Valoisat mäntymetsät hallitsevat suomalaista metsämaisemaa. Mänty levisi maahamme kaakosta jo 9 000 vuotta sitten. Saaristossa uloimmilla kallioluodoilla ja pohjoisimman Lapin korkeimmilla tuntureilla se ei kasva. Sen levinneisyysalue ulottuu kuusta pohjoisemmaksi.

Mänty on tärkein metsäpuulaji. Mäntyvaltaisten metsien osuus on noin 65 % Suomen koko metsäpinta-alasta.

Mänty vaatii valoa ja viihtyy kuivissa olosuhteissa. Hiekka ja sora läpäisevät vettä hyvin, jolloin tällainen maaperä on kuivaa. Vesi vie mennessään myös paljon ravinteita, jolloin ne eivät pääse kertymään maaperään.

Tällaisille paikoille kehittyy kuiva kangasmetsä, jonka pääpuulaji on mänty. Jos maaperä on ohut, männystä
kasvaa matala ja käppyräinen.


Kuivan kankaan maaperä on hiekkaa.

Mänty kestää hyvin myrskyissä paalujuuren vuoksi. Paalujuuri tarkoittaa keskimmäistä paksua juurta, joka "ankkuroi" puun maahan. Jos myrsky saa otteen puusta, mänty meneekin yleisemmin myrskyssä poikki eikä kaadu juurineen kuten kuusi.

Vanhoja, pystyyn kuolleita harmaita mäntyjä sanotaan keloiksi. Kelot ovat upeita ilmestyksiä. Ne ovat kokeneet monet myrskyt ja maiseman muutokset.

Kuivassa kangasmetsässä kasvaa runsaasti muun muassa kanervia ja puolukkaa. Ruohovartisista kasveista tutuimpia ovat metsälauha ja maitikat. Eläimistä kuivilla kankailla viihtyvät muun muassa myyrät, hiiret, orava, kettu ja poro. Linnustoon kuuluvat tyypilliset havumetsien lintulajit, kuten peippo, pajulintu ja eri tiaislajit.

​​
Mäntyvaltainen kuiva kangasmetsä.