Minä ja meidän yhteisömme Äänekoskella
Minä ja meidän yhteisömme Äänekosken varhaiskasvatuksessa
Kasvattaja on roolimalli, jonka tekemisiä, sanomisia, ilmeitä ja eleitä lapset seuraavat tarkoin. Läsnäolo, lasten kuunteleminen, herkkyys aloitteille ja mieltä askarruttaville kysymyksille luovat kasvattajasta turvallisen aikuisen lapsille. Positiivisuus, rehellisyys, oikeudenmukaisuus ja avoin tunteiden osoittaminen ja tunteista puhuminen näkyvät lasten arjessa.
Eettisen ajattelun teemoja käsitellään päivittäin varhaiskasvatuksen arjessa. Tunne- ja turvataitojen käsittely, ryhmässä yhdessä sovitut säännöt sekä aito lapsen kohtaaminen luovat turvallisen kasvuilmapiirin.
Katsomuskasvatuksen perustana on erilaisten uskontojen ja katsomusten kunnioittaminen. Tiedon lisääminen lapsille vähentää ennakkoluuloja. Yhdessä aikuisen kanssa tiedon hakeminen ja käsitteleminen avaa lapsen ymmärrystä maailman monimuotoisuuteen. Lapset ovat aidosti kiinnostuneita kaikesta uudesta ja tuntemattomastakin. Kasvattajien tehtävänä on kuulla lasta, pysähtyä lapsen kysymysten ja ihmettelyjen äärelle, olla oikesti kiinnostunut.
Merkittävänä osana katsomuskasvatusta on yhteistyö lapsen perheen kanssa. Luottamuksellisen suhteen vallitessa myös katsomuksellisista näkökannoista on helppo keskustella. Avoin keskustelu välittää myös lapselle viestin erilaisuuden hyväksynnästä, hänen perheensä kunnioittamisesta.
Varhaiskasvatuksen arki seuraa tiiviisti vuoden kiertokulkua juhlapyhien ja niihin liittyvien perinteiden muodossa. Niihin liitettynä erilaisten uskontojen ja katsomusten tapoja on luontevaa käsitellä. Kasvattajan oma tiedonhankinta, ennakointi ja suunnittelu varmistavat oleellisen ja oikean tiedon välittymisen lapsille.
Media tuo lapsen elämään jatkuvasti uusia sisältöjä. Nämä sisällöt siirtyvät usein lasten leikkeihin ja näin he ovat osallisina isojenkin projektien käynnistämisessä ja toteuttamisessa. Median kautta siirtyviä sisältöjä voidaan hyödyntää esim. askartelujen tai liikunnan suunnittelussa. Lapsille turvallisesta median käytöstä on hyvä keskustella yhdessä lasten ja vanhempien kanssa. Varhaiskasvatuksessa käytetään vain lapsille sallittuja mediasisältöjä (S).
Eettisen ajattelun teemoja käsitellään päivittäin varhaiskasvatuksen arjessa. Tunne- ja turvataitojen käsittely, ryhmässä yhdessä sovitut säännöt sekä aito lapsen kohtaaminen luovat turvallisen kasvuilmapiirin.
Katsomuskasvatuksen perustana on erilaisten uskontojen ja katsomusten kunnioittaminen. Tiedon lisääminen lapsille vähentää ennakkoluuloja. Yhdessä aikuisen kanssa tiedon hakeminen ja käsitteleminen avaa lapsen ymmärrystä maailman monimuotoisuuteen. Lapset ovat aidosti kiinnostuneita kaikesta uudesta ja tuntemattomastakin. Kasvattajien tehtävänä on kuulla lasta, pysähtyä lapsen kysymysten ja ihmettelyjen äärelle, olla oikesti kiinnostunut.
Merkittävänä osana katsomuskasvatusta on yhteistyö lapsen perheen kanssa. Luottamuksellisen suhteen vallitessa myös katsomuksellisista näkökannoista on helppo keskustella. Avoin keskustelu välittää myös lapselle viestin erilaisuuden hyväksynnästä, hänen perheensä kunnioittamisesta.
Varhaiskasvatuksen arki seuraa tiiviisti vuoden kiertokulkua juhlapyhien ja niihin liittyvien perinteiden muodossa. Niihin liitettynä erilaisten uskontojen ja katsomusten tapoja on luontevaa käsitellä. Kasvattajan oma tiedonhankinta, ennakointi ja suunnittelu varmistavat oleellisen ja oikean tiedon välittymisen lapsille.
Lapsia kiehtoo kovasti se millaisia he ovat olleet ihan pieninä. He kuuntelevat mielenkiinnolla kertomuksia vanhemmistaan, isovanhemmistaan tai muista lähiaikuisista lapsina. Isovanhempien vierailut päiväkodissa avaavat tietä menneisyyden ja nykyisyyden välille. Suomalaiset perinteet, vuodenaikoihin tai juhlapyhiin liittyen, kertovat lapsille tarinaansa pitkältä ajalta ennen heitä. Vanhat valokuvat tai vanhojen esineiden näyttelyt ja museovierailut tarjoavat mahdollisuuden pohtia kehityksen polkuja.Vierailut esim. vanhusten palvelutalossa voivat virittää vanhat laulut, leikit ja lorut uudestaan lasten käyttöön. Lapsen kasvun kansioon tallentuu osa lapsen historiaa.
Lapsen elämä on tässä ja nyt. Millainen lapsi on nyt, mitkä asiat häntä kiinnostavat, mihin lapsi voi itse vaikuttaa. Lapsen osallisuuden vahvistaminen alkaa lapsen kuulemisesta, lapseen keskittymisestä. Viikon henkilönä oleminen vahvistaa lapsen käsitystä itsestään ja osana ryhmää, se vahvistaa lapsen itsetuntoa ja itsetuntemusta. Itsensä hyväksyminen ja kunnioittaminen on hyvä pohja myös erilaisuuden hyväksymiseen ja kunnioittamiseen. Ihmisyydessä kaikki ovat samanarvoisia. Lähiympäristön eri kieliin ja kulttuureihin tutustuminen vierailijoiden, leikkien ja laulujen avulla tukee kunnioittavaa suhtautumista lähiyhteisön moninaisuuteen.
Mikä minusta tulee isona - ajatuksilla leikitellen lapsi avaa tietään kohti tulevaisuutta. Mielikuvitusleikkien avulla lapsi maalailee omaa tulevaisuuttaan. Lähitulevaisuus mietityttää esiopetuksen ja koulunaloituksen suhteen. Turvallisen polun rakentaminen, lapsen kysymyksiin vastaaminen helpottaa hänen valmistautumistaan muutoksiin. Oman elämänsä suunnitteluun osalliseksi pääseminen voi olla esim. päiväkodissa toiminnan, juhlien tai tapahtumien suunnittelu ja toteuttaminen. Lasta ohjataan myös kestävien valintojen tekemiseen perustellen niitä yhteisestä tulevaisuudesta huolehtimisella.
Lapsen elämä on tässä ja nyt. Millainen lapsi on nyt, mitkä asiat häntä kiinnostavat, mihin lapsi voi itse vaikuttaa. Lapsen osallisuuden vahvistaminen alkaa lapsen kuulemisesta, lapseen keskittymisestä. Viikon henkilönä oleminen vahvistaa lapsen käsitystä itsestään ja osana ryhmää, se vahvistaa lapsen itsetuntoa ja itsetuntemusta. Itsensä hyväksyminen ja kunnioittaminen on hyvä pohja myös erilaisuuden hyväksymiseen ja kunnioittamiseen. Ihmisyydessä kaikki ovat samanarvoisia. Lähiympäristön eri kieliin ja kulttuureihin tutustuminen vierailijoiden, leikkien ja laulujen avulla tukee kunnioittavaa suhtautumista lähiyhteisön moninaisuuteen.
Mikä minusta tulee isona - ajatuksilla leikitellen lapsi avaa tietään kohti tulevaisuutta. Mielikuvitusleikkien avulla lapsi maalailee omaa tulevaisuuttaan. Lähitulevaisuus mietityttää esiopetuksen ja koulunaloituksen suhteen. Turvallisen polun rakentaminen, lapsen kysymyksiin vastaaminen helpottaa hänen valmistautumistaan muutoksiin. Oman elämänsä suunnitteluun osalliseksi pääseminen voi olla esim. päiväkodissa toiminnan, juhlien tai tapahtumien suunnittelu ja toteuttaminen. Lasta ohjataan myös kestävien valintojen tekemiseen perustellen niitä yhteisestä tulevaisuudesta huolehtimisella.
Media tuo lapsen elämään jatkuvasti uusia sisältöjä. Nämä sisällöt siirtyvät usein lasten leikkeihin ja näin he ovat osallisina isojenkin projektien käynnistämisessä ja toteuttamisessa. Median kautta siirtyviä sisältöjä voidaan hyödyntää esim. askartelujen tai liikunnan suunnittelussa. Lapsille turvallisesta median käytöstä on hyvä keskustella yhdessä lasten ja vanhempien kanssa. Varhaiskasvatuksessa käytetään vain lapsille sallittuja mediasisältöjä (S).