Selkärankaisiin eläimiin kuuluvat kalat, sammakot, matelijat, linnut ja nisäkkäät. Selkärankaisilla on selkäranka, sisäinen tukiranka. Monet selkärankaiset ovat suuria eläimiä, mutta päästäinen painaa vain muutamia grammoja.

Suomessa metsissä elävistä selkärankaisista linnut ja nisäkkäät ovat tasalämpöisiä eläimiä eli niiden ruumiinlämpö pysyy vakiona. Vastaavasti matelijat ja sammakkoeläimet ovat vaihtolämpöisiä, eli niiden ruumiinlämpötila on riippuvainen vallitsevasta lämpötilasta.

Monilla nisäkkäillä ja linnuilla on reviiri. Reviirillä tarkoitetaan aluetta, jota yksilö tai vaikkapa lauma puolustaa ja jolta etsitään ravintoa ja jossa lisäännytään. Reviirillä ei suvaita muita saman lajin yksilöitä tai laumoja. Kuvassa järripeippo laulaa ja ilmoittaa reviirinsä rajan.

Reviirien vuoksi tietylle alueelle mahtuu vain rajallinen määrä yksilöitä, minkä vuoksi nisäkkäiden ja lintujen yksilömäärät metsissä ovat pieniä.

Suurikokoisilla lajeilla reviirit ovat hyödyllisiä, koska ne turvaavat riittävän määrän ravintoa. Suurikokoiset lajit tarvitsevat paljon ravintoa, jotta ne voivat ylläpitää tasaista ruumiin lämpötilaa, kasvaa ja lisääntyä.

Tutustu metsän lintuihin ja tee määritystehtävä.

Tutustu metsän nisäkkäisiin ja tee määritystehtävä.

Pikkutikkakoiras ilmoittaa reviiristään rummuttamalla.
​