Nuottien nimet ovat c, d, e, f, g, a ja h. Jos katsot nuottien nimiä tarkkaan, huomaat että siellä ovat alkupään aakkoset, vain b:n paikalla on h. Jos nuottien luettelun aloittaa a:sta, muodostuu b:tä vaille kaikille tuttu kirjainjono: a, h, c, d, e, f, g.

G-avain osoittaa sävelen g1 paikan viivastolla. Se on kietoutunut g1:n paikan ympärille siten, että g1:n voisi piirtää sen muodostamaan silmukkaan.

Koska sävelet ovat aina samassa järjestyksessä toisiinsa verrattuna, niin G-avaimen avulla löytävät kaikki muutkin sävelet oman paikkansa. Esimerkiksi g1:n vieressä yläpuolella on aina a1 ja alapuolella aina f1 ja sitten e1.

Nuoteista joka toinen on viivaston viivalla, joka toinen viivojen välissä. G-avain osoittaa g:lle paikan nuottiviivaston toisella viivalla. Muiden nuottien paikat osaatkin jo laskea g:n perusteella.

Nuotit jatkuvat käytännössä loputtomiin. Voit luetella nuotit c, d, e, f, g, a, h. Ja aloittaa taas alusta. Jotta voit erottaa mikä c on kyseessä, kun joku puhuu sinulle c:stä, ovat olemassa oktaavialat. Jokaisella c:llä on siis olemassa oma tarkempi nimensä.

Ihan niin kuin sinä ja ystäväsi. Luokallasi voi olla kaksi samannimistä oppilasta, mutta mitä suuremmalla todennäköisyydellä heidän sukunimensä on eri. Näin tunnistat nämä oppilaat toisistaan, vaikka et heitä näkisikään.

Oktaavialat G-avaimella ovat pieni oktaaviala, yksiviivainen oktaaviala, kaksiviivainen oktaaviala ja kolmeviivainen oktaaviala.

Pieni oktaaviala toimii pohjakerroksena. Pienen oktaavialan nuotit ovat viivaston alapuolella ja kuulostavat matalimmilta. Yksiviivainen oktaaviala jatkuu heti pienen oktaavialan jälkeen niin, että yksiviivainen c on ensimmäisellä ala-apuviivalla. Kaksiviivainen oktaaviala alkaa seuraavasta c:stä eli kolmannesta välistä. Kolmeviivainen c onkin sitten jo tosi ylhäällä, eli toisella yläapuviivalla.



Nuottien nimet etenevät tutussa järjestyksessä c-sävelten väleissä niin, että nuotilla on aina sama oktaaviala kuin edellisellä c:llä.

Muista aina merkitä myös oktaaviala!