Jotta nuottikirjoituksen lukeminen olisi helpompaa, se jaetaan tahteihin. Tahdit ovat tasakokoisia nuottikirjoituksen pätkiä, jotka erotetaan nuottiviivastolla toisistaan pystyviivoin.

Aina tahteja ei ole nuottikirjoituksessa ollut, vaan musiikkia on laulettu varsin vapaasti rytmiä tulkiten. Nuotissa saattoi kyllä olla merkkejä, jotka kertoivat onko nuotin tarkoitus olla pitkä vai lyhyt, mutta perussykettä rytmittävät tahdit puuttuivat. Guido Arezzolaisen ja muiden aikojen saatossa musiikin kirjoittamista pohtineiden ihmisten ansiosta nuotit voidaan nykyään kirjoittaa helposti ja rytmikin selkeästi.

Tästä on se hyöty, että musiikin esittäjä voi paremmin tietää, millainen teos musiikin kirjoittajalla on ollut mielessään, kun hän on sitä säveltänyt.

Vaikka jokaisella esittäjällä on toki oikeus tulkita musiikkia kuten haluaa, on mukavaa tietää millaiseksi teos on alun perin ajateltu. Se on myös säveltäjää kohtaan reilua.