Oppimisen alueet Äänekosken varhaiskasvatuksessa

Kielten rikas maailma

Äänekosken varhaiskasvatuksessa vuorovaikutustaitojen kehittymistä tuetaan myönteisellä, turvallisella ja rohkaisevalla ilmapiirillä. Lasten vuorovaikutustilanteissa harjoitellaan yhteisten sääntöjen noudattamista, tasavertaisuutta ja hyvien tapojen noudattamista. Varhaiskasvattaja antaa lapselle aikaa ja pysähtyy kuuntelemaan, jolloin lapsi voidaan kohdata aidosti ja omana itsenään. Varhaiskasvattajat havainnoivat myös sanatonta viestintää: eleitä, ilmeitä ja äänenpainoa.

Varhaiskasvatuksessa aikuinen toimiii mallina hyville vuorovaikutustaidoille. Kasvattajien tulee arvioida ja kehittää taitojaan säännöllisesti.

Äänekosken varhaiskasvatuksessa kielen ymmärtämisen taitojen kehittymistä tuetaan arjen toimintaa sanottamalla, nimeämällä ja mallintamalla. Arjen tilanteissa huomioidaan lasten kielenymmärtämisen yksilölliset kehitystasot. Varhaiskasvattajien käyttämä kieli arjessa on selkeää puhekieltä kohderyhmä huomioiden. Kielen ymmärtämisen tukemiseen voidaan käyttää ilmeitä, eleitä, äänensävyjä, tukiviittomia, kuvia ja piirtämistä. Lasten kielellisiä taitoja vahvistetaan varhaiskasvatuksen arjessa kuvakirjoja ja satuja lukemalla, loruttelemalla, kuuntelemalla, keskustelemalla sekä pienryhmätoiminnan avulla.

Lasten puheen tuottamisen taitojen kehittymistä seurataan ja ohjataan. Lapselle tarjotaan turvallinen ilmapiiri ja ympäristö, joka rohkaisee lasta puheen tuottamiseen ja itseilmaisuun sekä aikuisten että toisten lasten kanssa mm. pienryhmätoiminnalla. Varhaiskasvattajien tehtävä on kannustaa lasta puhumaan ja kertomaan tapahtumista. Lapselle annetaan aikaa ja tilaa tuottaa puhetta. Varhaiskasvattaja käyttää sanoitusta oikean puhemallin antamiseen. Myönteinen palaute ja kannustaminen kasvattavat lapsen itseluottamusta puheen tuottamiseen.

Äänekosken varhaiskasvatuksessa lasten kielen käyttötaitoja harjoitellaan rohkaisemalla lasta kertomaan ja selittämään asioita sekä ihmettelemään tapahtumia ääneen. Huomiota kiinnitetään myös kuullun ymmärtämisen taitoihin. Varhaiskasvattaja ohjaa lapsia kuuntelemaan toisia ja vuorottelemaan. Arjen erilaisissa vuorovaikutustilanteissa opitaan hyviä tapoja ja kohteliaita ilmaisuja. Lisäksi elävä ja huumorilla höystetty arkitoiminta tukee lapsen tilannetajun kehittymistä. Lapset oppivat havaitsemaan puhutun ja kirjoitetun kielen eroja monipuolisten tekstien avulla, kuten sadut, lorut ja laulut.

Lapsen kielellisen muistin ja sanavarannon kehittymistä tuetaan asioiden ja esineiden nimeämisellä, tilanteiden sanoittamisella ja toistamisella. Monipuoliset lorut, laulut ja sadut kehittävät lapsen kielellistä muistia ja sanavarastoa. Toimintaa suunnitellaan niin, että lapsille voidaan tarjota kiireettömiä keskustelu- ja satuhetkiä pienryhmissä. Tällöin mahdollistuu sanojen ja niiden merkityksien ihmettely. Tärkeää on myös, että varhaiskasvattaja käyttää rikasta kieltä lasten kanssa toimiessa, kuitenkin lasten kehitystason mukaisesti. Kuvat ja kuvittaminen sekä viittomat tukevat myös osaltaan lapsen kielellisen muistin ja sanavaraston kehittymistä.

Lasten kielitietoisuuden kehittymistä tuetaan havainnoimalla lähiympäristössä käytettyä kieltä. Lapsille luetaan mahdollisimman monipuolisia tekstejä ja tuetaan monilukutaitoa. Lapsille annetaan mahdollisuus kirjoittaa ja lukea leikinomaisesti. Kirjoittamisen harjoittelu aloitetaan oman nimen kirjaimista. Pienetkin lapset hahmottavat logoja, merkkejä ja sanoja. Kielitietoisuutta kehittävät sadut, sadutus, lorut ja laulut. Lapsia opetetaan myös arvostamaan eri kieliä.

Ilmaisun monet muodot

Äänekosken varhaiskasvatuksessa lapselle mahdollistetaan monipuolisten kokemusten ja elämysten saaminen musiikillisen, kuvallisen, käsityöllisen, sanallisen ja kehollisen ilmaisun avulla.

Lapselle luodaan toimintaympäristö, joka mahdollistaa itseilmaisun eri tavoin. Lapsen spontaanille toiminnalle on annettava aikaa, tilaa ja materiaaleja. Lasta ohjataan tekemään havaintoja ympäristöstään ja hyödyntämään sitä ilmaisussaan. Häntä kannustetaan kokeilemaan eri menetelmiä rohkeasti, luovasti ja mielikuvitustaan käyttäen. Äänekoskelainen luonto ja rakennettu ympäristö tarjoavat monipuolisia mahdollisuuksia erimuotoiseen ilmaisuun.

Lasten leikin, puheen ja toiminnan havainnointi sekä keskustelut lasten kanssa avaavat kasvattajalle lapsen maailmaa sekä mielenkiinnon kohteita. Lasten kuulluksi tuleminen ja osallisuus toiminnan rakentamisessa ovat keskiössä. Aikuiselta odotetaan sensitiivisyyttä, läsnäolevaa ja aktiivista roolia. Aikuisten huumori ja heittäytyminen mukaan antaa lapselle rohkeutta sekä luo myönteisen ja kannustavan ilmapiirin.

Varhaiskasvatuksen tavoitteena on ylläpitää lasten omaa kulttuuria sekä perinteitä vaalien että seuraten lasten kulttuurin kehittymistä. Lasten perheenjäsenten harrastukset, osaaminen ja kulttuuritausta huomiodaan ja hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan toiminnan suunnittelussa. Paikalliskulttuuria vaalitaan paikallisten toimijoiden, isovanhempien ja huoltajien kanssa. Yhteistyötä tehdään myös koko varhaiskasvatuksen sisällä, mutta myös vierailevia kulttuurintuottajia hyödyntäen.

Juhlat, retket, erilaiset näyttelyt ja tapahtumat ovat tärkeitä kokemusten antajia ilmaisumuotoihin
tutustuttaessa.


Minä ja meidän yhteisömme

Kasvattaja on roolimalli, jonka tekemisiä, sanomisia, ilmeitä ja eleitä lapset seuraavat tarkoin. Läsnäolo, lasten kuunteleminen, herkkyys aloitteille ja mieltä askarruttaville kysymyksille luovat kasvattajasta turvallisen aikuisen lapsille. Positiivisuus, rehellisyys, oikeudenmukaisuus ja avoin tunteiden osoittaminen ja tunteista puhuminen näkyvät lasten arjessa.

Eettisen ajattelun teemoja käsitellään päivittäin varhaiskasvatuksen arjessa. Tunne- ja turvataitojen käsittely, ryhmässä yhdessä sovitut säännöt sekä aito lapsen kohtaaminen luovat turvallisen kasvuilmapiirin.

Katsomuskasvatuksen perustana on erilaisten uskontojen ja katsomusten kunnioittaminen. Tiedon lisääminen lapsille vähentää ennakkoluuloja. Yhdessä aikuisen kanssa tiedon hakeminen ja käsitteleminen avaa lapsen ymmärrystä maailman monimuotoisuuteen. Lapset ovat aidosti kiinnostuneita kaikesta uudesta ja tuntemattomastakin. Kasvattajien tehtävänä on kuulla lasta, pysähtyä lapsen kysymysten ja ihmettelyjen äärelle, olla oikesti kiinnostunut.
Merkittävänä osana katsomuskasvatusta on yhteistyö lapsen perheen kanssa. Luottamuksellisen suhteen vallitessa myös katsomuksellisista näkökannoista on helppo keskustella. Avoin keskustelu välittää myös lapselle viestin erilaisuuden hyväksynnästä, hänen perheensä kunnioittamisesta.
Varhaiskasvatuksen arki seuraa tiiviisti vuoden kiertokulkua juhlapyhien ja niihin liittyvien perinteiden muodossa. Niihin liitettynä erilaisten uskontojen ja katsomusten tapoja on luontevaa käsitellä. Kasvattajan oma tiedonhankinta, ennakointi ja suunnittelu varmistavat oleellisen ja oikean tiedon välittymisen lapsille.

Lapsia kiehtoo kovasti se millaisia he ovat olleet ihan pieninä. He kuuntelevat mielenkiinnolla kertomuksia vanhemmistaan, isovanhemmistaan tai muista lähiaikuisista lapsina. Isovanhempien vierailut päiväkodissa avaavat tietä menneisyyden ja nykyisyyden välille. Suomalaiset perinteet, vuodenaikoihin tai juhlapyhiin liittyen, kertovat lapsille tarinaansa pitkältä ajalta ennen heitä. Vanhat valokuvat tai vanhojen esineiden näyttelyt ja museovierailut tarjoavat mahdollisuuden pohtia kehityksen polkuja.Vierailut esim. vanhusten palvelutalossa voivat virittää vanhat laulut, leikit ja lorut uudestaan lasten käyttöön. Lapsen kasvun kansioon tallentuu osa lapsen historiaa.

Lapsen elämä on tässä ja nyt. Millainen lapsi on nyt, mitkä asiat häntä kiinnostavat, mihin lapsi voi itse vaikuttaa. Lapsen osallisuuden vahvistaminen alkaa lapsen kuulemisesta, lapseen keskittymisestä. Viikon henkilönä oleminen vahvistaa lapsen käsitystä itsestään ja osana ryhmää, se vahvistaa lapsen itsetuntoa ja itsetuntemusta. Itsensä hyväksyminen ja kunnioittaminen on hyvä pohja myös erilaisuuden hyväksymiseen ja kunnioittamiseen. Ihmisyydessä kaikki ovat samanarvoisia. Lähiympäristön eri kieliin ja kulttuureihin tutustuminen vierailijoiden, leikkien ja laulujen avulla tukee kunnioittavaa suhtautumista lähiyhteisön moninaisuuteen.
Mikä minusta tulee isona - ajatuksilla leikitellen lapsi avaa tietään kohti tulevaisuutta. Mielikuvitusleikkien avulla lapsi maalailee omaa tulevaisuuttaan. Lähitulevaisuus mietityttää esiopetuksen ja koulunaloituksen suhteen. Turvallisen polun rakentaminen, lapsen kysymyksiin vastaaminen helpottaa hänen valmistautumistaan muutoksiin. Oman elämänsä suunnitteluun osalliseksi pääseminen voi olla esim. päiväkodissa toiminnan, juhlien tai tapahtumien suunnittelu ja toteuttaminen. Lasta ohjataan myös kestävien valintojen tekemiseen perustellen niitä yhteisestä tulevaisuudesta huolehtimisella.

Media tuo lapsen elämään jatkuvasti uusia sisältöjä. Nämä sisällöt siirtyvät usein lasten leikkeihin ja näin he ovat osallisina isojenkin projektien käynnistämisessä ja toteuttamisessa. Median kautta siirtyviä sisältöjä voidaan hyödyntää esim. askartelujen tai liikunnan suunnittelussa. Lapsille turvallisesta median käytöstä on hyvä keskustella yhdessä lasten ja vanhempien kanssa. Varhaiskasvatuksessa käytetään vain lapsille sallittuja mediasisältöjä (S).

Tutkin ja toimin ympäristössäni

Äänekosken varhaiskasvatus tarjoaa lapsille päivittäin mahdollisuuden matemaattisen ajattelun iloon ja kehittymiseen. Siinä hyödynnetään arkitilanteita ja erilaisia oppimisympäristöjä. Lapsia innostetaan kuvailemaan ja pohtimaan havaintojaan lähiympäristöstä. Aikuisen tehtävänä on herättää lapsen kiinnostus muotoihin, määriin ja muutoksiin sekä tukea lapsen innostusta.

Teknologiakasvatuksen avulla ohjataan lasta ymmärtämään ja hallitsemaan ympäristöään kehittyvässä maailmassa. Omaa kokeilunhalua, älyllistä uteliaisuutta ja luovuutta tuetaan monintavoin. Oleellista on lapsen itse tekeminen, kokeilu ja rakentelu sekä teknisten ilmiöiden pohtiminen yhdessä aikuisen kanssa. Leikki on lapselle luontainen tapa tutustua teknologiaan.

Äänekosken varhaiskasvatuksessa hyödynnetään lähellä olevaa luontoa ja rakennettua ympäristöä kaikkina vuodenaikoina. Ympäröivä monimuotoinen luonto tarjoaa ainutlaatuisen leikkiympäristön lapselle. Lapsena luotu hyvä luontosuhde on perustana myöhemmälle kestävälle elämäntavalle ja luonnon kunnioittamiselle. Aikuisen ohjauksessa lapsi oppii ottamaan ja kantamaan vastuuta omasta ympäristöstään.

Liikunta

Varhaiskasvatuksessa noudatetaan valtakunnallisia päivittäisen liikunnan suosituksia. Varhaiskasvatuksessa pidetään tärkeänä sisällyttää lapsen jokaiseen päivään eri tavoin rasittavaa liikuntaa. Lapset ovat mukana yhteisten liikuntatuokioiden suunnittelussa ja toteutuksessa omien kykyjensä ja taitojensa mukaisesti. Omaehtoiseen liikkumiseen annetaan mahdollisuus päivittäin. Äänekoskella on hyvät mahdollisuudet hyödyntää lähiliikuntapaikkoja sekä rakennetussa että luonnonvaraisessa ympäristössä. Selkeä vuodenaikojen vaihtelu mahdollistaa monipuolisen ulkoliikunnan ja lajivaihtoehdot.
Tärkeintä varhaiskasvatuksen liikunnassa on mielekkyys ja ilo.

Motoriset perustaidot jaetaan kolmeen osaan:
- liikkumistaitoihin
- tasapainotaitoihin ja
- välineenkäsittelytaitoihin.

Liikkumistaidot:

- liikkuminen erilaisissa ympäristöissä (esim. lähiympäristöt, metsät puistot)
- liikkumistaidot (esim. ryömiminen, konttaaminen, käveleminen, juokseminen, kiipeäminen, hyppääminen, vetäminen, työntäminen, potkaiseminen, lyöminen, keinuminen, riippuminen)
- sääntö- ja perinneleikit sisällä ja ulkona
- liikunnan lajitaidot (esim. yleisurheilu, hiihto, luistelu, uinti, jalkapallo, sähly)
- musiikkiliikunta (esim. tanssi, luova liikunta)
- mielikuvaliikunta (esim. satujumppa, leikit)
- rentoutuminen (esim. Satuhieronta, hieronta)

Tasapainotaidot:

- staattinen tasapaino (paikallaan pysyminen, asennot)
- dynaaminen tasapaino (tasapainon säilyttäminen liikkeessä)
- kehonhahmotus ja koordinaatio (esim. kätisyys, kehokortit, Satujooga, nassikkapaini)
- ketteryys (esim. temppuradat, konttaus- ja juoksuradat)

Välineenkäsittelytaidot:

- pallon käsittelytaidot (esim. vierittäminen, heittäminen, kiinniottaminen, potkaiseminen, pomputtaminen, lyöminen)
- suunnistus sisällä ja ulkona (esim. kuvasuunnistus, qr-koodit)
- muu välineliikunta (esim. itse tehdyt välineet, hyppynarut, köydet, renkaat, vanteet, hernepussit, telinevoimistelun välineet, potkupyörät, potkulaudat)

 

Ravinto

Äänekoskella pidetään tärkeänä, että ruokailutilanteet sujuvat hyvässä ja miellyttävässä ilmapiirissä. Lapsen aistikokemuksia ruuasta ei pidetä oikeina tai väärinä, vaan heitä rohkaistaan kertomaan mielipiteensä ruuasta, ruoka-aineista ja ruokailusta. Lapsia kannustetaan omatoimiseen ruokailuun, jossa he saavat itse vaikuttaa ruoka-annoksensa kokoon. Ruokailussa opetellaan hyviä pöytätapoja, ja aikuiset ruokailevat lasten kanssa esimerkkiruokailijoina. Huoltajat osallistuvat ruokakasvatukseen esimerkiksi siten, että kotona tutustutaan rohkeasti uusiin makuihin sekä otetaan lapsi mukaan ruuanlaittoon ja pöydän kattamiseen kykyjensä mukaan.

 

Terveys ja turvallisuus

Terveelliset elämäntavat ovat lähtökohtana itsestä huolehtimiselle. Varhaiskasvatuksessa pyritään aikuisen mallintamana ohjaamaan lapsia hyvien, terveyttä edistävien valintojen tekemiseen. Arjessa ohjataan lapsia päivittäisestä hygieniasta huolehtimiseen ikätason mukaisesti.

Äänekoskella varhaiskasvatuksessa päivitetään säännöllisesti turvallisuuteen liittyviä asioita. Toiminnan ja arjen turvallisuus ovat ensissijaisia seikkoja. Fyysisen turvallisuuden lisäksi korostetaan psyykkisen turvallisuuden merkitystä. Luomalla turvallinen, hyväksyvä ilmapiiri annetaan lapselle rauha kasvaa ja kehittyä, tutkia ja kokeilla. Aikuiset ovat lapsen turva varhaiskasvatuksessa. Aikuisen sylin tulee olla aina avoin lapselle.
Turvallisuuteen liittyvät asiat ovat läsnä kaikessa arjen toiminnassa. Lapsia ohjataan oman toiminnan turvallisuuden tarkasteluun niin sisä- kuin ulkotiloissakin. Psyykkisen turvallisuuden luomisessa kiinnitetään huomioita toisten ihmisten kohtaamiseen. Muistetaan hyvät tavat ja kauniit sanat.