Tässä tekstissä tarkastelen opettajan tieteellistä osaamista suhteessa opetusharjoittelussa heränneisiin ajatuksiini opettajuudesta tieteellisenä ja tutkivana toimijuutena. Pääosassa ajatukset liittyvät ohjaajani kanssa käymiin keskusteluihin. Opettajankoulutukseen liitetty ominaisuus on jo pitkään ollut sen akateemisuus, johon viitataan myös tieteellisyydellä ja tutkimusperustaisuudella. (Johanna Sitomaniemi-San, 2017) Omalla kohdallani olen ymmärtänyt tämän paitsi tutkimukseen liittyviksi taidoiksi, myös opettajan ammatin kasvatustieteellisen perustan kautta.

Omalla kohdallani harjoittelussa tieteellisyys opettajan työn taustalla näyttäytyi esimerkiksi keskusteluissani ohjaajani kanssa, kun mietimme esimerkiksi opettajan merkitystä vaikuttajana. Tämänkaltaiseen autonomisen opettajan diskurssiin liittyy käsitys opettajan vaikuttajuudesta koulua koskeviin muutoksiin. (Johanna Sitomaniemi-San, 2017) Pohdimmekin usein ohjaajani kanssa esimerkiksi nykyiseen inkluusiokeskusteluun liittyviä opettajien kannanottoja. Olimme yhtä mieltä siitä, että opettajien on tärkeää uskaltaa olla mukana muutoksissa ja perustella näitä omaan tietoonsa ja taitoonsa nähden, sillä he itse ovat myös koulutuksensa kautta tieteellisiä toimijoita. Tämankaltainen tutkiva praktikko-opettajuus mahdollistaisi opettajilla olevan tiedon esiin tuomisen, joka ei kalpenisi akateemisille tutkijoille. Opettaja toimii aktiivisena osana koulu ja luokkahuonetta ja heillä on paljon kouluun liittyvää tietoa, jota voitaisiin hyödyntää koulun uudistumisessa sen vastaamiseksi yhteiskunnan vaatimuksiin. (Johanna Sitomaniemi-San, 2017)
 
Toinen itseäni tieteellisestä näkökulmasta pohdituttanut näkökulma oli opettajuuden perustuminen tieteelliseen tietoon suhteessa opetusta koskeviin päätöksiin ja päätelmiin, sekä näkemysten muodostamiseen. (Johanna Sitomaniemi-San, 2017) Pohdin, että opettajan on tärkeää muistaa paitsi seurata opetussuunnitelmaa myös pysyä ns. kasvatustieteellisen tiedon pinnalla. Harjoittelun aikana huomasin oman ohjaajani työtä havainnoidessa, että opettajan työ sisältää jatkuvasti tilanteita, joissa asioita tulee perustella. Oli kyse sitten oppilaan tuentarpeesta, luokkahuoneen hankinnoista tai hallinnon tasolla tulevista muutoksista olisi niistä keskustellessa tärkeää pystyä perustelemaan omat näkemyksensä. Opettajalle tulisi olla mahdollista irtautua ulkopuolelta esitettävistä vaatimuksista ja valmiista proseduureista, mikäli kokee etteivät ne ole relevantteja kasvatukselle ja opetukselle. (Sitomaniemi-San, 2017) Tämä rakentaa opettajan autonomisuutta suhteessa kasvatatustieteelliseen tietoon, jonka avulla voidaan ohjata toimintaa ja asettaa sille tavoitteita.

Opettajuus voidaankin ajatella myös didaktisesti ajattelevana tutkijaopettajana, joka tietämänsä tieteellisen tiedon pohjalta kykenee tekemään opetustilanteessa siihen tieteellisyyteen perustuvia päätöksiä, eikä ole pelkästään kokemuksellisuuden ja spekulatiivisen tiedon varassa. (Sitomaniemi-San, 2017) Pohdin tällaisen opettajuuden merkitystä esimerkiksi suhteessa omaan OKL.stä saamaani koulutukseen koskien opettajan työtä, joka eroaa melko paljonkin useiden kentällä olevien vanhempien opettajien koulutuksesta. Uskonkin, että tulevaisuudessa saatan kohdata tilanteita, joissa joudun perustelemaan tieteellisyyden kautta esimerkiksi uudempien opetusmenetelmien käyttöä. 

Lähteet: 

Sitomaniemi-San, J. 2017. Tutkivan opettajan rakentuminen akateemisessa opettajankoulutuksessa: kohti monimutkaisia keskusteluja. Teoksessa T. Autio, L. Hakala & T. Kujala (toim.) Opetussuunnitelmatutkimus: keskustelunavauksia suomalaiseen kouluun ja opettajankoulutukseen. Tampere University Press, 137 - 159.