Pohdi itseksesi tai pienessä ryhmässä sitä, miten seuraavia kommentteja voitaisiin lähestyä kurssin käsitteiden ja teorioiden avulla.

1. Minulla on ollut useita lyhyitä suhteita ja tuntuu, että kiinnostus lopahtaa viimeistään puolen vuoden jälkeen. Kun en enää ole rakastunut, tunnen välipitämättömyyttä ja lopetan suhteen. Ihan kuin tarvitsisin vain ”intohimon kiksit”. Tiedän, että olen satuttanut monia, jotka ovat ihan toisissaan kiintyneet minuun. Olen yrittänyt ratkaista ongelman sanomalla heti alussa, etten ole sitoutuvaa tyyppiä, mutta he eivät tahdo uskoa.

2. Olin luopunut toivosta, että koskaan löytäisin ketään sopivaa. Kuulostaa ehkä pinnalliselta, mutta ongelmani oli se, että olin kaikkia miehiä pitempi ja se häiritsi minua. Kaverit raahasivat minut kerran väkisin baariin ja siellä tiskillä tapasin pojan, johon kiinnitin huomiota, koska hän oli vielä pitempi kuin minä. Hämmästykseni oli suuri, kun huomasimme, että myös intressimme käyvät yhteen. Juttelimme koko illan ja yön, jonka jälkeen aloitimme yhteiselämän.

3. Isäni alkoholisoitui, kun olin lapsi. Hän oli usein väkivaltainen ja arvaamaton. Luulin, että kaikki helpottuu, kun pääsen muuttamaan kotoa, mutta olen edelleen huolissani. Pelkään, miten äiti jaksaa ilman minua ja miten kaikki vaikuttaa pikkuveljeen, joka on nyt murrosiässä. Seurustelua en voi ajatellakaan. Ahdistaa, jos ajattelenkin jonkun lähestyvän.

4. Me tavattiin chatissa, tykkäämme samasta musiikista. Kirjoitimme myös muista henkilökohtaisista asioista ja huomasimme, että meillä synkkaa. Päätimme tavata oikeassa elämässä, mikä oli hirveän jännittävää. Helpotus oli suuri, kun hän oli juuri sellainen kuin olin kuvitellut. Nyt olemme seurustelleet kaksi vuotta, ja ensi kesänä vietämme häitä.

5. Olin alkanut deittailla netin kautta ja viimeisimmän kanssa kirjoiteltiin pitkään. Tapasimme oluella ja tarkoitus oli mennä sen jälkeen elokuviin. Kun astuin baariin, olisin voinut kääntyä saman tien pois. Hän ei ollut yhtään tyyppiäni, hän oli estynyt nörtti ja epäsiististi pukeutunut. Minua hävetti, että olin kertonut hänelle niin paljon henkilökohtaisia asioita itsestäni. En ollut pyytänyt kuvaa, ja siinä sitä oltiin.

6. Näin jälkeenpäin minusta tuntuu, että muutimme yhteen liian nopeasti. Kaikki muuttui arkiseksi ja rutiininomaiseksi ja toinen itsestäänselväksi. Kadotimme rakkauden ja intohimon ja olimme pikemminkin kavereita. Emme tehneet mitään yhdessä, elimme rinnakkain. Istuimme eri huoneissa, toinen tietokoneella ja toinen telkkarin ääressä. Kuitenkin kaikki oli ”hyvin”, emmekä riidelleet.

7. Pidin päiväkirjaa, johon olin listannut asiat, joita toivoin kumppaniltani. Olin tosi tyytymätön poikaystävääni, koska hän ei tuntunut täyttävän kriteereitäni. Mietin pitäisikö taas alkaa etsiä uutta. Yhtäkkiä tajusin yksinkertaisen ja tärkeän asian: ”hän rakastaa minua, vaikka olen näin epätäydellinen”. Tämä muutti asennoitumistani ja olin hirvittävän helpottunut voidessani vihdoinkin sitoutua kaiken etsiskelyn jälkeen.

8. Olin parivuotias, kun äiti lähti ja jätti isän ja minut. Myöhemminkin hänen vierailunsa ja uudelleenlähtemisensä ovat tuntuneet hylkäämiseltä. Nyt parisuhteessa kärsimme mustasukkaisuudestani, en haluaisi päästää kumppaniani minnekään. Jos hän katsoo muita tyttöjä kadulla tai telkkarissa, alan tentata, mitä hän ajattelee. Tiedostan tunteeni taustan, mutta pelkkä tietäminen ei auta.

9. Suhteemme alkuvaiheessa minulla oli toivoton tapa ihastuilla. En pystynyt vastustamaan voimakkaita tunteitani ja ajauduin syrjähyppyihin. Käytökseni oli järjetöntä, panin suhteemme toistuvasti alttiiksi kriiseille. Olin ihastunut ihastumiseen ja sen lisäksi testasin kumppanini turvallisuutta. Ehkä taustalla oli myös täysin epärealistista tyytymättömyyttä suhteeseemme ja pelkoa aikuistumisesta. Onneksi kumppanini kesti tämän ja olin itsekin helpottunut, kun saatoin asettua aloilleni.

10. Yritin kaikin tavoin saada hänet takaisin. Lupasin muuttua, jopa käydä terapiassa, jotta pääsisin eroon huonoista puolistani ja muuttuisin hänen toiveittensa mukaiseksi. Pommitin häntä sähköposteilla, otin jopa yhteyttä hänen äitiinsä ja ystäviinsä, jotta he puhuisivat puolestani. Onneksi pääsin tilanteesta lähtiessäni vaihtoon. Myöhemmin kävin terapiassa, ihan itseni takia.

11. Kun kerroin äidille olevani lesbo, hän ei ollut asiasta yllättynyt. Hän sanoi olevansa onnellinen siitä, että kerroin, mutta surullinen siitä, että valitsin itselleni niin vaikean elämäntien. Itse en näe, että minulla olisi ollut muita vaihtoehtoja. Vaikeampaa olisi ollut pakottaa itseänsä väärään muottiin.

Lähde: http://www.yths.fi/filebank/362-Parisuhdeopas_opas6.pdf