Meret ja joet ovat aina olleet luonnollinen väylä ihmisen liikkumiselle. Monet suuret kaupungit ovat joko meren rannassa tai joen välityksellä yhteydessä mereen. Monet suuret kaupungit Euroopassakin, kuten Pariisi, Rooma, Lontoo (kuva), Vilna ja Varsova, ovat syntyneet jokien varsille.

Myös Itävallan Wien, Slovakian Bratislava ja Unkarin Budapest sijaitsevat joen, Tonavan, varrella. Jokien laskupaikkoihin on syntynyt myös lukuisia satamia, kuten Rotterdamin satama. Jokia pitkin voidaan kulkea Rotterdamista Euroopan halki jopa aina Mustallemerelle asti.

Ilmasto ja maaperän hedelmällisyys ovat myös vaikuttaneet ihmisten asuinpaikan valintaan. Esimerkiksi Lontoon ja Pariisin seutujen leuto ja sateinen ilmasto sekä hedelmällinen maaperä ovat mahdollistaneet tuottoisan maanviljelyn.

Pinnanmuodot vaikuttavat ihmisten liikkumiseen oleellisesti. Vuoristot ovat yleensä vaikeakulkuisia ja lisäksi ruuan tuotanto vuoristojen rinteillä on vaikeaa. Esimerkiksi Apenniinit ovat pitkään kurjistaneet Etelä-Italian ihmisten elämää, samoin Andit Etelä-Amerikassa. Apenniinien halki on EU-rahoituksella saatu itä-länsi-suuntaisia tunneleita, mikä on mahdollistanut myös tämän olosuhteiltaan haasteellisen alueen elintason kohentumisen. Andeilla liikkuminen on edelleen erittäin haastavaa. Näistä syistä asutus vuoristoissa on harvaa.

Teollisen vallankumouksen ajoista eli 1800-luvun puolivälistä lähtien uusia kaupunkeja on syntynyt myös luonnonvarojen lähelle. Saksassa Ruhrin teollisuusalue hyödyntää suuria malmivaroja (kuva). Venäjällä teollisuuskaupunkeja on syntynyt myös hyvin vaativiin luonnonolosuhteisiin Siperiaan luonnonvarojen läheisyyteen.

Nykyisin Euroopan tiheimmin asuttuja alueita ovat Keski- ja Länsi-Eurooppa sekä etelämpänä Italia.

Näidenkin alueiden asukastiheys tuntuu silti pieneltä verrattaessa Intian tai Afrikan maiden asukastiheyteen. Kaikkein pienin asukastiheys on Pohjois-Euroopassa eli Islannissa, Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Venäjällä 60. leveyspiirin pohjoispuolella.

​