Olisitko valmis elämään kokonaisen viikon yksin erakkona ilman perhettä, ystäviä ja muita ihmisiä? Entä ilman puhelintasi ja tietokoneita? Hetken aikaa kenties nauttisit yksinäisyydestä ja rauhasta. Missä vaiheessa alkaisit kaivata muita ympärillesi?

Mieti hetki, mitä sinulle tulee mieleen sanasta erakko? Käsitelkää yhdessä ajatuksia. Ovatko mielikuvat positiivisia vai negatiivisia?

Ensimmäisinä vuosisatoina erakot olivat pyhiä miehiä tai naisia, jotka halusivat vetäytyä syrjään mietiskelemään. Heitä arvostettiin, ja heiltä mentiin kuulemaan elämänohjeita ja opastuksia. Tunnettuja kristillisiä erakkoja on useita. Näitä ovat mm. pyhä Antonius ja Augustinus. He halusivat paeta maailman viettelyksiä ja siirtyä yksinäisyyteen paastoamaan, rukoilemaan ja mietiskelemään. Tällöin he kokivat olevansa lähempänä Jumalaa.

Kristilliset erakot harjoittivat hartautta Egyptin tai Palestiinan majoissa tai luolissa. Sen he tekivät aluksi yksin, mutta alkoivat vähitellen kokoontua yhteen ja pitivät yhteisiä jumalanpalveluksia. Samalla he huomasivat, että pyhä elämä oli helpompaa yhdessä kuin yksin. Tämä oli alku luostarilaitokselle. Kun luostareita alettiin rakentaa, niiden ympärille pystytettiin muurit suojaamaan luostarin asukkaita muusta maailmasta.