Ryhmämuistiot
Ryhmä 1A. Metsäjänis - Tuukka ja Eeli
Metsä
Metsäjänis on kesällä ruskea. Kun valoisa aika lyhenee syksyllä,jänis alkaa vaihtaa talviturkkia.
Vähitellen kaikki karvat ovat vaihtuneet valkosiksi. Jänis on saanut talvipuvun.
Etelämpää suomeen levittäytynyt russakko ei vaihda valkoista talviturkkia.
Se erotuukin lumisesta maastosta helposti.
Toisaalta lumettomana talvena metsäjänis on kuin lumipallo tummassa maastossa.
Metsäjäniksen ruumiin pituus on 50–60 senttiä, jonka lisäksi sillä on 4–8-senttinen häntä. Eläin painaa 3–5 kiloa. Naaras on koirasta suurempi.
Metsäjänis elää yleensä 1–2 vuotta, mutta vanhimmat yksilöt selviytyvät yhdeksänvuotiaksi asti.
Kesäisin metsäjäniksen selkäpuoli on harmaanruskea ja pohjavilla vaaleanharmaa.
Lisääntyminen
Metsäjänikset saavat yleensä 2–5 poikasta, joskus jopa kahdeksan. Naaras synnyttää vuodessa 1–3 poikuetta. Tavallisesti lajilla on kaksi poikuetta vuodessa.
Kiima alkaa helmikuussa, ja naaras tulee heti synnytyksen jälkeen uudelleen kiimaan. Se saattaa paritella vain muutamia tunteja synnytyksen jälkeen. Kantoaika on noin 50 vuorokautta. Poikasilla on syntyessään karvapeite, ja ne näkevät. Emo imettää poikasia kerran päivässä muutaman minuutin ajan.
Metsäjäniksen pääravintoa ovat enintään seitsemän millimetrin paksuiset oksat, pajun, lepän, pihlajan ja koivun kuori sekä erilaiset ruohot ja varvut, kuten mutikka ja kanerva.
Ravinto
Metsäjäniksen pääravintoa ovat enintään seitsemän millimetrin paksuiset oksat, pajun, lepän, pihlajan ja koivun kuori sekä erilaiset ruohot ja varvut, kuten mustikka, juolukka ja kanerva.
Metsäjänis on kesällä ruskea. Kun valoisa aika lyhenee syksyllä,jänis alkaa vaihtaa talviturkkia.
Vähitellen kaikki karvat ovat vaihtuneet valkosiksi. Jänis on saanut talvipuvun.
Etelämpää suomeen levittäytynyt russakko ei vaihda valkoista talviturkkia.
Se erotuukin lumisesta maastosta helposti.
Toisaalta lumettomana talvena metsäjänis on kuin lumipallo tummassa maastossa.
Metsäjäniksen ruumiin pituus on 50–60 senttiä, jonka lisäksi sillä on 4–8-senttinen häntä. Eläin painaa 3–5 kiloa. Naaras on koirasta suurempi.
Metsäjänis elää yleensä 1–2 vuotta, mutta vanhimmat yksilöt selviytyvät yhdeksänvuotiaksi asti.
Kesäisin metsäjäniksen selkäpuoli on harmaanruskea ja pohjavilla vaaleanharmaa.
Lisääntyminen
Metsäjänikset saavat yleensä 2–5 poikasta, joskus jopa kahdeksan. Naaras synnyttää vuodessa 1–3 poikuetta. Tavallisesti lajilla on kaksi poikuetta vuodessa.
Kiima alkaa helmikuussa, ja naaras tulee heti synnytyksen jälkeen uudelleen kiimaan. Se saattaa paritella vain muutamia tunteja synnytyksen jälkeen. Kantoaika on noin 50 vuorokautta. Poikasilla on syntyessään karvapeite, ja ne näkevät. Emo imettää poikasia kerran päivässä muutaman minuutin ajan.
Metsäjäniksen pääravintoa ovat enintään seitsemän millimetrin paksuiset oksat, pajun, lepän, pihlajan ja koivun kuori sekä erilaiset ruohot ja varvut, kuten mutikka ja kanerva.
Ravinto
Metsäjäniksen pääravintoa ovat enintään seitsemän millimetrin paksuiset oksat, pajun, lepän, pihlajan ja koivun kuori sekä erilaiset ruohot ja varvut, kuten mustikka, juolukka ja kanerva.
Ryhmä 5C. Talitiainen - Veada
- Elinalue: Missä elää kesällä, missä talvella?
Elää koko Suomessa. Talvella tuttu lintulautojen vakiovieras.
Esiintyminen: Pesimälintuna koko maassa, Lapissa paikoittainen. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 1,5–2 miljoonaa paria.
Muutto: Pääosin paikkalintu, mutta osa kannasta muuttaa/vaeltaa. Vaellukset tapahtuvat päivällä joskus jopa satojen kilometrien päähän. Vaellukset keskittyvät syys–marraskuuhun ja paluuta tapahtuu huhtikuussa.
- Talvehtiminen: Missä? Miten kestää kylmää?
- Miten varustautuu talveen? Mitä tekee ennen talvea?
- Mitä syö?
siemeniä,selkärangattomia eläimiä
- Mistä löytää ruokaa?
- Mitä muuta tietoa löydän
- Onko suojaväriä tai muuta, jota tarvitsee talvella?
talvella elää suomessa.
kesällä elää
Elää koko Suomessa. Talvella tuttu lintulautojen vakiovieras.
Esiintyminen: Pesimälintuna koko maassa, Lapissa paikoittainen. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 1,5–2 miljoonaa paria.
Muutto: Pääosin paikkalintu, mutta osa kannasta muuttaa/vaeltaa. Vaellukset tapahtuvat päivällä joskus jopa satojen kilometrien päähän. Vaellukset keskittyvät syys–marraskuuhun ja paluuta tapahtuu huhtikuussa.
- Talvehtiminen: Missä? Miten kestää kylmää?
- Miten varustautuu talveen? Mitä tekee ennen talvea?
- Mitä syö?
siemeniä,selkärangattomia eläimiä
- Mistä löytää ruokaa?
- Mitä muuta tietoa löydän
- Onko suojaväriä tai muuta, jota tarvitsee talvella?
talvella elää suomessa.
kesällä elää
Ryhmä 1B. Metsäjänis - Milka
Metsäjänis
Metsäjänistä tavataan monenlaisissa ympäristöissä:niityillä,tunturien rinteillä,soilla,pelloilla,laidunmailla,metsissä. Lajia tavataan koko maassa,ja se on Suomen metsästetyin eläin.
Ravinto:
Kasvinsyöjä. Monenlaista kasviravintoa:heiniä,ruohoja,joskus viljaa. Talvella kanervaa,marjoja ja eteenkin nuorten lehtipuiden kuorta.
Sopeutumin talveen
Metsäjänis on hyvin sopeutunut lumitalveen. Sen takatassut iso kokoiset ”lumikengät”, jotka kannattelevat hangella. Talvipuku on lähes täysin valkoinen, vain korvien kärjet ovat mustat. Jos talvella ei ole lunta, jäniksen valkoinen suojaväri erottuu maisemasta ja altistaa jäniksen petojen hyökkäyksille. Metsäjäniksen kiima aika ajoittuu Etelä-suomessa helmikuulle, pohjoisemmassa suomessa maalis huhtikuulle.
Ryhmä 2A. Metsähiiri - Kerttu ja Olivia
Metsähiiren pituus on 9-13 senttimetriä ja hännän pituus on 9-13,5 senttimetriä. Metsähiiri painaa 10-45 grammaa.
Tuntomerkit
Metsähiirellä on kellertävä tai ruostuneenruskean selkä, valkea vatsa ja kellertävä vyö kaulan yllä. Metsähiirellä on poikkeuksellisen suuret silmät sekä korvat. Ensisilmäys otuksen pitkään siimahäntään paljastaa, ettei kyseessä voi olla rotta.
Esiintyminen
Metsähiirtä tavataan suuressa osassa Eurooppaa,Britanniasta Uralille saakka. Sitä ei kuitenkaan ole Pyreneiden niemimaan eteläosissa,Ranskan länsiosissa,Fennoskandian keski ja pohjoisosissa eikä suurimalla osalla saarista. Euroopan ulkopuolella sitä esiintyy myös Aasiassa Turkista Armenian länsiosiin, Iranin Zagrosvuorille sekä syyriaan, Libanoniin ja Israeliin. Suomessa metsähiirtä tavaataan maan etelä ja keskiosissa. Elinympäristö on kangasmetsät, lehtomaiset seametsät ja pensaikkoiset niityt. Syksyisin ne voivat ilmestyä rakennuksiin ja kesämökkeihin tehden tuhoa lämpöeristeisiin.
Metsähiiri aiheuttaa usein tuhoa ruokavarastoissa ja viljalaareissa. Juureksista metsähiiret eivät juuri välitä, omenoistakin ne haluavat syödä ensisijaisesti siemenet. Myös luonnossa metsähiiret suosivat siemenravintoa, kuten käpyjen siemeniä, tammenterhoja ja pähkinöitä. Metsähiiren mieluisinta elinympäristöä ovat rehevät kangasmetsät, lehdot ja pensaikot. Laji viihtyy myös niittyjen ja peltojen laiteilla sekä puutarhoissa. Laajoilta viljelylakeusilta
Tuntomerkit
Metsähiirellä on kellertävä tai ruostuneenruskean selkä, valkea vatsa ja kellertävä vyö kaulan yllä. Metsähiirellä on poikkeuksellisen suuret silmät sekä korvat. Ensisilmäys otuksen pitkään siimahäntään paljastaa, ettei kyseessä voi olla rotta.
Esiintyminen
Metsähiirtä tavataan suuressa osassa Eurooppaa,Britanniasta Uralille saakka. Sitä ei kuitenkaan ole Pyreneiden niemimaan eteläosissa,Ranskan länsiosissa,Fennoskandian keski ja pohjoisosissa eikä suurimalla osalla saarista. Euroopan ulkopuolella sitä esiintyy myös Aasiassa Turkista Armenian länsiosiin, Iranin Zagrosvuorille sekä syyriaan, Libanoniin ja Israeliin. Suomessa metsähiirtä tavaataan maan etelä ja keskiosissa. Elinympäristö on kangasmetsät, lehtomaiset seametsät ja pensaikkoiset niityt. Syksyisin ne voivat ilmestyä rakennuksiin ja kesämökkeihin tehden tuhoa lämpöeristeisiin.
Metsähiiri aiheuttaa usein tuhoa ruokavarastoissa ja viljalaareissa. Juureksista metsähiiret eivät juuri välitä, omenoistakin ne haluavat syödä ensisijaisesti siemenet. Myös luonnossa metsähiiret suosivat siemenravintoa, kuten käpyjen siemeniä, tammenterhoja ja pähkinöitä. Metsähiiren mieluisinta elinympäristöä ovat rehevät kangasmetsät, lehdot ja pensaikot. Laji viihtyy myös niittyjen ja peltojen laiteilla sekä puutarhoissa. Laajoilta viljelylakeusilta
Ryhmä 2B. Metsähiiri - Atte ja Lenni
Suomessa metsähiirtä tavataan maan etelä- ja keskiosissa.Elinympäristöä on kangasmetsät, lehtomaiset sekametsät ja pensaikkoiset niityt. Syksyisin ne voivat ilmestyä rakennuksiin ja kesämökkeihin tehden tuhoa lämmöneristeisiin.
Tuntomerkit:
Metsähiirellä on kellertävän- tai ruosteenruskea selkä, valkea vatsa ja kellertävä ”vyö” kaulan yllä.
Metsähiirellä on poikkeuksellisen suuret silmät sekä korvat. Ensisilmäys otuksen pitkään siimahäntään paljastaa, ettei kyseessä voi olla rotta.Metsähiiren ruumiin pituus on 9–13 senttimetriä ja hännän pituus 9–13,5 senttimetriä. Metsähiiri painaa 10–45 grammaa.[
Elintavat.
Metsähiiren mieluisinta elinympäristöä ovat rehevät kangasmetsät, lehdot ja pensaikot. Laji viihtyy myös niittyjen ja peltojen laiteilla sekä puutarhoissa. Laajoilta
5viljelylakeuksilta sitä tavataan harvoin. Kesäkauden metsähiiret viettävät ulkosalla, mutta syksyllä ne hakeutuvat ihmisasumusten tuntumaan; joskus tapahtuu suoranainen ryntäys sekä ulko- että asuinrakennuksiin. Metsähiiri on talvella aktiivinen eikä siis nuku talviunta tai vaivu horrokseen. Ketterästi kiipeilevä metsähiiri tunkeutuu näppärästi myös toiseen ja kolmanteenkin kerrokseen. Syksyllä autioituviin kesähuviloihin hiiret hiipivät juuri ennen talven tuloa.
Metsähiirelle tyypillistä on ruokavaraston hankkiminen johonkin tiettyyn paikkaan sekä pehmikkeiden kasaaminen pesäksi. Tämä on yöaktiivinen laji. Juoksijana metsähiiri on loistava ja voi tukeutua kengurumaiseen häntäänsä hypätessään jopa metrin pituisia loikkia. Elinikä lajilla on 1–1,5 vuotta, voi olla että metsähiiri elää vanhemmaksikin.
hännän pituuus 9-13,
Mitä se syö?
- siemeniä, viljaa, kasvinvarsia kukkia ja marjoja hedelmiä pähkinöitä sekä hyenteisiä
pärjääkö talvella pärjää talvipesä on heinäpallo lumen alla, tai asuu kiviluollissa.
On pikku nisäkäs,
loikat ovat 15cm pitkä
minkä näköinen ruskea pallo
onko sillä pieniä karvoja
Ulosteet ovat pieniä soikkioita
Lisääntyminen
Metsähiirien lisääntymisaika on pitkä, ja se alkaa helmi- ja maaliskuussa. Naaras synnyttää lisääntymiskauden aikana jopa kolme poikuetta. Niissä on 1–8 poikasta, keskimäärin poikasia on 5. Lisääntymiskauden ensimmäiset poikaset voivat itsekin lisääntyä vielä saman kauden aikana 2–3 kuukauden ikäisinä.
Tuntomerkit:
Metsähiirellä on kellertävän- tai ruosteenruskea selkä, valkea vatsa ja kellertävä ”vyö” kaulan yllä.
Metsähiirellä on poikkeuksellisen suuret silmät sekä korvat. Ensisilmäys otuksen pitkään siimahäntään paljastaa, ettei kyseessä voi olla rotta.Metsähiiren ruumiin pituus on 9–13 senttimetriä ja hännän pituus 9–13,5 senttimetriä. Metsähiiri painaa 10–45 grammaa.[
Elintavat.
Metsähiiren mieluisinta elinympäristöä ovat rehevät kangasmetsät, lehdot ja pensaikot. Laji viihtyy myös niittyjen ja peltojen laiteilla sekä puutarhoissa. Laajoilta
5viljelylakeuksilta sitä tavataan harvoin. Kesäkauden metsähiiret viettävät ulkosalla, mutta syksyllä ne hakeutuvat ihmisasumusten tuntumaan; joskus tapahtuu suoranainen ryntäys sekä ulko- että asuinrakennuksiin. Metsähiiri on talvella aktiivinen eikä siis nuku talviunta tai vaivu horrokseen. Ketterästi kiipeilevä metsähiiri tunkeutuu näppärästi myös toiseen ja kolmanteenkin kerrokseen. Syksyllä autioituviin kesähuviloihin hiiret hiipivät juuri ennen talven tuloa.
Metsähiirelle tyypillistä on ruokavaraston hankkiminen johonkin tiettyyn paikkaan sekä pehmikkeiden kasaaminen pesäksi. Tämä on yöaktiivinen laji. Juoksijana metsähiiri on loistava ja voi tukeutua kengurumaiseen häntäänsä hypätessään jopa metrin pituisia loikkia. Elinikä lajilla on 1–1,5 vuotta, voi olla että metsähiiri elää vanhemmaksikin.
hännän pituuus 9-13,
Mitä se syö?
- siemeniä, viljaa, kasvinvarsia kukkia ja marjoja hedelmiä pähkinöitä sekä hyenteisiä
pärjääkö talvella pärjää talvipesä on heinäpallo lumen alla, tai asuu kiviluollissa.
On pikku nisäkäs,
loikat ovat 15cm pitkä
minkä näköinen ruskea pallo
onko sillä pieniä karvoja
Ulosteet ovat pieniä soikkioita
Lisääntyminen
Metsähiirien lisääntymisaika on pitkä, ja se alkaa helmi- ja maaliskuussa. Naaras synnyttää lisääntymiskauden aikana jopa kolme poikuetta. Niissä on 1–8 poikasta, keskimäärin poikasia on 5. Lisääntymiskauden ensimmäiset poikaset voivat itsekin lisääntyä vielä saman kauden aikana 2–3 kuukauden ikäisinä.
Ryhmä 3A. Siili - Selja
Siilion piikikäs yöeläjä,joka esiintyy Länsi-Euroopassa sekä Pohjois-Euroopan laukeamissa osissa.Suomessa siili elää asutuksen seuralaisena kulttuuriympäristössä aina Perämeren pohjukassa asti,satunnaisesti pohjoisemmassakin.
Täysikasvuinen siili on noin 20-30 senttimetriä pitkä ja painaa 0,4-1,2 kilogrammaa.Se elää keskimäärin noin neljän tai kolmen vuoden ikäiseksi.Siili elää talven tullessa horroksessa maan alla.Siili syö hyönteisiä,erityisesti kuoriaisia,etanoita,matoja,satunnaisesti hiiren ja rotanpoikasia ja raatoja.Jos siilillä on jano se juo vettä.
Jos todella haluat auttaa siiliä,tarjoa sille kissanraksuja tai kissan purkkiruokaa. Älä anna maitoa!
Ryhmä 3B. Siili - Alisa
Elinalue:
Suomessa siiliä tavataan Etelä- ja Keski-Suomessa Perämeren pohjukasta Kainuuseen saakka ulottuvalla alueella. Satunnaisesti siiliä esiintyy pohjoisempanakin, ja pohjoisimmillaan siiliä on havaittu Rovaniemellä ja jopa Ivalossa asti.
Talvehtiminen:
Siili viettää talven talvihorroksessa. Mutta jos talvi on tarpeeksi lämmin, siili pysyttelee hereillä koko talven ajan.
Siili varustautuu talveen siten että kerää syksyllä paljon ruokaa ja koittaa talvella tehdä pesän.
Siilin ravintoon kuuluu hyönteisiä, kovakuoriaiset, lehväluteet, tuhatjalkaiset, muurahaiset, pihtihäntäiset ja hämähäkit. Mutta siilit kuitenkin myös syövät toukkia, etanoita, lieroja, sammakoita, sisiliskoja sekä hiirien, myyrien ja maassa pesivien lintujen poikasia.
Siili ei löydä riittävästi ruokaa jos on lumi ja pakkanen.
Mitä muuta tietoa löysin?
Siili elää keskimäärin kolmen tai neljän vuoden ikäiseksi.
Suurin osa siileistä kuolee kuitenkin jo ensimmäisen elinvuotensa aikana, useimmat niistä talvihorroksen aikana. Yli nelivuotiaaksi elää 10 prosenttia siileistä, ja jopa seitsemän vuoden ikä on mahdollinen suotuisissa oloissa. Nuoren siilin iän voi päätellä sen koosta.
Löysin tietoa wikipediasta tosi paljon.
Ryhmä 4A. Metso - Elias ja Lassi
Ryhmä 4B. Metso - Matilda ja Viola
Metso
Elinalue:
Tyypillinen Metson elinympäristö on vaihteleva havu-tai sekametsä kankainen ja rämeineen.
Talvehtiminen:
Metsolla on talvella höyhenpeitteiset jalat.
Metso varustautuu talveen niin että se kasvattaa höyhenpeitteiset jalat.
Metso syö talvella männynneulasia tai taimien silmuja. Ja löytää ruokaansa havupuista.
Koirasmetso on väritykseltään mustan, ruskean ja harmaan kirjava. Silmän päällä on punainen”pilkka”. Naaras on ruskeankirjava, sen rinta on punertava ja sen selässä saattaa olla valkeita täpliä. Naarasmetso sekoitetaan naaraaseen. Paino vaihtelee naaraan 1,9 kg:stä koiraan noin 4,0 kilogrammaan. Naaras on pituudeltaan 65,5 cm ja sen siipien kärkiväli on noin 87 cm. Koiras on 90 cm pitkä ja siipien kärkiväli on noin 125 cm. Metso on paikkalintu ei muuttolintu.
Löysimme tietoa Wikipediasta ja luontoportista.Enimmäkseen Wikipediasta.
Ryhmä 5A. Talitiainen - Uula
Talitiainen syö talipalloja ja linnun siemeniä
Talitiainen ei ole muutolintu
talitiaisella ei ole suojaväriä
Talitiaisella ei ole talvella kylmä koska sillä on niin lämmin turkki
Ihmiset ruokkivat talitiaista ja muita lintuja
Talitiainen pesii koloihin ja pönttöihin
Talitiainen on munii 13,5 16 cm pitkä
Talitiaisen munat ovat tosi pieniä
Talitiainen ei ole muutolintu
talitiaisella ei ole suojaväriä
Talitiaisella ei ole talvella kylmä koska sillä on niin lämmin turkki
Ihmiset ruokkivat talitiaista ja muita lintuja
Talitiainen pesii koloihin ja pönttöihin
Talitiainen on munii 13,5 16 cm pitkä
Talitiaisen munat ovat tosi pieniä
Ryhmä 5B. Talitiainen - Milla
Miten selviää talven yli?
Käy talvisin lintulaudalla koska ei löydä talvella ruokaa.
Lintulaudalta se löytää siemeniä,pähkinöitä ja rasvaa.
Kesäisin se syö jyviä ja hyönteisiä ja muita selkärangattomia,se juo lehtipuiden mahlaa.
Missä on talitiaisen pesä?
Talitiaisen pesä on kolossa tai pöntössä.
Mikä on talitiaisen koko? Ja väri?
Talitiainen on 13,5-16cm pitkä sillä on keltainen vatsa, sammaleen vihreä selkä siniharmaat siivet, kiiltävän musta pää,valkoinen poskilaukku ja pyrstön reunat ovat valkoiset.
Miten usein se munii?
Munii huhti-toukokokuussa tavallisesti 6-12 munaa vain naaras hautoo, haudonta aika 12-15 vrk,pesäpoikas aika 16-21 vrk.
Mikä on Talitiaisen ääni?
Ääni on tavallisin peippomainen ´tvink´ tai rähisevä ´tsätsätsä´laulu on ´titityy´tai lyhyempi ´tityy´
Uhanalaisuus on elinvoimainen,rauhoitettu
Talitiainen on Euroopassa ja Aasiassa laajalle levinnyt tiainen,sitä tavataan yleisenä ihmisten asuinpiirien lähellä.
Mikä on Talitiaisen heimo?
Tiaiset -paritae
Tiedot hankittu wikipedia ja luontoportti.
Käy talvisin lintulaudalla koska ei löydä talvella ruokaa.
Lintulaudalta se löytää siemeniä,pähkinöitä ja rasvaa.
Kesäisin se syö jyviä ja hyönteisiä ja muita selkärangattomia,se juo lehtipuiden mahlaa.
Missä on talitiaisen pesä?
Talitiaisen pesä on kolossa tai pöntössä.
Mikä on talitiaisen koko? Ja väri?
Talitiainen on 13,5-16cm pitkä sillä on keltainen vatsa, sammaleen vihreä selkä siniharmaat siivet, kiiltävän musta pää,valkoinen poskilaukku ja pyrstön reunat ovat valkoiset.
Miten usein se munii?
Munii huhti-toukokokuussa tavallisesti 6-12 munaa vain naaras hautoo, haudonta aika 12-15 vrk,pesäpoikas aika 16-21 vrk.
Mikä on Talitiaisen ääni?
Ääni on tavallisin peippomainen ´tvink´ tai rähisevä ´tsätsätsä´laulu on ´titityy´tai lyhyempi ´tityy´
Uhanalaisuus on elinvoimainen,rauhoitettu
Talitiainen on Euroopassa ja Aasiassa laajalle levinnyt tiainen,sitä tavataan yleisenä ihmisten asuinpiirien lähellä.
Mikä on Talitiaisen heimo?
Tiaiset -paritae
Tiedot hankittu wikipedia ja luontoportti.
Ryhmä 6A. Riekko - Lyydia ja Nea
YLEISKUVAUS: Kesällä ruskeasävyinen ja valkeasiipinen metsäkanalintu. Talvella täysivalkoinen, vain koiraalla punainen heltta silmän yläpuolella.
KOKO: Pituus 35-43 cm, siipien kärkiväli 55 – 66 cm, paino 500 – 800 g.
PESÄ: Matala syvennys maassa, useimmiten suon laidassa kuivalla paikalla kannon tai mättään kupeella tai pienen puun tai pensaan juurella.
PESIMINEN: Munii touko – kesäkuussa 7-14 munaa (tavallisesti 9-11). Vain naaras hautoo, haudonta-aika 20-27 vrk. Poikaset lentokykyisiä 5-15 vrk:ssa.
ESIINTYMINEN: Taantunut ja lähes hävinnyt Etelä-Suomesta. Pesii soilla ja tunturimetsissä, suosii koivua reviirillään. Nykyiseksi kannaksi arvioitu 65.000-150.000 paria.
MUUTTO: Paikkalintu, joka talvisin siirtyy Lapissa tunturikoivikosta alemmaksi laaksoihin. Muualla maassa elää kesät talvet samassa ympäristössä. Joka joskus saattaa suuntautua kymmenien (satojen?) kilometrien päähän.
RAVINTO: Vaihtelee iän ja vuodenajan mukaan. Pää ravintona erilaisten ruohokasvien, pensaiden ja lehtipuiden silmut, versot ja lehdet. Syksyihin runsasammin erilaisia marjoja, talvella lähes pelkästään pajujen ja koivujen silmuja. Riekon poikasten ensi ravinto koostuu hyenteisistä (mm.hyttyset), siirtyminen kasviravintoon tapahtuu lentokyvyn kehittymisen yhteydessä.
ÄÄNI: Remahtava ja hätkähdyttävän voimakas naurunräkätys, joka myös kuuluu sodin huutoon osana.
UHANALAISUUS: Vaarantunut, rauhoitettu. Muidenmetsäkanalintujen tapaan riistalintu. Kiirunan tapaan riekkoa on luvallista pyytää ansoilla kolmessa pohjoisimmasta kunnassa.
Saimme tietoa luontoportista.
KOKO: Pituus 35-43 cm, siipien kärkiväli 55 – 66 cm, paino 500 – 800 g.
PESÄ: Matala syvennys maassa, useimmiten suon laidassa kuivalla paikalla kannon tai mättään kupeella tai pienen puun tai pensaan juurella.
PESIMINEN: Munii touko – kesäkuussa 7-14 munaa (tavallisesti 9-11). Vain naaras hautoo, haudonta-aika 20-27 vrk. Poikaset lentokykyisiä 5-15 vrk:ssa.
ESIINTYMINEN: Taantunut ja lähes hävinnyt Etelä-Suomesta. Pesii soilla ja tunturimetsissä, suosii koivua reviirillään. Nykyiseksi kannaksi arvioitu 65.000-150.000 paria.
MUUTTO: Paikkalintu, joka talvisin siirtyy Lapissa tunturikoivikosta alemmaksi laaksoihin. Muualla maassa elää kesät talvet samassa ympäristössä. Joka joskus saattaa suuntautua kymmenien (satojen?) kilometrien päähän.
RAVINTO: Vaihtelee iän ja vuodenajan mukaan. Pää ravintona erilaisten ruohokasvien, pensaiden ja lehtipuiden silmut, versot ja lehdet. Syksyihin runsasammin erilaisia marjoja, talvella lähes pelkästään pajujen ja koivujen silmuja. Riekon poikasten ensi ravinto koostuu hyenteisistä (mm.hyttyset), siirtyminen kasviravintoon tapahtuu lentokyvyn kehittymisen yhteydessä.
ÄÄNI: Remahtava ja hätkähdyttävän voimakas naurunräkätys, joka myös kuuluu sodin huutoon osana.
UHANALAISUUS: Vaarantunut, rauhoitettu. Muidenmetsäkanalintujen tapaan riistalintu. Kiirunan tapaan riekkoa on luvallista pyytää ansoilla kolmessa pohjoisimmasta kunnassa.
Saimme tietoa luontoportista.
Ryhmä 6B. Riekko - Saana ja Alissa
Riekko on paikkalintu. joka talvisin siirtyy Lapissa tunturikoivikoista alemmas laaksoihin. Mualla maassa elää kesät talvet samassa ympäristöstä lajilla on myös todettu epäsäännöllistä vaeltelua joka joskus saattaa suuntautua kummenien ( satojen?) kilometrien päähän.
Riekko vaihtaa talveksi valkoisen höyhenpuvun.
Riekon koko pituus on35-43cm.
Riekko munii7-14 munaa kesäkuussa.
Riekon siivet ovat pituudeltaan55-66cm.
Matala syvennys maassa, useinmiten suon
laidalla kuivalla paikalla kannon tai mättään kupeella tai pienen puun tai pensaan juurella.
Paikkalintu:
Riekko on heimo eläin sen heimoon kuuluu aitokanat- phasianidae
alaheimo: metsäkanat-tetraoniainen.
yleiskuvaus: kesälläruskeansävyinen ja valkeasiipinen metsäkanalintu. Talvellatäysvalkoinen, vain koiraalla punainen heltta silmän yläpuolella.
Riekko vaihtaa talveksi valkoisen höyhenpuvun.
- Riekko syö erilaisia ruoho kasveja.
- Riekon ääni kuulostaa remahtava ja hätkähdyttävänvoimakas naurunräkätys.
Riekon koko pituus on35-43cm.
Riekko munii7-14 munaa kesäkuussa.
Riekon siivet ovat pituudeltaan55-66cm.
Matala syvennys maassa, useinmiten suon
laidalla kuivalla paikalla kannon tai mättään kupeella tai pienen puun tai pensaan juurella.
Paikkalintu:
Riekko on heimo eläin sen heimoon kuuluu aitokanat- phasianidae
alaheimo: metsäkanat-tetraoniainen.
yleiskuvaus: kesälläruskeansävyinen ja valkeasiipinen metsäkanalintu. Talvellatäysvalkoinen, vain koiraalla punainen heltta silmän yläpuolella.
7. Korvayökkö-lepakko (Senni ja Viljo)
Elinalue: Missä elää kesällä, missä talvella?
Korvayökön levinneisyysalue ulottuu lähes koko Eurooppaan Pohjoismaiden pohjoisosia ja välimerenmaiden eteläosia lukuun ottamatta. Korvayökköä tavataan uhanalaisena Suomessa Etelä-suomesta Vaasan korkeudelle saakka. Ihanteellinen paikka lepakolle horrostaa on kylmänkostea kellari, jossa lämpötila pysyy tasaisesti pari astetta plussan puolella läpi talven. Lisäksi se on rauhallinen ja sopivan kostea, sillä muuten lepakot voivat kärsiä horroksen aikana nestehukasta.
Suomessa lepakkojen tunnetuimmat talvehtimispaikat ovat enimmäkseen ihmisen rakentamia kellareita ja kaivoksia. Mutta, koska lepakkojen lasketut määrät ovat aika pieniä, niin on todennäköistä, että lepakot horrostavat jossain ihan muualla, esimerkiksi kallionkoloissa ja kivikoissa.
Mitä syö?
Korvayökkö käyttää pääravinnokseen tuhohyönteisiä ja selkärangattomia, kuten kovakuoriaisia, hyttysiä ja perhosia.
Talvehtiminen: Missä? Miten kestää kylmää?
Korvayökkö horrostaa syyskuulta toukokuulle. Korvayökön korvat ovat herkät kylmälle, joten horrostaessaan se kääntää korvansa usein siipien suojaan.
Miten varustautuu talveen? Mitä tekee ennen talvea?
Mistä löytää ruokaa?
Korvayökkö saalistaa usein - muista lepakoista poiketen - lentäen ylöspäin tutkien näin puunrungon tarkasti.
Mitä muuta tietoa löydän?
Korvayökkö viihtyy hyvin kaupunkien ja kartanoiden puistoissa, joista se löytää päiväpiilonsa vanhoista kivirakennuksista ja puunkoloista. Korvayököt piilottelevat myös linnunpöntöissä. Korvayökölle on ominaista sen kolibrimainen lentotapa, paikoillaan tapahtuva lento. Muutenkin korvayökkö on erittäin taitava lentäjä.
Korvayökkö on kausilisääntyjä, joka parittelee loppukesällä tai alkusyksyllä. Tiineysajan on arvioitu kestävän 45–90 vuorokautta.Se on väritykseltään harmaa. Korvayökkö on tunnistaa helpoimmin suurista, tyvestä yhtyneistä korvistaan, joiden pituus on noin 2/3 ruumiin pituudesta.
Onko suojaväriä tai muuta jota tarvitsee talvella?
Korvayökön levinneisyysalue ulottuu lähes koko Eurooppaan Pohjoismaiden pohjoisosia ja välimerenmaiden eteläosia lukuun ottamatta. Korvayökköä tavataan uhanalaisena Suomessa Etelä-suomesta Vaasan korkeudelle saakka. Ihanteellinen paikka lepakolle horrostaa on kylmänkostea kellari, jossa lämpötila pysyy tasaisesti pari astetta plussan puolella läpi talven. Lisäksi se on rauhallinen ja sopivan kostea, sillä muuten lepakot voivat kärsiä horroksen aikana nestehukasta.
Suomessa lepakkojen tunnetuimmat talvehtimispaikat ovat enimmäkseen ihmisen rakentamia kellareita ja kaivoksia. Mutta, koska lepakkojen lasketut määrät ovat aika pieniä, niin on todennäköistä, että lepakot horrostavat jossain ihan muualla, esimerkiksi kallionkoloissa ja kivikoissa.
Mitä syö?
Korvayökkö käyttää pääravinnokseen tuhohyönteisiä ja selkärangattomia, kuten kovakuoriaisia, hyttysiä ja perhosia.
Talvehtiminen: Missä? Miten kestää kylmää?
Korvayökkö horrostaa syyskuulta toukokuulle. Korvayökön korvat ovat herkät kylmälle, joten horrostaessaan se kääntää korvansa usein siipien suojaan.
Miten varustautuu talveen? Mitä tekee ennen talvea?
Mistä löytää ruokaa?
Korvayökkö saalistaa usein - muista lepakoista poiketen - lentäen ylöspäin tutkien näin puunrungon tarkasti.
Mitä muuta tietoa löydän?
Korvayökkö viihtyy hyvin kaupunkien ja kartanoiden puistoissa, joista se löytää päiväpiilonsa vanhoista kivirakennuksista ja puunkoloista. Korvayököt piilottelevat myös linnunpöntöissä. Korvayökölle on ominaista sen kolibrimainen lentotapa, paikoillaan tapahtuva lento. Muutenkin korvayökkö on erittäin taitava lentäjä.
Korvayökkö on kausilisääntyjä, joka parittelee loppukesällä tai alkusyksyllä. Tiineysajan on arvioitu kestävän 45–90 vuorokautta.Se on väritykseltään harmaa. Korvayökkö on tunnistaa helpoimmin suurista, tyvestä yhtyneistä korvistaan, joiden pituus on noin 2/3 ruumiin pituudesta.
Onko suojaväriä tai muuta jota tarvitsee talvella?