo haluttua lopputulosta... Vaihtoehtoisesti saatetaan kokeilla kaikenmaailman keinoja vähän hatarin perustein... Ohjaava opettajani kertoi tänään käyttävänsä kokeita hieman eri tavalla kuin monet muut. Hän ei välttämättä ilmoita kokeesta ja pitää kokeen tuloksia enemmänkin informaationa opettajalle kuin oppilaiden osaamisen arvosteluun tai pahimmillaan vertailuun. Hänen mukaansa näin toteutettu koe kertoo enemmän pitkäkestoiseen muistiin talletetuista opeista kuin esimerkiksi ulkoa opitusta (joka kaiken kukkuraksi kohta unohdetaan). Opettaja on myös tehnyt oppilaille selväksi, että hän kyllä näkee oppilaiden osaamisen tunneilla, joten koe ei ole ainoa tapa, jolla oman osaamisen voi osoittaa. Minä olin itse todella tunnollinen oppilas. Opiskelumetodini oli vielä lukiossakin tämä ulkoa opettelu. Tänään kuitenkin ymmärsin, että ehkä on sittenkin tapoja, joilla voi yrittää välttää sen, että omista oppilaista tulisi ulkoa opettelijoita.Tänään siis ymmärsin, että on mahdollista oikeasti toteuttaa opintojen rinnalla arviointia sujuvasti, eikä täysin irrallisena osana. Lisäksi koen, että tällaisella toimintatavalla tulee oikeasti käytyä vielä kokeen jälkeen läpi niitä asioita, jotka kokeessa osottautuivat vaikeiksi.
Mielenkiintoista taas nähdä, miten sitä on ajatellut arvioinnin (ja etenkin uuden OPS:n mukana tuomat muutokset) aivan liian vaikeasti. Miksi on pitänyt pohtia ties mitä tahansa vaihtoehtoja kokeille, kun olisi voinut muuttaa siitä vain niitä huonoimpia osia, kuten ulkoa opettelun mahdollisuutta. Täytyykin siis jatkossakin yrittää pysytellä maan kamaralla, sillä muuten sitä onnistuu uutena opettajana hukuttamaan itsensä arvioinnin suohon.
Lisäksi keskustelut ohjaavan opettajan kanssa saivat pohtimaan itsearviointia ja vertaisarviointia kriittisemmin. Aiemmin olen ajatellut, että totta ihmeessä niitä tulee toteuttaa kun kerran käsketään. Ja olen myös ajatellut, että niiden harjoitteluun on varattava runsaasti aikaa. Edelleen haluan opettaa tulevat oppilaani niin, että he kykenevät itsensä ja toisten arviointiin. Tänään kuitenkin nousi esille hyvä pointti siitä, että millaisia vaikutuksia jatkuvalla itsearvioinnilla voi olla? Jos aikuinenkin kokee jatkuvan itsearviointinsa rankaksi niin entä sitten kehittyvä, herkkä lapsi... Millainen vaikutus jatkuvalla itsearvioinnilla on esimerkiksi lapseen, joka tuntuu olevan heikoilla monessa asiassa? Mitä jos itsearvioinnilla saa tehtyä lapsesta ainoastaan itsekriittisen ja ahdistuneen?
Havaintoja oppilaista
"Oppilaat tottuneet siihen, että koulu on heidän työtään, eikä mikään huvipuisto. Onhan se kuitenkin hyvä jos saa koulunkäynnistä mielekästä."
- Oppilaiden taitotaso vaihtelee eri asioissa.
Luokan oppilaat ovat kaikki yllättävän hyviä perusasioissa. Tämä näkyy siinä, ettei luokassa ole yhtään erityisopetusta tarvitsevaa/saavaa oppilasta. Toki oppilaiden osaamisessa on eroja.
- Oppilaiden tekemisessä ja motivaatiossa on eroja.
Oppilaat eroavat kuitenkin enemmän tekemisen tasoltaan ja motivaatioltaan kuin osaamistasoltaan. Luokassa on oppilaita, jotka haluavat antaa kaikkensa esimerkiksi kirjoitustehtävälle. Sitten on niitä, jotka haluavat päästä mahdollisimman helpolla mahdollisimman monista tehtävistä. Osa oppilaista tekee lähes kaikki tehtävät innolla ja huolella, osa taas innostuu itseään kiinnostavista asioista ja samoin osa pyrkii pääsemään vähän liian helpolla myös itseään kiinnostavista asioista.
Tämä tekemisen taso ei näyttäisi kaikilla liittyvän omaan kiinnostukseen saatika omaan osaamiseen. Oppilas voi siis osata asioita todella hyvin ja olla ihan innostunutkin, mutta haluaa silti päästä helpolla tehtävistä.
Lisäksi osalla tekemisen tasoon vaikuttaa kaikki ympärillä tapahtuvat asiat. Osaa ympärillä tapahtuvat asiat kiinnostavat enemmän kuin tehtävät, osa taas ei pysty keskittymään tehtävään ympärillä tapahtuvan takia, vaikka tehtävä olisikin kiinnostava.
- Oppilaiden vieraskoreus.
Oli mielenkiintoista nähdä miten nopeasti oppilaat tutustuivat minuun ja alkoivat kokea minut turvalliseksi aikuiseksi. Toki oppilailla on eroja siinä, miten kauan kenelläkin menee tutustua uuteen aikuiseen ja toisaalta siinä kuinka lähelle aikuista he uskaltavat tulla tai kuinka lähelle he päästävät aikuisen.
Tällä minuun tutustumisella oli iso ero siihen, miten oppilaat kokivat englantilaiset vieraat luokassa. Nämä vieraat tulivat yllättäen luokkaan seuraamaan matematiikan tuntia, minkä seurauksena oppilaat olivat todella vieraskoreita. He laskivat hiljaa tehtäviä ja yrittivät välttää katsekontaktia vierailijoihin. Toivoivat kuulemma samalla, ettei kukaan vieraista kysyisi mitään englanniksi, koska jos ei ymmärtäisikään kysymystä olisi todella epäkohteliasta olla vastaamatta.
- Oppilaat toimivat yllättävän samalla tavalla eri opettajien kanssa sekä eri oppiaineissa.
Olen yllättynyt siitä, miten samalla tavalla oppilaat näyttävät toimivan eri oppiaineissa ja eri opettajien kanssa. Aiemmissa harjoitteluissa on näkynyt selvästi eroja siinä, miten eri tavalla eri oppilaat toimivat esimerkiksi eri opettajien tunneilla. Ehkä nämä oppilaat uskaltavat olla omia itsejään tunnista ja opettajasta riippumatta?
Toki oppilaista ja heidän toiminnastaan eri tilanteissa on nähtävillä eroja esimerkiksi sen mukaan miten hyväksi oppilas kokee itsensä siinä oppiaineessa jne. Käyttäytyminen vahvistuu ja rentoutuu sellaisessa oppiaineessa, jossa oppilas kokee itsensä hyväksi, kun taas toiminta on vaisumpaa jos oppiaine tuntuu vieraammalta oppilaalle. Suurimpia eroja on näkynyt kun on verrannut oppilaan toimintaa oman opettajan tunneilla ja kielten tunneilla.
- Luokan rutiinit
Olen aiemmin tottunut siihen, että arjen toimimisen kannalta on hyvä olla rutiineja. Tämä harjoittelu on kuitenkin saanut ajattelemaan sitä, mitä tapahtuu jos rutiineja on liikaa. Mielestäni tämän luokan kanssa toimiminen on todella sujuvaa, kun luokalla ei ole liian tarkkoja sääntöjä mitä eri tilanteissa tehdään. Ainoat selkeä rutiinit ovat luokan yhteisen kirjan lukeminen joka päivä ensimmäisellä koko luokan yhteisellä tunnilla sekä käsien pesu ja jonoon meneminen ennen ruokailuun lähtemistä. Olen huomannut, että koska luokalla ei ole esimerkiksi liian tarkkoja järjestyksiä, joissa lähdetään syömään, selvitään lähtötilanteista paljon pienemmillä nurinoilla. Oppilaat ovat tottuneet siihen, että joskus saattaa joku porukka päästä useamman kerran syömään ensimmäisinä ja joskus jäävät useamman kerran häntäpäähän, eikä tästä synny ongelmaa.
- Teknologian käyttäminen
Olen yllättynyt miten hyviä oppilaat ovat käyttämään teknologiaa. Jos teemme jotain tehtävää niin heillä on oletuksena, että se tehdään omaan driveen, että se jää itselle talteen. Lisäksi jokaiselle oppilaalle on täysin selvää, miten drivea käytetään. Toisaalta jos oppilailla on ollut epäselvää jokin asia niin he uskaltavat myös kokeilla, miten asia voisi hoitua. Lisäksi oppilaat ovat todella käteviä neuvomaan toisiaan. Yleensä olen ajatellut teknologian käyttöä rasitteena opetuksessa, sillä olen päässyt näkemään vain heikkoja teknologian käyttäjiä. Tämä luokka loi uskoa siihen, että tulevaisuudessa voin itse nähdä vaivaa oman luokkani kanssa ja onnistua teknologian ja erilaisten sovellusten haltuunotossa.
- Kummituntien valmistelu ja toiminta kummitunneilla
Oppilaat pitävät kummitunteja ja niihin valmistautumista tärkeänä asiana. Vaikka muuten olisikin ollut vauhti päällä niin kummituntiin valmistautuminen on saanut oppilaat hiljenemään ja mietteliään näköisiksi. He eivät selvästikään halua mennä nolaamaan itseään eppujen silmissä vaan haluavat isompina näyttää esimerkkiä pienemmille. Tämä on minusta hienoa, esimerkillistä toimintaa isommilta oppilailta. On myös todella hienoa, että koulun puolesta tähän luodaan mahdollisuus.
- Oppilaiden taitotaso vaihtelee eri asioissa.
Luokan oppilaat ovat kaikki yllättävän hyviä perusasioissa. Tämä näkyy siinä, ettei luokassa ole yhtään erityisopetusta tarvitsevaa/saavaa oppilasta. Toki oppilaiden osaamisessa on eroja.
- Oppilaiden tekemisessä ja motivaatiossa on eroja.
Oppilaat eroavat kuitenkin enemmän tekemisen tasoltaan ja motivaatioltaan kuin osaamistasoltaan. Luokassa on oppilaita, jotka haluavat antaa kaikkensa esimerkiksi kirjoitustehtävälle. Sitten on niitä, jotka haluavat päästä mahdollisimman helpolla mahdollisimman monista tehtävistä. Osa oppilaista tekee lähes kaikki tehtävät innolla ja huolella, osa taas innostuu itseään kiinnostavista asioista ja samoin osa pyrkii pääsemään vähän liian helpolla myös itseään kiinnostavista asioista.
Tämä tekemisen taso ei näyttäisi kaikilla liittyvän omaan kiinnostukseen saatika omaan osaamiseen. Oppilas voi siis osata asioita todella hyvin ja olla ihan innostunutkin, mutta haluaa silti päästä helpolla tehtävistä.
Lisäksi osalla tekemisen tasoon vaikuttaa kaikki ympärillä tapahtuvat asiat. Osaa ympärillä tapahtuvat asiat kiinnostavat enemmän kuin tehtävät, osa taas ei pysty keskittymään tehtävään ympärillä tapahtuvan takia, vaikka tehtävä olisikin kiinnostava.
- Oppilaiden vieraskoreus.
Oli mielenkiintoista nähdä miten nopeasti oppilaat tutustuivat minuun ja alkoivat kokea minut turvalliseksi aikuiseksi. Toki oppilailla on eroja siinä, miten kauan kenelläkin menee tutustua uuteen aikuiseen ja toisaalta siinä kuinka lähelle aikuista he uskaltavat tulla tai kuinka lähelle he päästävät aikuisen.
Tällä minuun tutustumisella oli iso ero siihen, miten oppilaat kokivat englantilaiset vieraat luokassa. Nämä vieraat tulivat yllättäen luokkaan seuraamaan matematiikan tuntia, minkä seurauksena oppilaat olivat todella vieraskoreita. He laskivat hiljaa tehtäviä ja yrittivät välttää katsekontaktia vierailijoihin. Toivoivat kuulemma samalla, ettei kukaan vieraista kysyisi mitään englanniksi, koska jos ei ymmärtäisikään kysymystä olisi todella epäkohteliasta olla vastaamatta.
- Oppilaat toimivat yllättävän samalla tavalla eri opettajien kanssa sekä eri oppiaineissa.
Olen yllättynyt siitä, miten samalla tavalla oppilaat näyttävät toimivan eri oppiaineissa ja eri opettajien kanssa. Aiemmissa harjoitteluissa on näkynyt selvästi eroja siinä, miten eri tavalla eri oppilaat toimivat esimerkiksi eri opettajien tunneilla. Ehkä nämä oppilaat uskaltavat olla omia itsejään tunnista ja opettajasta riippumatta?
Toki oppilaista ja heidän toiminnastaan eri tilanteissa on nähtävillä eroja esimerkiksi sen mukaan miten hyväksi oppilas kokee itsensä siinä oppiaineessa jne. Käyttäytyminen vahvistuu ja rentoutuu sellaisessa oppiaineessa, jossa oppilas kokee itsensä hyväksi, kun taas toiminta on vaisumpaa jos oppiaine tuntuu vieraammalta oppilaalle. Suurimpia eroja on näkynyt kun on verrannut oppilaan toimintaa oman opettajan tunneilla ja kielten tunneilla.
- Luokan rutiinit
Olen aiemmin tottunut siihen, että arjen toimimisen kannalta on hyvä olla rutiineja. Tämä harjoittelu on kuitenkin saanut ajattelemaan sitä, mitä tapahtuu jos rutiineja on liikaa. Mielestäni tämän luokan kanssa toimiminen on todella sujuvaa, kun luokalla ei ole liian tarkkoja sääntöjä mitä eri tilanteissa tehdään. Ainoat selkeä rutiinit ovat luokan yhteisen kirjan lukeminen joka päivä ensimmäisellä koko luokan yhteisellä tunnilla sekä käsien pesu ja jonoon meneminen ennen ruokailuun lähtemistä. Olen huomannut, että koska luokalla ei ole esimerkiksi liian tarkkoja järjestyksiä, joissa lähdetään syömään, selvitään lähtötilanteista paljon pienemmillä nurinoilla. Oppilaat ovat tottuneet siihen, että joskus saattaa joku porukka päästä useamman kerran syömään ensimmäisinä ja joskus jäävät useamman kerran häntäpäähän, eikä tästä synny ongelmaa.
- Teknologian käyttäminen
Olen yllättynyt miten hyviä oppilaat ovat käyttämään teknologiaa. Jos teemme jotain tehtävää niin heillä on oletuksena, että se tehdään omaan driveen, että se jää itselle talteen. Lisäksi jokaiselle oppilaalle on täysin selvää, miten drivea käytetään. Toisaalta jos oppilailla on ollut epäselvää jokin asia niin he uskaltavat myös kokeilla, miten asia voisi hoitua. Lisäksi oppilaat ovat todella käteviä neuvomaan toisiaan. Yleensä olen ajatellut teknologian käyttöä rasitteena opetuksessa, sillä olen päässyt näkemään vain heikkoja teknologian käyttäjiä. Tämä luokka loi uskoa siihen, että tulevaisuudessa voin itse nähdä vaivaa oman luokkani kanssa ja onnistua teknologian ja erilaisten sovellusten haltuunotossa.
- Kummituntien valmistelu ja toiminta kummitunneilla
Oppilaat pitävät kummitunteja ja niihin valmistautumista tärkeänä asiana. Vaikka muuten olisikin ollut vauhti päällä niin kummituntiin valmistautuminen on saanut oppilaat hiljenemään ja mietteliään näköisiksi. He eivät selvästikään halua mennä nolaamaan itseään eppujen silmissä vaan haluavat isompina näyttää esimerkkiä pienemmille. Tämä on minusta hienoa, esimerkillistä toimintaa isommilta oppilailta. On myös todella hienoa, että koulun puolesta tähän luodaan mahdollisuus.
Havaintoja tapaamisista, palavereista, arviointikeskusteluista...
ARVIOINTIKESKUSTELU
- 30 min on aika tiukka aika arviointikeskustelulle
--> Olisi varmaan hyvä muistuttaa vanhempia, että aika on tiukka. Varsinkin jos tasan 30 minuutin välein tulee uusi perhe keskusteluun.
- Oppilas ja vähintään yksi vanhempi mukana (mielellään molemmat)
--> Mitä jos oppilaan vanhemmat esimerkiksi eronneet, eivätkä tule ollenkaan toimeen?
--> Mitä jos oppilas asuu esimerkiksi sijaisperheessä?
- Arviointikeskustelu rakentuu oppilaan tekemisen ympärille
--> Oppilas vastaa esimerkiksi työskentelytaitoja ja oppiaineita koskeviin kysymyksiin.
--> Tämän jälkeen keskustellaan oppilaan ja vanhempien kanssa. Kysellään lisää, haetaan tarkennuksia ja perusteluita.
- Ketkä keskustelevat?
--> Keskustelevatko kaikki? Vanhemmat ja opettaja? Oppilas ja opettaja?
--> Opettajan varmaan johtaa keskustelua, mutta ei asetu keskipisteeksi?
- Voisi näyttää esim. oppilaan oman pulpetin, kuvistöitä tai jotain missä oppilas on hyvä/onnistunut?
--> Vanhemmat käy harvoin koululla, joten pääsisivät näkemään millaisessa paikassa oma oppilas viettää päivät
--> Voisi olla hyvä alkusysäys yhteiselle keskustelulle
--> Oma lapsi on vanhemmille kaikki kaikessa, joten olisi kiva nähdä aikaansaannoksia ja kuulla opelta livenä kehuja
- 30 min on aika tiukka aika arviointikeskustelulle
--> Olisi varmaan hyvä muistuttaa vanhempia, että aika on tiukka. Varsinkin jos tasan 30 minuutin välein tulee uusi perhe keskusteluun.
- Oppilas ja vähintään yksi vanhempi mukana (mielellään molemmat)
--> Mitä jos oppilaan vanhemmat esimerkiksi eronneet, eivätkä tule ollenkaan toimeen?
--> Mitä jos oppilas asuu esimerkiksi sijaisperheessä?
- Arviointikeskustelu rakentuu oppilaan tekemisen ympärille
--> Oppilas vastaa esimerkiksi työskentelytaitoja ja oppiaineita koskeviin kysymyksiin.
--> Tämän jälkeen keskustellaan oppilaan ja vanhempien kanssa. Kysellään lisää, haetaan tarkennuksia ja perusteluita.
- Ketkä keskustelevat?
--> Keskustelevatko kaikki? Vanhemmat ja opettaja? Oppilas ja opettaja?
--> Opettajan varmaan johtaa keskustelua, mutta ei asetu keskipisteeksi?
- Voisi näyttää esim. oppilaan oman pulpetin, kuvistöitä tai jotain missä oppilas on hyvä/onnistunut?
--> Vanhemmat käy harvoin koululla, joten pääsisivät näkemään millaisessa paikassa oma oppilas viettää päivät
--> Voisi olla hyvä alkusysäys yhteiselle keskustelulle
--> Oma lapsi on vanhemmille kaikki kaikessa, joten olisi kiva nähdä aikaansaannoksia ja kuulla opelta livenä kehuja