Opiskelijan toimintakertomukseen kirjoittama kuvaus

Lukion KAN01 –kurssin mukana Ranskassa

Viikko Poitiersissa, Ranskassa, oli mahtava kokemus. Olisin mielelläni viipynyt pidempäänkin. Kotimatkalla suunnittelimme muiden opiskelijoiden kanssa muuttoa Ranskaan. Tunnelma ranskalaisessa lukiossa, joka kansainvälisen viikon järjesti, oli tosi erilainen kuin suomalaisissa kouluissa. Opiskelijoilla oli paljon energiaa, ja kaikki vaikuttivat olevan kavereita keskenään. Aina jollakin kaveriporukalla soi käytävillä musiikki bluetooth-kaiuttimesta, ja poskisuudelmia jaeltiin tuntemattomillekin. Eräs ranskalainen tyttö tosin sanoi, että ranskalaisissa kouluissa on harvoin yhtä hyvä yhteishenki kuin kyseisessä lukiossa. Eräs Suomessa asunut ranskalaisnainen oli kuitenkin kanssani samaa mieltä, kun sanoin ranskalaisten olevan energisempiä ja avoimempia kuin suomalaisten.

Lähdimme isäntäoppilaani kanssa joka aamu kouluun seitsemän aikaan. Illalla olimme kotona kuudelta. Pitkät koulupäivät eivät vaikuttaneet häiritsevän ketään. Ei se kyllä häirinnyt minuakaan, kun oli niin paljon ohjelmaa. Kävimme mm. koulun vieressä sijaitsevassa Futuroscope-huvipuistossa. Lauantaiaamuna koululla oli avoimien ovien päivä. Pidimme esittelypisteitä kotimaistamme, ja ranskalaiset oppilaat esittelivät omia projektejaan. Iltapäivällä vierailimme Poitiersin keskustassa, ja loppupäivän hengailin isäntäperheeni kanssa. Myös maanantain retki La Rochellen kaupunkiin oli kiva.

Lisäksi teimme ranskalaisten oppilaiden kanssa projekteja ilmastonmuutoksesta. Ranskalaiset nuoret vaikuttivat olevan huolestuneempia maapallon tilanteesta kuin suomalaiset, mutta he tekivät vähemmän käytännön tekoja ilmaston hyväksi. He näkivät Suomen paikkana, jossa esimerkiksi kierrätys toimii erinomaisesti ja josta Ranskan tulisi ottaa mallia.

Suurin osa ranskalaisista oppilaista puhui hyvää englantia, mutta he olivat tosi ujoja käyttämään sitä. Muista Euroopan maista tulleet vierailijat olivat rohkeampia, ja tutustuimme ainakin venäläisiin, itävaltalaisiin ja ruotsalaisiin. Oli mielenkiintoista oppia paljon uutta muidenkin maiden kulttuureista. Meidän suomalaisten porukasta minä olin ainoa, joka osasi ranskaa. Viikon aikana huomasin ymmärtäväni kieltä paremmin kuin olin kuvitellut. Sain paljon itsevarmuutta ja tajusin tulevani ymmärretyksi, vaikka en osaisikaan taivuttaa verbejä tai käyttää oikeaa sanajärjestystä.

Olen melko varma, että jokainen ryhmästämme olisi valmis lähtemään reissuun uudestaan. Noin kaksi viikkoa Suomeen paluun jälkeen kaverini sanoi: ”Alan pikkuhiljaa päästä Ranskan jälkeisestä masennuksesta yli.” Me muut olimme samaa mieltä. Onnistunut reissu siis oli!

Iiris Mäki

 

ä