Metallien keskinäiset reaktiot olivat runsaan tutkimuksen kohteina 1700-luvun lopulla. Niitä oli hyödynnetty jo vuosisatoja aikaisemminkin jalompien metallien valmistuksessa, mutta ilmiöiden tarkempi kemiallinen perusta oli vielä monilta osin selvittämättä. Metallien keskinäisten vertailujen perusteella kuitenkin tiedettiin, että metallit voidaan asettaa jalousjärjestykseen niiden reaktiivisuuden perusteella.

Luigi Galvanin ja Alessandro Voltan tutkimukset alkuainemuotoisilla metallipareilla olivat käänteentekevä vaihe kemian historiassa. Galvani oli sattumalta havainnut sähköilmiöitä, kun kaksi eri metallia olivat kosketuksessa toisiinsa. Niiden perusta oli sama tapahtuma kuin palamisessa ja metallien reaktioissa happojen tai veden kanssa. Toinen metalleista hapettui, toinen pelkistyi. Hapettuva metalli luovutti elektroneja pelkistyvälle metallille.

Galvani ja Volta kuitenkin ideoivat laitteistoja, joilla siirtyvät elektronit voitiin ottaa hyötykäyttöön sen sijaan, että ne olisivat siirtyneet suoraan metallilta toiselle. Heidän ansiokseen katsotaan sähkökemian tutkimuksen käynnistäminen.

Öljyvärimaalaukset Luigi Galvanista (vasemmalla) ja Alessandro Voltasta (oikealla).