Sakramenttien eli pyhien toimitusten merkitys katolisen elämässä on suuri. Osa sakramenteista toistuu useammin, ja osa kuuluu erottamattomasti ihmisen elämänkaareen.

Kaste

Kasteen sakramentti perustuu Jeesuksen antamaan kaste- ja lähetyskäskyyn. Kaste ei ole nimen antamisen juhla, vaan lapsi liitetään Jumalan perheeseen ja seurakuntaan. Kasteessa ihminen saa perisyntinsä ja henkilökohtaiset synnit anteeksi. Kastetta ei voi toistaa.

Vahvistus

Vanhempien ja seurakunnan antama kristillinen opetus johtaa lapsen elämään hyvää elämää. Kun nuori on valmis ottamaan vastuun omista valinnoistaan, hän osallistuu vahvistuksen sakramenttiin. Tässä sakramentissa nuori uudistaa kastelupauksensa ja tunnustaa uskonsa seurakunnan edessä. Piispa antaa vahvistuksensa laskemalla kätensä nuoren pään päälle ja tekemällä öljyllä ristinmerkin tämän otsaan.

Vahvistuksen sakramentissa nuori liitetään vahvemmin seurakuntaan ja hänen katsotaan saavan Pyhän hengen lahjat. Lahjojen avulla hän voi todistaa kirkon uskosta sanoin ja teoin.

Eukaristia

Katolinen pyrkii osallistumaan eukaristian eli ehtoollisseremonian sakramenttiin viikottain jumalanpalveluksessa eli messussa sekä erityisinä velvoittavina juhlapyhinä jouluna, loppiaisena ja Kristuksen taivaaseen astumisen juhlapyhänä. Eukaristiaa vietetään Jeesuksen pääsiäisen ajan kärsimyksen ja ylösnousemuksen vuoksi.

Katolisessa kirkossa uskotaan Jeesuksen olevan todellisesti läsnä eukaristian sakramentissa. Pappien välityksellä leivän ja viinin opetetaan muuttuvan todellisesti Kristuksen ruumiiksi ja vereksi.

Parannus eli rippi

Parannuksen sakramenttiin tulisi osallistua aina, kun seurakuntalainen kokee siihen tarvetta ja erityisesti ennen ehtoollisseremoniaan osallistumista. Kirkolla on Jeesuksen valtuutus antaa synnit anteeksi uskovalle, joka ennen parannuksen sakramenttia tutkii omaatuntoaan ja katuu. Seurakuntalainen tunnustaa rippituolissa tai rauhallisessa paikassa syntinsä papille, joka antaa ripittäytyvälle synninpäästön sekä määrää katumustyön, kuten rukouksia.

Kuva: Rippituolissa tunnustetaan synnit.

Tunnustettuja syntejä ei pappi voi kertoa eteenpäin, sillä rippisalaisuus on ehdoton. Pappi on siis vaitiolovelvollinen kaikesta, mitä on tunnustettu parannuksen sakramentissa.

Avioliitto

Avioliiton sakramentissa mies ja vaimo liitetään toisiinsa koko loppuelämänsä ajaksi. Koko liitto – ei ainoastaan vihkiminen – on sakramentti. Avioliitto kuvastaa Kristuksen ja kirkon suhdetta, ja sitä pidetään purkamattomana. Avioeroa ei siis hyväksytä. Vihkiminen toimitetaan katolisessa kirkossa, ja kirkon tärkein tehtävä on todistaa liiton solmiminen sekä lujittaa sitä rukouksin ja siunauksin.

Sairaiden voitelu

Vakavasti sairaalle tai kuolemanvaarassa olevalle katoliselle voidaan suorittaa sairaiden voitelu, jossa sairaudesta kärsivä saa syntinsä anteeksi ja jolla edistetään ruumiillista parantumista tai valmistetaan kuolevaa iankaikkiseen elämään.

Tässä sakramentissa oliiviöljyä sivellään sairaan otsaan ja kämmeniin. Sakramentti oli aikaisemmin varattu vain kuoleville, minkä vuoksi siitä käytettiin nimeä viimeinen voitelu. Nykyisin sakramentti on mahdollista saada useamminkin esimerkiksi ennen vakavaa leikkausta.

Papiksi vihkiminen

Katolisessa kirkossa papiksi vihitään vain vuosia opiskelleita ja tehtävään erityistä kutsumusta kokevia miehiä, jotka on todettu soveltuviksi pyhään tehtäväänsä. Vihkimyksen sakramentissa pappeudessa on kolme astetta: diakonin, papin ja piispan tehtävät. Ainoastaan diakonina toimivat saavat olla naimisissa, kun taas papit ja piispat eivät voi perustaa perhettä.