Koen tieteellisen osaamisen olevan merkittävä tekijä opettajan työssä ja sen merkitys näkyy erityisesti opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Tutkiva ote, joka on näkynyt omien valintojeni ja toiminnan kautta harjoittelussa, osoittaa haluani syventyä opetuksen tavoitteisiin sekä sisältöihin ja halua pyrkiä ymmärtämään opetusta tieteellisen tiedon pohjalta. Tällainen aktiivinen tiedonhankinta auttaa mielestäni lähestymään opetettavaa aihetta esimerkiksi eri näkökulmista kuin oppimateriaali osoittaisi. 

Opettajan suhtautuminen oppiaineisiin sekä opettajan työhön tutkivalla otteelle on mielestäni oleellista myös kasvatukseen ja koulutukseen vaikuttavan tieteellisen tiedon näkökulmasta, kun kouluun kohdistetaan tieteeseen perustuvia uudistuksia ulkopuolelta. Koulutiedon näennäinen neutraalius perustuu yleisesti oppiaineiden ja kouluopetuksen tieteelliseen perustaan, mutta tiedon objektiivisuus on kyseenalaistettavissa, sillä tieto tuotetaan näkökulmasta riippuen, eikä tieteellisiä kuvauksia voi pitää lopullisina totuuksina (Tomperi, Vuorikoski & Kiilakoski, 2005). Mielestäni onkin tärkeää, että opettaja luottaa toisaalta tieteelliseen tietoon, mutta kykenee tarkastelemaan kriittisesti ulkopuolelta opetukseen kohdistuvia vaatimuksia ja odotuksia ja pohtimaan mikä niiden todellinen merkitys luokkahuonetasolla on. 

Huomasin harjoittelussa tutkivanotteen olevan oppimista tukeva tapa lähestyä opetettavaa aihetta. Esimerkiksi harjoittelussa pitämässäni monialaisessa ilmastonmuutosprojektissa oppilaat saivat itse etsiä tietoa sekä suunnitella ja kuvata löytämänsä tiedon pohjalta puheen, jossa he pyrkivät edistämään ilmastonmuutosta ehkäisevää toimintaa ihmisten arjessa. Koen, että toimina tuki heidän oppimistaan havainnoidessani heidän toimintaansa tehtävän parissa. Pohdin, että tieteellinen osaaminen näkyy myös opetuksen toteutuksessa, kun suunnittelin ja toteuttaa toimintaa, joka perustuu motivaatiota tukeviin menetelmiin. Oppilaslähtöiset menetelmät, osallisuus, eläytyminen ja yhteistoiminnallisuus ovat esimerkkejä tällaisista menetelmistä, jotka auttavat oppilaita sitoutumaan oppimiseen.

Koen, että itselleni vahvimmat alueet harjoittelun jälkeen oppiaineissa, joita opetin ovat äidinkieli, käsityö ja uskonto. Matematiikassa koen olevani ihan hyvä, mutta koen vielä tarvitsevani aikaa oppia ja kehittyä entisestään oppiaineen pedagogiikassa. Toisaalta koin jo harjoittelussa oppiaineeseen perehtymisen innostavaksi, mikä mielestäni osoittaa valmiuttani jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseen ja halua vahvistaa tieteellistä osaamistaan myös matematiikan opetuksessa. Kaiken kaikkiaan tieteellinen osaaminen näkyy opettajan toiminnassa monin eri tavoin, kuten tiedonhankinnassa, opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa sekä oppimisen tukemisessa. Opettajan valmius kehittää tätä osaamistaan ja soveltaa sitä eri oppiaineissa on tärkeä tekijä opetuksen laadun ja oppilaiden oppimisen kannalta.

Lähteet: 

Kiilakoski, T., Tomperi, T. & Vuorikoski, M. (toim.) 2005. Kenen kasvatus? Tampere: Vastapaino, 309-334. Saatavilla ja ladattavissa: https://www.academia.edu/1604818/Kenen_kasvatus