YLEISKUVAUS: Kesällä ruskeasävyinen ja valkeasiipinen metsäkanalintu. Talvella täysivalkoinen, vain koiraalla punainen heltta silmän yläpuolella.

KOKO: Pituus 35-43 cm, siipien kärkiväli 55 – 66 cm, paino 500 – 800 g.

PESÄ: Matala syvennys maassa, useimmiten suon laidassa kuivalla paikalla kannon tai mättään kupeella tai pienen puun tai pensaan juurella.

PESIMINEN: Munii touko – kesäkuussa 7-14 munaa (tavallisesti 9-11). Vain naaras hautoo, haudonta-aika 20-27 vrk. Poikaset lentokykyisiä 5-15 vrk:ssa. 

ESIINTYMINEN: Taantunut ja lähes hävinnyt Etelä-Suomesta. Pesii soilla ja tunturimetsissä, suosii koivua reviirillään. Nykyiseksi kannaksi arvioitu 65.000-150.000 paria.

MUUTTO: Paikkalintu, joka talvisin siirtyy Lapissa tunturikoivikosta alemmaksi laaksoihin. Muualla maassa elää kesät talvet samassa ympäristössä. Joka joskus saattaa suuntautua kymmenien (satojen?) kilometrien päähän.

RAVINTO: Vaihtelee iän ja vuodenajan mukaan. Pää ravintona erilaisten ruohokasvien, pensaiden ja lehtipuiden silmut, versot ja lehdet. Syksyihin runsasammin erilaisia marjoja, talvella lähes pelkästään pajujen ja koivujen silmuja. Riekon poikasten ensi ravinto koostuu hyenteisistä (mm.hyttyset), siirtyminen kasviravintoon tapahtuu lentokyvyn kehittymisen yhteydessä.

ÄÄNI: Remahtava ja hätkähdyttävän voimakas naurunräkätys, joka myös kuuluu sodin huutoon osana.


UHANALAISUUS: Vaarantunut, rauhoitettu. Muidenmetsäkanalintujen tapaan riistalintu. Kiirunan tapaan riekkoa  on luvallista pyytää ansoilla kolmessa pohjoisimmasta kunnassa.


Saimme tietoa luontoportista.