Metallien reaktiot happojen kanssa tunnettiin jo varhain. Keskiajalla kehitettiin lukuisia tekniikoita rikki- ja typpihappojen valmistamiseen. Näillä saatiin liuotettua metalleja malmista. Jalometallit säilyttivät erikoisen asemansa, koska ne eivät helposti reagoineet happojen kanssa. Happojen kanssa reagoimista pidettiin rajana jalojen ja epäjalojen metallien välillä. Epäjalot metallit reagoivat laimean suolahapon kanssa vetyä muodostaen.

[[$ \text{Mg} + 2 \thinspace \text{H}^+ \rightarrow \text{Mg}^{2+} + \text{H}_2 $]]





Metallin ja suolahapon reaktiossa metalli luovuttaa elektroneja hapon vesiliuokseen tuottamille oksonium-ioneille (H₃O⁺). Metalli hapettuu ja muuttuu positiiviseksi ioniksi. Oksoniumionit ottavat elektroneja vastaan eli ne pelkistyvät ja hajoavat samalla vetykaasuksi ja vedeksi. Suolahaposta jääneet kloridi-ionit ovat negatiivisesti varautuneita. Ne muodostavat magnesiumionien kanssa magnesiumkloridia, kun liuoksessa oleva vesi haihdutetaan pois. Magnesiumin ja laimean suolahappoliuoksen reaktio on siten seuraava:

[[$ \text{Mg} + 2\text{H}_3\text{O}^+ + 2\text{Cl}^- \rightarrow \text{Mg}^{2+} + 2\text{Cl}^- + \text{H}_2 + 2\text{H}_2\text{O} $]]