Kurkunpäässä sijaitsevat äänihuulet synnyttävät keuhkoputkessa virtaavaan ilmaan värähtelyä, jonka me kuulemme äänenä. Hengittäessämme äänihuulet ovat lepotilassa, mutta puhuttaessa tai laulettaessa niitä ohjaavat pienet lihakset aktivoivat äänihuulet ikäänkuin "viheltämään".

"Kevyet" äänihuulet voivat tuottaa korkeampia ääniä kuin "raskaammat", koska ne värähtelevät nopeammin. Pienillä lapsilla on suurinpiirtein saman kokoiset äänihuulet, mutta äänenmurroksen yhteydessä poikien äänihuulet kasvavat enemmän kuin tyttöjen. Tämän takia poikien ääni mataloituu enemmän ja äänen käyttö voi aluksi olla hieman hankalaa. Mutta äänilihakset oppivat pian käyttämään uuden kokoisia äänihuulia.

Äänihuulten käyttöä voi harjoittaa lämmittelemällä niitä käyttäviä pikkulihaksia ääniharjoituksilla. Vaikkapa lallattelemalla la-la-la-la-laa...

Vastasyntyneellä vauvalla on heti valmiudet terveeseen äänentuottoon. Puheen oppii sitten vähän myöhemmin. Lienet kuullut, kuinka pieni vauva voi huutaa pitkäänkin ilman että ääni juuri kärsii. Korvat kylläkin! Elämän edetessä erilaiset jännitystilat alkavat usein haitata äänenkäyttöä.

Pidä hyvää huolta äänihuulistasi: vältä ääntelyä jos olet flunssassa, kurkku on kipeä tai puhuminen/ laulaminen sattuu! Jos ääni on käheä, niin silloin ei suositella kuiskaamista! Tiedätkö miksi?

Äänihuulia ei voi uusia. Siksi niistä on huolehdittava erityisen hyvin läpi elämän!