1. n. 1750-1830.
2. Klassismin aikakauden suuret säveltäjät ovat edelleenkin todella kuuluisia.
3. Klassismin keskus oli Wienissä, siksi klassismia kutsutaan usein wieniläisklassismiksi.

1750-luvulta vähän 1800-luvun puolelle musiikissa tapahtui paljon sellaista, joka jäi lujasti musiikin historiaan. Silloin elivät ja loivat musiikkiaan esimerkiksi Franz Joseph Haydn, Wolfgang Amadeus Mozart ja Ludwig van Beethoven. Jokainen heistä on säveltäjä, jonka musiikki elää yhä meidänkin ajassamme ja vaikuttaa kuulijaansa edelleen. Tätä ajanjaksoa musiikin historiassa kutsutaan klassismiksi.

Noihin aikoihin aristokraattien eli ylimystön ja tavallisten kansan ihmisten lisäksi alkoi eurooppalaisissa kaupungeissa olla myös varakasta keskiluokkaa. He olivat tavallisia ihmisiä; eivät ruhtinaita, eivätkä prinsessoja, vaan ihan tavallisia perheitä, joilla oli kuitenkin varaa ostaa tavaraa ja tehdä mukavia asioita. Aiemmin rikkaaksi oli pitänyt syntyä!

Tuohon aikaan muusikot olivat olleet osa ylimystön palveluskuntaa. Nyt hekin alkoivat nousta esiin itsenäisinä ammattilaisina, jotka tekivät musiikkia työkseen ja myivät sitä ihmisille. Uusiin konsertteihin saattoi päästä lipun ostamalla kuka vaan ja säveltäjät saattoivat myös myydä sävellyksiään ja tehdä niitä tilauksesta. Tämä ei ollut helppo tapa ansaita elantoaan ja suurin osa säveltäjistä työskenteli yhä palvelijana hoveissa ja hienoissa perheissä, mutta klassismin aika on kuitenkin muusikon ammatin historiassa tärkeä uusi vaihe.

Musiikkia kuunteleva yleisö muuttui siis klassismin ajalla. Yhä useammat ihmiset saattoivat iloita klassisesta musiikista. Myös klassismin aikainen musiikki itse muuttui helpommaksi ymmärtää kuin sitä edeltävä barokkimusiikki. Klassismille oli tyypillistä yksinkertaisen melodian ympärille rakennettu kaunis kokonaisuus. Musiikki, jota saattoi hyräillä mukana.

Musiikin tyyli seurasi omaa aikaansa. Soitinmusiikkia kehitettiin kuuntelijoille sopivan kokoisiksi kokonaisuuksiksi: syntyi sonaattimuoto, jonka rakenne tuli nopeasti tutuksi kuulijalle ja sitä oli sen jälkeen helppo seurata. Sinfoniat kehittyivät entistä suuremmiksi kokonaisuuksiksi, samoin oopperat muuttuivat entistä viihdyttävämmiksi: musiikilla luotiin tarinaa, ei vain säestetty sitä. Myös aiemmin oopperaa vallinnut italian kieli sai seurakseen saksan ja ranskan kielet ja oopperoiden tarinat tulivat kuulijoille entistä selvemmiksi. Näin klassinen musiikki oli muuttunut aikansa ihmisten vapaa-ajan huvitukseksi!

Klassismin kaudella Itävallan Wien nousi eurooppalaisen musiikin tärkeimmäksi keskukseksi. Klassismia kutsutaan siksi usein wieniläisklassismiksi.