14. Reilumpaan maailmaan
Luvun sisällys
14.1 Maailmassa on parannettavaa
14.2 Vauraus jakautuu epätasaisesti
14.3 Kulutustavaroiden epäkohtia
14.4 Eettinen ruoka
14.5 Paraneeko maailma?
14.1 Maailmassa on parannettavaa
Oma arkemme sijoittuu enimmäkseen varsin pienelle alueelle. Syömme, juomme, liikumme ja kulutamme tavaroita ja palveluita tutuissa ympyröissä. Tutun elämän keskellä emme välttämättä tiedä tai tule ajatelleeksi, kuinka erilaista elämä voi muualla olla, ja millaista elämää liittyy niihin asioihin, joita arjessamme käytämme.
Suomalaiset kuuluvat siihen neljäsosaan maailman väestöstä, joka omistaa kolme neljäsosaa maapallon rikkauksista. Suurin osa ihmisistä on huomattavasti köyhempiä. Köyhin neljännes omistaa maailman rikkauksista vain kaksi prosenttia. Se mitä näemme ympärillämme normaalina elintasona, on siis kaukana normaalista koko maapallon väestöön suhteutettuna.
Käyttämiimme tavaroihin sisältyy paljon ongelmia, jotka ovat meiltä näkymättömissä. Niitä voidaan valmistaa oloissa, jotka ovat terveydelle ja ympäristölle vaarallisia. Työntekijät voivat olla räikeästi alipalkattuja, tai jopa orjuuden kaltaisessa työsuhteessa. Myös lapsityövoimaa käytetään. Työstä ja tavaroista saadut tulot voivat päätyä rikkaalle eliitille veroparatiiseihin. Tavaroiden ekologinen selkäreppu on usein raskas, eli niiden valmistamiseen kuluu suuri määrä luonnonvaroja ja energiaa. Samoin voi syömämme ruoka olla suuri rasite ympäristölle — erityisesti, jos se on suurelta osin eläinperäistä ja kaukana tuotettua.
Maailma ei muutu paremmaksi, jos emme sitä itse muuta. Siksi jokaisen meistä on syytä tietää, millainen maailma on ja miten toimemme siihen vaikuttavat. Silloinkin, kun poliittinen päätöksenteko laahaa eikä vie maailmaa parempaa kohti, meillä kuluttajina on mahdollisuus vaikuttaa.
Tiedämmekö, mistä meitä ympäröivä tavarapaljous tulee?
14.2 Vauraus jakautuu epätasaisesti
Jokainen meistä on syntynyt samaan tapaan ihmisestä ihmiseksi. Maailmassa ei kuitenkaan ole yhdentekevää, missä tämä syntymä tapahtuu. Osassa maailmaa vastasyntynyttä odottaa korkeatasoinen terveydenhuolto, korkeatasoinen koulutus, riittävä ja monipuolinen ravinto sekä monella tapaa mukava ja turvallinen ympäristö.
Toisilla alueilla vastasyntyneellä on alle 80 % todennäköisyys nähdä ensimmäistä syntymäpäiväänsä, riski sairastua vakaviin sairauksiin on suuri jatkossakin ja elämän keskeisiä ongelmia on päivittäisen ruoan ja puhtaan veden saanti.
Kaatopaikalla asuvia ihmisiä Katmandussa, Nepalissa.
Eri maat on tavattu luokitella teollisuusmaihin tai kehittyneisiin maihin sekä kehitysmaihin. Kehittyneissä maissa lapsikuolleisuus on alhainen, lähes kaikki aikuiset ovat lukutaitoisia, terveydenhuolto on korkeatasoista ja vanhuuden ja sairauden varalle on olemassa sosiaaliturvan järjestelmiä. Kehitysmaissa tilanne on päinvastainen. Heikon ravitsemuksen, terveydenhuollon ja koulutustason lisäksi väestöä piinaa suuri epätasa-arvoisuus ja monilla alueilla vaivaavat konfliktit. Tämä maiden jako kahteen ryhmään ei nykyisin kuitenkaan kuvaa maailman kehittyneisyyden tai vaurauden jakautumista kovin hyvin. Monissa perinteisesti kehitysmaiksi luokitelluissa maissa osa asioista on parantunut. Niitä voikin kutsua kehittyviksi maiksi. Toisaalta joidenkin kehittyneiden maiden sisällä köyhyys on lisääntynyt. Luokittelu on monimutkaistunut, mutta edelleen voidaan erottaa selkeitä alhaisen ja korkean tulotason maita, ja niiden väliset erot ovat suuret.
| Valtio | BKT/as. |
|---|---|
| Qatar | 130 000 |
| Yhdysvallat | 56 000 |
| Ruotsi | 48 000 |
| Suomi | 41 000 |
| Etiopia | 1 800 |
| Burundi | 830 |
Kehittyneisyyttä voidaan kuvata monilla eri tunnusluvuilla. Bruttokansantuote (BKT) asukasta kohden kertoo, kuinka paljon maassa tuotetaan, mutta ei tulojen jakautumista. Imeväiskuolleisuus (alle 1-vuotiaat) ja lapsikuolleisuus (alle 5-vuotiaat) ilmentävät terveydenhuollon kehitystä. Koulutustasoa kuvaa esimerkiksi lukutaitoisten osuus.
Eri maiden vertailun helpottamiseksi on kehitetty tunnuslukuja, jotka ottavat huomioon useita kehittyneisyyttä ilmentäviä lukuja. Esimerkiksi inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) on luku, johon lasketaan kaikki edellä mainitut arvot.
Mistä maiden suuret kehityserot johtuvat? Osa syistä liittyy vaikeisiin luonnonoloihin, joissa esimerkiksi kuivuus ja sateettomien kausien vaihtelu vaikeuttavat ihmistoimintaa. Joissakin maissa pitkään jatkuneet konfliktit ovat estäneet kehitystä. On maita, joissa itsevaltainen ja korruptoitunut hallinto ylläpitää väestön jakautumista köyhään enemmistöön ja rikkaaseen eliittiin. Useimmissa köyhissä maissa on kuitenkin taustalla siirtomaa-ajan perintö. Siirtomaita käytettiin halpojen raaka-aineiden lähteinä isäntämaille. Sama raaka-aineisiin painottuva tuotantorakenne ja jopa tuotannon omistus on voinut säilyä tähän päivään saakka. Tulotaso on jäänyt alhaiseksi ja maat ovat velkaantuneet.
| Valtio | BKT/asukas (USD) | HDI, inhimillisen kehityksen indeksi (0-1) | GINI, tuloerojen suuruus (0–100, suuri luku ilmoittaa suurta tuloeroa) |
|---|---|---|---|
| Yhdysvallat | 56 000 | 0,91 | 47 |
| Suomi | 41 000 | 0,88 | 27 |
| Zimbabwe (Afrikassa) | 600 | 0,37 | 50 |
14.3 Kulutustavaroiden epäkohtia
Edullisia muotivaatteita myyvät ketjut, roimat alennusmyynnit ja kampanjapäivät houkuttelevat asiakkaita kaupungeissa ja kauppakeskuksissa. Meille on toki mukavaa, jos vaatteita saa muutamalla eurolla, mutta noiden hintojen takana oleva toiminta ei välttämättä kestä lähempää eettistä tarkastelua.
Tekstiilitehdas Bangladeshissa.
Esimerkiksi Bangladeshissa minimikuukausipalkka on 50 euron luokkaa. Se on kaukana elämiseen tarvittavasta palkkatasosta, jonka kuuluisi olla yleismaailmallinen ihmisoikeus. Tähänkin voi sisältyä vielä ylimitoitettuja tuotantovaatimuksia, ylityöpakkoa ja vakavia työturvallisuuden laiminlyöntejä. Lisäksi puuvillan viljely aiheuttaa ympäristöongelmia ja vesipulaa esimerkiksi ennestään kuivilla alueilla Keski-Aasiassa.
Epäeettiset tuotantotavat eivät rajoitu pelkästään vaatteisiin. Tavaroita, joiden valmistukseen tarvitaan paljon työvoimaa, tehdään maissa, joissa työn hinta on alhainen ja valvonta heikkoa. Tällaisia tavaroita ovat esimerkiksi monet urheiluvälineet, lelut ja elektroniikka. Ostaessasi halvan jalkapallon voit tuskin olla varma, ettei sen ompeluun ole käytetty lapsityövoimaa. Toisaalta suuri hintakaan kaupoissamme ei takaa eettistä tuotantoa.
Tavalliset kulutustavaramme kuluttavat valmistusvaiheissaan huomattavasti enemmän luonnonvaroja kuin niiden koosta tai painosta voisi päätellä. Esimerkiksi tietokoneen valmistukseen on voinut kulua tonni kiviainesta ja muita materiaaleja ja sata kuutiometriä vettä. Suuri määrä johtuu siitä, että monet tietokoneen materiaalit ovat harvinaisia metalleja, joiden louhiminen tuottaa paljon tarpeetonta sivukiveä ja kuluttaa valtavasti vettä.
Kunkin tavaran elinkaaren aikana käytetyistä luonnonvaroista käytetään nimitystä ekologinen selkäreppu. Jos tuotantoon kuluu paljon vettä, tuotteella sanotaan olevan suuri vesijalanjälki. Sellaisilla tuotteilla, joiden valmistus tuottaa suuren määrän ilmastonmuutosta aiheuttavia kasvihuonekaasuja, on suuri hiilijalanjälki.
Puuvillan tuotannon ongelmia ovat mm. puuvillan suuri veden tarve ja monissa maissa lapsityövoiman käyttäminen.
14.4 Eettinen ruoka
Sama tavaroiden valmistusta rasittavat kestämättömyys ympäristön ja ihmisoikeuksien kannalta koskee myös ruokaa. Alhainen ruoan hinta ja kansainvälinen kilpailu ajavat ravinnon tuottajien tulotasoa alas ympäri maailmaa.
Joidenkin maataloustuotteiden, kuten kaakaon, sokerin ja palmuöljyn tuotantoon liittyy orjuuden kaltaisia työoloja. Lisäksi ravinnontuotanto on suuri ympäristön kuormittaja.
Palmuöljyn tuotantoon liittyy sademetsien tuhoamista ja ihmisoikeusongelmia.
Ruokaa syntyy viljelyalaa kohti laskettuna eniten, jos tuotetaan kasviperäistä ravintoa. Kun pellolla tuotettu kasvimateriaali syötetään ensin eläimelle, tämä kuluttaa suuren osan energiasta omiin elintoimintoihinsa ja liikkumiseen. Esimerkiksi nauta käyttää itse noin 90 % syömänsä ravinnon energiasta. Kymmenen kilon kasvimassalla voidaan saada siten yksi kilo kasvua.
Maapallon ravinnon riittävyyden ja ympäristön kuormituksen vähentämisen kannalta olisi siksi parempi suosia kasvisruokaa. Toisaalta jotkut eläimetkin ovat toisia tehokkaampia muuttamaan ravintoa omiksi kudoksiksi, eli niillä on erilainen ekologinen tehokkuus. Esimerkiksi sian ekologinen tehokkuus on noin kaksi kertaa ja broilerin noin neljä kertaa suurempi kuin naudan. Kaikkein tehokkaimpia ja siten vähiten ympäristöä rasittavia, ovat vaihtolämpöiset eläimet, kuten kalat, katkaravut ja hyönteiset.
Tuotantoeläinten kasvatusolot ja kohtelu ovat olennainen osa ruoan etiikkaa. Naudat, siat ja kanatkin ovat tuntevia olentoja. Niilläkin on tarpeita, pelkoja ja kykyä havainnoida ympäristöään. Meidän velvollisuutemme on huolehtia, että tuotantoeläimille on niille sopivat olot eikä tarpeetonta kärsimystä aiheuteta. Ongelmatonta ei ole kasvituotantokaan. Esimerkiksi riisintuotannolla on suuri hiilijalanjälki ja sademetsää raivataan soijapeltojen tieltä. Suuret sadot vaativat runsasta veden, lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä, mitkä kaikki vahingoittavat ympäristöä.
Ruoan eettisyyttä pohtivan kuluttajan on kohtalaisen helppo löytää ihmisoikeuksien, ilmaston ja muiden ympäristövaikutusten suhteen kestäviä tuotteita. Listalla on esimerkiksi lähellä tuotettuja kasviksia, juureksia ja kotimaista kalaa. Eläintuotteissa on usein merkintöjä tuotantotavoista. Esimerkiksi kananmunista voi valita häkkikanojen munien sijaan virikekanaloiden, vapaiden kanojen tai luomuperiaatteita noudattaen tuotettuja munia.
Eettiseen eläinruokaan kuuluu eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen.
14.5 Paraneeko maailma?
| Vuosi | Osuus väestöstä |
|---|---|
| 1980 | 43 % |
| 1990 | 35 % |
| 2000 | 27 % |
| 2010 | 13 % |
Uutisia ja maailman tilaa seuraava voi ajautua ajattelemaan, että maailmassa on liikaa ongelmia, että ne ovat liian suuria ja ettei mitään ole tehtävissä. Tämä on kuitenkin osittain uutismaailmasta tuleva vääristymä, sillä uutisina kerrotaan useammin ongelmia kuin onnistumisia. Todellisuudessa monet asiat maailmassa ovat paremmin kuin ennen. Imeväis- ja lapsikuolleisuus ovat jatkuvasti alentuneet. Vaarallisia tauteja torjutaan paremmin kuin koskaan.
Absoluuttisessa köyhyydessä, alle kahdella eurolla päivässä elävien määrä on puolittunut vuoden 1990 jälkeen (ks. taulukko).
Lukutaidottomien määrä alenee ja peruskoulutuksen saavien määrä lisääntyy.
Maataloustuotanto tehostuu, ja tuotetun ravinnon määrä riittäisi nytkin reilusti ruokkimaan koko maailman väestön, jos ruokahävikki saataisiin poistettua. Jopa luonnonympäristön osalta on nähtävissä myönteistä kehitystä.
Vaikka monilla alueilla luonnon tila heikkenee, on se esimerkiksi Euroopassa ja monilla Pohjois-Amerikan alueilla parantunut. Happamat sateet eivät näillä alueilla enää tuhoa metsiä, ja ympäristömyrkyt ovat vähentyneet.
Monet asiat vaativat edelleen suuria korjauksia. Ilmastonmuutos etenee vauhdilla, sademetsät vähenevät ja muoviroskat vellovat valtavina lauttoina valtamerissä. Ihmisoikeuksia poljetaan, riittävä tulotaso puuttuu suurelta osalta väestöä, ja lukuisilla alueilla eletään väkivallan pelossa.
Maailma muuttuu, kun me kaikki tiedostamme, välitämme ja teemme. Voimme edistää muutosta paremmaksi esimerkiksi tällaisilla valinnoilla:
Kuluta harkiten, korjaa ja kierrätä.- Vältä turhaa energiankulutusta.
- Suosi pyöräilyä ja joukkoliikennettä.
- Valitse kotisähköksi uusiutuva vaihtoehto.
- Suosi lähiruokaa ja kasviksia.
- Valitse Reilun kaupan vaihtoehto, joka takaa kohtuullisen tulotason tuottajille.
- Tutustu vastuullisen tuotannon merkintöihin eri tuotteissa ja valitse ympäristölle ja ihmisoikeuksille paras vaihtoehto.
- Vältä muovia ja turhia pakkauksia.
- Luotetaan kiertotalouteen, eli talouteen, jossa materiaalien tehokkaalla kierrättämisellä ja käytöllä vältetään uusien raaka-aineiden käyttöä, materiaalien hukkaamista ja jätteiden syntymistä.
- Kysy tuotteiden alkuperästä kaupassa.
- Äänestä vaaleissa ehdokasta, joka ymmärtää maailman tilaa ja tuntee vastuunsa.
