Yhteiskunnan kehittyminen nykyaikaiseksi tietoliikenneyhteiskunnaksi on suurelta osin metallien kemian ansiota. Esihistoriallisella ajalla tunnettiin kulta, hopea, kupari, tina, lyijy ja rauta. Kultaa arvostettiin ja ihailtiin sen muuttumattomuuden ja kauniin värin ansiosta. Tina oli alkujaan hyvin kallista, jalometallien veroista. Egyptissä se tunnettiin valkoisena lyijynä. Tina on saanut nimensä keltinkielisestä ystaen-sanasta, joka viittaa sen tärkeimpään saantipaikkaan muinaisessa Euroopassa, Britanniaan.

Hopea ja kupari otettiin käyttöön kivikauden loppupuolella. Egyptistä on löytynyt 5000 eaa. kupariesineitä. Pronssia osasivat valmistaa egyptiäiset ja sumerialaiset Kaksoisvirranmaassa 3000 eaa. Messinkiä osattiin valmistaa Persiassa Dareioksen aikaan 500-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Pronssia käytettiin niin laajasti koko yhteiskunnassa, että sen perusteella nimettiin kokonainen aikakausi. Hopea oli yleinen käyttömetalli eri valtioiden rahoissa. Myös lyijy oli laajasti käytössä. Rooman valtakunnan aikaan sitä käytettiin yleisesti vesijohtoputkien rakentamiseen. Sen sulattaminen ja valaminen osattiin jo faaraoiden aikaan.

Tekniikoiden kehittyessä rauta yleistyi käyttömetallina ja alkoi nykyaikaisten teknologisten sovellusten esiinmarssi. Nykyinen tietoliikennetekniikka hyödyntää laajaa joukkoa harvinaisia metalleja, joilla on elektroniikkaan liittyviä erityisen sopivia ominaisuuksia. Nykyisin osataan hyödyntää myös radioaktiivisia metalleja. Esimerkiksi radioaktiivista uraania hyödynnetään laajasti sähkön- ja lämmöntuotannossa.

Metallien löytöhistorian rinnalla kehittyi myös metallien muokkaamisen taito. Jo varhain tiedettiin, että jotkin metalleista sopivat paremmin tiettyihin tarkoituksiin kuin jotkin toiset. Jalometalleja arvostettiin niiden passiivisuuden ansiosta. Hopea ja etenkin kulta säilyvät pitkiä aikoja muuttumattomina. Epäjalommilla metalleilla tiedettiin olevan erilainen herkkyys reagoida ilman, veden ja happojen kanssa.

Keskiajalle tultaessa ja uudelle ajalle siirryttäessä tunnettiin jo monia kemiallisia reaktioita. Sähköilmiöt olivat laajaa kiinnostusta herättäviä, mutta vielä ei osattu synnyttää sitä kemiallisesti. Sitä edelsi laajat tutkimukset yksittäisillä metalleilla. Tutkijoita kiinnosti metallien asettaminen jalousjärjestykseen. Sen perusta luotiin tarkastelemalla seuraavia neljää reaktiotyyppiä

1. palaminen eli reaktio hapen kanssa
2. reaktio laimean suolahapon kanssa
3. reaktio veden kanssa
4. reaktio toisen metallin kanssa.