OH-3 harjoittelun myötä mietin paljon opettajan työhön liittyvää eettisyyttä. Harjoittelun aikana pohdin mm. minkälaiseen opettajuuteen haluaisin pyrkiä harjoittelussa ja sen jälkeen. Lisäksi harjoitelun aikana kohtasin erilaisia tilanteita, joihin liittyi erilaisia eettisiä dilemmoja. OAJ (2020) määrittelee opettajan työn keskeisiksi arvoiksi ihmisarvon, totuudellisuuden ja oikeudenmukaisuusen. Näiden pohjalta muotoutuvat opettajan työn eettiset periaatteet, jotka liittyvät esimerkiksi opettajan työhön, opettajan suhteeseen oppilaista, työyhteisöä ja yhteiskuntaa sekä sidosryhmiä kohtaan. Lisäksi opettajuuteen liittyy moniarvoisuuden eetinen periaate. Martikaisen (2005) mukaan opettajan rooliin on lataututeena paljon odotuksia. Hyvän opettajan odotetaan olevan taitava aikuinen ja auktoriteetti, jolta löytyy vahvat vuorovaikutustaidot, kyky antaa neuvoja ja toimia esimerkillisesti. Hyvätkin opettajat ovat kuitenkin myös ihimisiä, vaikka edellä kuvatut asiat kuuluvat opettajan rooliin. Itsekin tiedostin nämä rooli odotukset jo ennen harjoittelua, mikä toisaalta aiheutti paineita. Ajattelin, että jo harjoittelussa minun tulisi olla taitava ja kyetä ratkaisemaan taidokkaasti kaikenlaiset eteen tulevat haasteet. Harjoittelun aikana kuitenkin ymmärsin, että harjoittelu on ennen kaikkea mahdollisuus olla juuri siinä vaiheessa omaa opettajuutta kuin olen sekä mahdollisuus oppia lisää myös opettajan työssään kohtaamista eettisistä tilanteista.

Harjoittelun aikana keskityinkin siis ennen kaikkea siihen, minkälaiseen opettajuuteen haluaisin pyrkiä sekä mitkä ovat niitä asioita, joita harjoittelusta otan mukaani omaan tapaani ajatella ja kohdata arjen erilaisia tilanteita. Pohtiessani omaa opettajuuttani, tiesin etten haluaisi rakentaaa omaa tapaani ajatella vanhanaikaiseen käsitykseen opettajan auktoriteetista, johon yleensä liitetään käsitys pelosta motiivina suhteessa oppilaisiin. (Martikainen, 2005) Sen sijaan toivoisin olevani auktoriteettina enemmän moraalinen ja empaattinen auktoriteetti. Näihin liittyy käsitys opettajasta joka kokee toiminnan itsessääna arvokkaana, omaa taidon innostaa oppilaita sekä kyvyn olla samalla innolla mukana tekemisessä. Opettaja kykenee lisäksi nojaamaan toiminnassaan hyveellisyyteen sekä osaa sitoutua suoritettavaan tehtävään. Empaattisuus liittyy puolestaan opettajan taitoon toimia hyvässä vuorovaikutuksessa niin, että kykenee ehkäisemään esimerkiksi alisuoriutumista tai liian korkeita vaatimuksia, jotka voivat haitata vuorovaikutusta. (Martikainen, 2005) Haluaisinkin olla sellainen opettaja, joka on läsnä, osaa kohdata oppilaat, suunnitella tavoitteisiin perustuvaa toimintaa sekä luoda iloista ilmapiiriä oppimiseen.

Harjoittelussa sain jollakin tavalla kiinni tästä tavoitteesta. Opetuksen suunnitteleminen oli innostavaa, kun pyrin rakentamaan opetusta sellaiseksi, että se innostaisi myös oppilaita. Opetussuunnitelman perusteita (2014) oli selkeä seurata ja ottaa tavoitteet mukaa toimintaan, kun keskityin useiden tavoitteiden sijaan pyrkimään vain yhteen tai kahteen tavoitteeseen kerrallaan. Opetuksen suunnittellussa pyrin myös miettimään, miten toiminta sopii juuri ohjaamalleni ryhmälle, miten tasavertaisuus toteutuu esimerkiksi tehtävissä eriyttämisen näkökulmasta. Näitä pyrin huomioimiaan esimerkiksi suunnittelemalla monenlaisia tapoja oppimiseen sekä eri tasoisia tehtäviä, jotta opetus ei tuntuisi liian yksipuoliselta. Lisäksi toiminnassa yritin parhaani mukaan toimia vuorovaikutteisesti sekä kuunnella oppilaiden tuntemuksia toiminnan aikana. Jos huomasin lisähaasteen olevan toivottu ehdotin lisätehtävää, mutta välillä annoin myös omaa aikaa oppilaille esimerkiksi tunnin lopuksi, jos huomasin heidän olevan jo hiukan väsyksissä. 

Opetusharjoittelussa kohtaamani eettiset dilemma tilanteet liittyivät esimerkiksi oppikirjojen saatavuuteen sekä erityisopetuksen resurssien jakautumiseen. Koska koulu on yhteiskunnan kasvatuksellinen insituutio ovat arvot sekä tavoitteet osana kasvatusta ihmisten myötä, ne voivat välittyä esimerkiksi opetussuunitelmasta tai työyhteisyön, vanhempien tai oppilaiden kautta. (Martikainen, 2015) Luokassa ei ollut esimerkiksi yhteiskuntaopin kirjoja kaikille, vaan muutamat oppilaista olivat ilman. Pohdimme ohjaajani kanssa, että tällaiset tilanteet hallinnon tason resursseja koskevat säädökset tuovat oppettajan työhön omanlaisensa vaatimuksen pohtia opetuksen eettisyyttä. Onko oikein käyttää oppikirjoja opetuksessa, jos kaikilla ei niitä ole? Ja jos käytetään niin miten esimerkiksi kotitehtävät ja kokeisiin luku järjestetään niiden kohdalla, jotka katsovat aina tunnilla kaverin kirjaa. Oma ohjaajani oli pohtinut esimerkiksi oppikirjasta kokonaan luopumista tai ainakin sen merkityksen vähentämistä osana oppiaineen opetusta. Pohdimme ohjaajani kanssa myös erityisoopetuksen resurssien riittämättömyyttä eettisenä dilemmana. Eettisen haasteen siitä tekee, kun esimerkiksi jonkin oppilaan kuuluisi saada tietty määrä tunteja erityisopettajan kanssa hänen tuen tarpeeseensa, mutta resurssien vähyys aiheuttaa sen ettei tunteja saada järjestymään. Pohdin, että tällainen tilanne ei varmasti ole kovin harvinainen, siksi minun itse opettajana täytyisi pystyä miettimään esimerkiksi, miten saisin yleisen tuen omassa luokassa niin hyväksi, että vähemmätkin resurssit riittäisivät. 

Lähteet: 

Martikainen, T. 2005. Inhimillinen tekijä. Opettaja eettisenä ajattelijana ja toimijana. Joensuun yliopisto. Joensuun yliopiston kasvatustietellisiä julkaisuja N:o 102. Saatavilla: https://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_952-458-608-8/urn_isbn_952-458-608-8.pdf

OAJ:n "Opetustyön eettiset periaatteet" -materiaali. Saatavilla: https://www.oaj.fi/arjessa/opetustyon-eettiset-periaatteet