Arviointi
Arvioinnin lähtökohtia
VALOA-materiaalin läpäisevä ajatus arvioinnista nojaa samaan käsitykseen kielestä, taidosta ja oppimisesta, joka on kuvattu Opettajalle-osion luvussa Kieli- ja oppimiskäsitys. Kielitaidon kehitystä havainnoidaan ja arvioidaan siten, että kieli kytkeytyy aina oppilaalle merkityksellisiin kielenkäyttötilanteisiin ja toimintaan. Myös sanastoa ja kielitietoa ja niiden kehittymistä arvioidaan osana kielenkäyttöä, suullisissa ja kirjallisissa vuorovaikutustilanteissa. Valmistavassa opetuksessa ei käytetä numeroarviointia, vaan tärkeintä on oppimisprosessia seuraava jatkuva arviointi sekä edistymistä tukeva palaute.
Perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelman perusteet (VOPS 2015, s. 12) määrittelevät seuraavat arvioinnin lähtökohdat:
Arvioinnin perusperiaatteet
Arvioinnin tärkein tehtävä on tukea kielitaidon kehittymistä. Valmistavassa opetuksessa keskeisintä on oppilaan kielitaidon kehityksen jatkuva havainnointi sekä tuen ja palautteen tarjoaminen sen mukaan, mikä on kehittymässä. Prosessia havainnoivaa formatiivista arviointitietoa kertyy koko ajan arjen toiminnassa ja oppitunneilla. Opetustilanteen vuorovaikutus on aina myös arviointia: miten oppilas ymmärtää, toimii ja käyttää kieltä ja miten opettaja ja toiset oppilaat reagoivat antamalla esim. sosiaalista ja/tai kielellistä tukea ja palautetta. Keskeisiä kysymyksiä jatkuvan arvioinnin näkökulmasta ovat esim. seuraavat: mikä onnistuu jo itsenäisesti, mihin oppilas tarvitsee apua ja tukea, mitä seuraavaksi harjoitellaan tunnilla, mitä kohti ollaan matkalla? Arviointitiedon perusteella perusteella opetusta voi suunnata ja suunnitella oppimisprosessin vaiheita tukevaksi.
Dynaaminen arviointi (DA) on yksi tapa toteuttaa opetuksen aikana tapahtuvaa jatkuvaa arviointia ja siihen liittyvää välitöntä palautetta tietoisemmin ja systemaattisemmin. DA perustuu Lev Vygotskin ajatukseen lähikehityksen vyöhykkeellä toimimisesta. Oppilaan senhetkisen tieto- ja taitotason ja potentiaalisen kehitystason väliin jäävällä alueella hän pystyy tuetusti suoriutumaan tehtävästä, johon ei vielä itsenäisesti kykenisi. Oikea-aikaista ja vuorovaikutuksellista tukea voivat opetuksessa tarjota sekä opettaja että osaavampi vertaisoppija. Vuorovaikutuksellinen dynaaminen arviointi rakentuu dialogisena prosessina, jossa toimintaa – esimerkiksi tehtävästä suoriutumista – ohjataan esimerkiksi ohjein ja kysymyksin itse tilanteessa, kuten oppituntiaktiviteetin aikana. Tällöin opettaja pääsee havainnoimaan, minkä verran oppilas tarvitsee tukea suoriutuakseen jostakin tehtävästä. Tukea mukautetaan oppilaan tarpeiden ja kehitysvaiheen mukaisesti. (Reiman (tulossa).)
Itsearviointi
Tässä oppimateriaalissa itsearviointia harjoitellaan ja siihen ohjataan jokaisen osion alussa. Osion tavoitteet on tarkoitus käydä läpi yhdessä, ja oppilasta tuetaan myös määrittelemään oma tärkein tavoitteensa. Tavoitteisiin on myös hyvä palata sitä mukaa, kun osion teemoja käydään läpi. Näin oppilas havaitsee itsekin, mitä nyt harjoitellaan. Osion lopuksi tehdään kokonaisuuden etusivulla oleva itsearvointilomake, josta on hyvä keskustella myös yhdessä. Itsearviointi ohjaa oppilasta hahmottamaan omaa kielitaitoaan ja sen edistymistä. Se myös kehittää ns. metalingvistisiä taitoja (kykyä havainnoida ja puhua kielestä, tunnistaa omaa kielirepertuaaria), jotka tutkitustikin tukevat toisen kielen oppimista.
Todistukset
Lähde:
Perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelman perusteet (VOPS 2015, s. 12) määrittelevät seuraavat arvioinnin lähtökohdat:
"Opetussuunnitelmassa määrätään valmistavaan opetukseen osallistuvien arvioinnista sekä heille annettavasta todistuksesta. Arvioinnin tulee olla ohjaavaa, kannustavaa ja monipuolista. Oppilaan edellytyksiä itsearviointiin kehitetään. Arvioinnin avulla valmistavan opetuksen oppilaalle annetaan kuva myös perusopetuksen vaatimuksista.
Arvioinnin suorittavat yhteistyössä kaikki oppilasta opettavat opettajat. Arviointi perustuu jatkuvaan ja monipuoliseen havainnointiin ja näyttöön. Perusopetukseen valmistavassa opetuksessa ei käytetä numeerista arviointia."
Arvioinnin suorittavat yhteistyössä kaikki oppilasta opettavat opettajat. Arviointi perustuu jatkuvaan ja monipuoliseen havainnointiin ja näyttöön. Perusopetukseen valmistavassa opetuksessa ei käytetä numeerista arviointia."
Arvioinnin perusperiaatteet
Arvioinnin tärkein tehtävä on tukea kielitaidon kehittymistä. Valmistavassa opetuksessa keskeisintä on oppilaan kielitaidon kehityksen jatkuva havainnointi sekä tuen ja palautteen tarjoaminen sen mukaan, mikä on kehittymässä. Prosessia havainnoivaa formatiivista arviointitietoa kertyy koko ajan arjen toiminnassa ja oppitunneilla. Opetustilanteen vuorovaikutus on aina myös arviointia: miten oppilas ymmärtää, toimii ja käyttää kieltä ja miten opettaja ja toiset oppilaat reagoivat antamalla esim. sosiaalista ja/tai kielellistä tukea ja palautetta. Keskeisiä kysymyksiä jatkuvan arvioinnin näkökulmasta ovat esim. seuraavat: mikä onnistuu jo itsenäisesti, mihin oppilas tarvitsee apua ja tukea, mitä seuraavaksi harjoitellaan tunnilla, mitä kohti ollaan matkalla? Arviointitiedon perusteella perusteella opetusta voi suunnata ja suunnitella oppimisprosessin vaiheita tukevaksi.
Dynaaminen arviointi (DA) on yksi tapa toteuttaa opetuksen aikana tapahtuvaa jatkuvaa arviointia ja siihen liittyvää välitöntä palautetta tietoisemmin ja systemaattisemmin. DA perustuu Lev Vygotskin ajatukseen lähikehityksen vyöhykkeellä toimimisesta. Oppilaan senhetkisen tieto- ja taitotason ja potentiaalisen kehitystason väliin jäävällä alueella hän pystyy tuetusti suoriutumaan tehtävästä, johon ei vielä itsenäisesti kykenisi. Oikea-aikaista ja vuorovaikutuksellista tukea voivat opetuksessa tarjota sekä opettaja että osaavampi vertaisoppija. Vuorovaikutuksellinen dynaaminen arviointi rakentuu dialogisena prosessina, jossa toimintaa – esimerkiksi tehtävästä suoriutumista – ohjataan esimerkiksi ohjein ja kysymyksin itse tilanteessa, kuten oppituntiaktiviteetin aikana. Tällöin opettaja pääsee havainnoimaan, minkä verran oppilas tarvitsee tukea suoriutuakseen jostakin tehtävästä. Tukea mukautetaan oppilaan tarpeiden ja kehitysvaiheen mukaisesti. (Reiman (tulossa).)
Oppilaan kehittyvän kielitaidon havainnoinnin näkökulmasta olennaista on
- taitojen harjoittelu
- oppimisprosessin seuraaminen ja havainnoiminen ja oppimispotentiaalin tunnistaminen
- oppimisprosessin ohjaaminen > oikea-aikainen tuki ja palaute
- taitojen tunnistaminen
- osallistujien aktiivisuus, arvioinnin vuorovaikutteisuus
- opetuksen reagoiminen oppimisprosessin vaiheeseen > mikä on kehittymässä?
- vuorovaikutuksellisuus, itse- ja vertaisarviointi osana formatiivista arviointia > oppilaan osallisuuden vahvistaminen.
Itsearviointi
Tässä oppimateriaalissa itsearviointia harjoitellaan ja siihen ohjataan jokaisen osion alussa. Osion tavoitteet on tarkoitus käydä läpi yhdessä, ja oppilasta tuetaan myös määrittelemään oma tärkein tavoitteensa. Tavoitteisiin on myös hyvä palata sitä mukaa, kun osion teemoja käydään läpi. Näin oppilas havaitsee itsekin, mitä nyt harjoitellaan. Osion lopuksi tehdään kokonaisuuden etusivulla oleva itsearvointilomake, josta on hyvä keskustella myös yhdessä. Itsearviointi ohjaa oppilasta hahmottamaan omaa kielitaitoaan ja sen edistymistä. Se myös kehittää ns. metalingvistisiä taitoja (kykyä havainnoida ja puhua kielestä, tunnistaa omaa kielirepertuaaria), jotka tutkitustikin tukevat toisen kielen oppimista.
Seuraavista kysymyksistä ja näkökulmista voi olla apua, kun valmistavan opetuksen arviointia suunnitellaan:
- Onko tarvetta alkukartoitukselle, jossa selvitetään mm. kielelliset sekä luku- ja kirjoitustaidon valmiudet ja muut opiskeluvalmiudet?
- Esim. lomake: Mitä kaikkia valmiuksia oppilaalla jo on? Mikä hänen aikaisempi koulutaustansa on? Mitä kieliä oppilas osaa ja käyttää? (Oppilaan oma ns. kielireppu: mitä kieliä käytän, kenen kanssa, mihin tarkoitukseen, mitä kieliä olen opiskellut jne.)
- Miten teen jatkuvaa havainnointia ja arviointia?
- Arjen vuorovaikutus ja systemaattisempi seuranta? (Ks. esim. POPS 2016 -tukimateriaali: Kehittyvän kielitaidon asteikko.)
- Miten ohjaan ja tuen itsearviointitaitojen kehittymistä?
- VALOA-materiaali
- Tutustutaan osion alun yhteisiin tavoitteisiin ja oppilas saa määritellä oman tärkeimmän tavoitteensa.
- Voidaan tehdä välitarkistus: mitä on jo opittu, mitä seraavaksi, mikä on helppoa/vaikeaa?
- Osion lopussa itsearviointi: miten hyvin olen saavuttavut tavoitteet, mitä seuraavaksi?
- VALOA-materiaali
- Vertaisarviointia! Miten harjoitellaan arviointivuorovaikutusta luokassa? VALOA-materiaalissa
- esim. kaikki yhteiset keskustelu- ja paritehtävät toimivat vertaisvuorovaikutuksen ja -arvioinnin harjoitteluna
- projektitöiden yhteydessä on harjoittelua ja apukysymyksiä kommentointiin.
- Miten prosessia arvioidaan?
- Voidaan koota esim. portfolio Oma tila -tehtävistä ja itsearvioinneista. Edistyminen tulee näkyväksi oppilaalle, kun alun ja lopun tehtäviä ja itsearviointeja tutkitaan ja niistä keskustellaan yhdessä.
- Millaista palautetta annetaan?
- Kohdistuuko palaute kielenkäyttötilanteen ja siinä toimimisen kannalta olennaisiin asioihin?
- Huomio ensin käyttöön ja siihen, miten oppilas kykenee ilmaisemana merkityksiä.
- Mistä kannattaa antaa palautetta, mitä kannattaa korjata? > "Oppija ei opi sitä, mitä ei ole valmis oppimaan." Palautetta kannattaa antaa siitä, mille oppijalla on välitöntä ilmaisutarvetta ja siitä, mikä on kehittymässä (horjuu; menee välillä väärin ja välillä oikein).
- Onko palaute riittävän konkreettista?
- On hyvä antaa palautetta pieninä annoksina ja esimerkkien avulla. Kielelliset mallit ovat tärkeitä.
- Kohdistuuko palaute kielenkäyttötilanteen ja siinä toimimisen kannalta olennaisiin asioihin?
Todistukset
"Perusopetukseen valmistavan opetuksen päätteeksi oppilaalle annetaan todistus perusopetukseen valmistavaan opetukseen osallistumisesta. Todistukseen merkitään perusopetukseen valmistavan opetuksen laajuus, opiskellut oppiaineet, niiden laajuus ja opetuksen sisältö. Todistuksessa kuvataan oppilaan edistymistä valmistavan opetuksen aikana." (VOPS 2015, s. 12.)
Valmistavan opetuksen todistuksessakin painopiste on edistymisen kuvauksessa. Lukuvuoden aikana tehty jatkuva arviointi, itsearvioinnit sekä kertyneet näytteet kielitaidon kehityksestä ovat hyvä pohja myös todistuksen suomen kielen kuvaamiselle. Lähde:
- Reiman, Nina (tulossa): Mielekäs arviointi S2-oppilaan näkökulmasta. – Kuukka, K., Nissilä, L., Rapatti, K. & Reiman, N. (toim.), S2-oppilaan oppimista arvioimassa – kielitaidon kehittymistä tukeva arviointi. Helsinki: Opetushallitus.