PS2.2 2016

1 Käsitetehtävä (20 p)

Ohessa on yksilön persoonallisuuden kehittymiseen liittyviä käsitteitä. Poimi käsitelistasta neljä käsitettä. Selitä, mitä käsitteet tarkoittavat ja havainnollista käsitteitä hyvien esimerkkien avulla.

ammatti-identiteetti
minän integraatio
samaistuminen
seksuaalinen identiteetti
sosiaalinen identiteetti
ydinminuus

2 tai 3 Esseetehtävä

Vastaa joko tehtävään 2 tai tehtävään 3. Laita vastauksesi otsikoksi tehtävänumero. Muista tallentaa luonnoksena tehtävää aika ajoin sitä työstäessäsi.

2. Miten ajattelu kehittyy eri ikävaiheissa?
a) Laadi aiheesta käsitekartta Mindomo- tai MindMup -ohjelmalla (mikäli sovellus ei ole vielä laitteella, sen saa ladattua ilmaiseksi Play-kaupasta) ja liitä se kuvana (ei screenshot) tai linkkinä osaksi vastausta.
b) Selvitä lisäksi esseevastauksen tyyliin ajattelun kehittymistä kahdessa eri ikävaiheessa vertailevalla otteella.

TAI

3. Tutustu oheiseen artikkeliin (HS 19.5.2016). Pohdi artikkelin ja kehityspsykologian tietojesi avulla sitä, mitkä tekijät auttavat selviytymään lapsuuden traumoista.

Lapsuuden traumoista voi aina selvitä, sanoo asiantuntija – usein kipeät kokemukset aktivoituvat parisuhteessa

Toivottomia tapauksia ei ole, sanoo traumapsykoterapeutti Anne Suokas-Cunliffe. Syvimmistäkin traumoista voi selvitä oikeanlaisen hoidon avulla.

HYVINVOINTI 19.5.2016 16:51

Sirpa Pääkkönen

HELSINGIN SANOMAT

TRAUMAPSYKOTERAPEUTTI Anne Suokas-Cunliffe pitää Hollannissa toteutettua noin 20-vuotiaan naisen armokuolemaa vaarallisena ja järkyttävänä ratkaisuna. Nainen oli joutunut lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyksi ja kärsi monenlaisista ongelmista, muun muassa masennuksesta ja harhoista. Helsingin Sanomat kirjoitti aiheesta viime viikolla. Suokas-Cunliffe kirjoitti asiasta HS:n mielipideosastolle torstaina.

”Psyykkisesti oireilevaa 20-vuotiasta ei saisi koskaan todeta toivottomaksi. Hollannin tapaus herättää huolen siitä, kuinka syvästi ymmärretään itsetuhoisuuden takana olevia ongelmia, kun eutanasiaan päädytään. Nuori ihminen ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan”, Anne Suokas-Cunliffe sanoo.

Suokas-Cunliffe johtaa Traumaterapiakeskusta Helsingissä ja hänellä on pitkä kokemus traumapsykoterapeuttina.

”Olen nähnyt äärimmäisen voimakkaasti oireilevia, traumatisoituneita ihmisiä, mutta en koskaan toivottomia. Nykyisin on tarjolla monipuolista traumapsykoterapiaa, jolla pystytään käsittelemään traumatisoitumista ja eheyttämään mieltä.”

SUOKAS-CUNLIFFEN mukaan itsemurha-ajatukset, itsetuhoiset teot ja muut voimakkaat psyykkiset ja ruumiilliset oireet ovat tavallisia, kun lapsena hyväksikäytetty ja väkivaltaa kokenut nuori tulee aikuisikään.

”Monesti kuvitellaan, että kotoa lähtö vapauttaa ja uudessa elämässä päästään irti kotona koetusta pahasta. Aikuistuvalle nuorelle tulee shokkina se, että traumojen uudelleen elämiset ja monenlaiset psyykkiset oireet sitovat menneisyyteen. Elämä ei muutukaan.”

Perheen sisäiset vaikeat traumat eivät pääty, vaan hoitamattomana ne elävät omaa elämäänsä aikuisuudessa.

”Traumat aktivoituvat, kun ihminen kohtaa niistä muistuttavia asioita. Tällainen on esimerkiksi parisuhde, jossa yhdistyy kiintymys ja seksuaalisuus, mutta seksuaalinen trauma sotkee kiintymyssuhteen ja seksuaalisen kehityksen.”

MONET asiat voivat aiheuttaa lapsuudessa traumoja, mutta vakavimpia seurauksia on väkivallalla, seksuaalisella hyväksikäytöllä ja laiminlyönnillä. Traumasta ei jää tahdonalaista muistoa, vaan tietoisuuteen tallentuu pirstaleisia kokemuksia, jotka eivät yhdisty toisiinsa.

Äärimmäisessä traumassa persoonallisuus jakaantuu eriytyneisiin osiin. Osa persoonallisuudesta kiinnittyy traumaan ja osa elää siitä erillään.

”Hyväksikäyttö alkaa monesti jo lapsen ollessa muutaman vuoden ikäinen ja jatkuu murrosikään saakka. Näin se läpäisee koko lapsen kehityksen.”

LAPSI joutuu vakavaan ristiriitatilanteeseen, kun hän joutuu kiinnittymään ja hakemaan turvaa ihmisestä, joka on samalla hänelle kaikkein vaarallisin. Kiintymussuhde voi jakaantua niin, että kiintymys huoltajaan on erillään tämän pahoista teoista. Traumat eivät aina näy ulospäin. Lapsi voi ulkomaailmassa näyttää valoisalta, pärjätä hyvin ja olla irti traumatapahtumista. Kotona hänen toimintakykynsä heikkenee.

Kiintymyssuhteen kaksijakoisuudesta seuraa se, että ei voi olla yhtä aikaa tietoinen hyvästä ja pahasta. Niinpä aikuisenakin voi ajautua vahingoittaviin ihmissuhteisiin, joissa ihminen ei näe vaaraa, vaan syyttää itseään.

Aikuisena oireet voivat olla hyvin moninaisia. Varhaisesta traumatisoitumisesta voi seurata aistien puutostiloja, halvausoireita ja vaikeita kiputiloja, joille ei löydy lääketieteellistä selitystä. Tietoisuus jakaantuu niin, että ihminen unohtaa asioita.

NYKYÄÄN monet uskaltavat hakea apua jo nuorena, koska kulttuuri on muuttunut ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä voidaan puhua. Vakavan trauman hoito kestää useita vuosia, mutta hoitotulokset ovat Suokas-Cunliffen usein hyviä.

Tärkeä osa hoitoa on traumapsykoterapia, jossa traumatisoivan kiintymyssuhteen aiheuttamia kehitysvaurioita käsitellään psykoterapeutin kanssa. Sen rinnalle on kehitetty vertaistukeen perustuva, trauman hallintataitoja kehittävä vakauttamisryhmä.

”Vakauttamisryhmässä autetaan pelon sijasta havainnoimaan omaa mieltä. Häpeä lapsuuden tapahtumista vähenee vertaistuen avulla.”

Aiemmin hyväksikäytetyt ja väkivaltaa kokeneet kertoivat ryhmissä kokemuksistaan. Vakauttamismallissa näin ei tehdä.

”Vakauttamisryhmissä ei puhuta menneisyydestä, vaan seurauksista, joita sieltä on jäänyt. Vertaistuki antaa malleja, joilla ihmiset oppivat hallitsemaan oireitaan. Menneisyyden kaivelu hoidon alussa voi vain sekoittaa ja lisätä trauman elämistä uudelleen.”

SUOKAS-CUNLIFFEN mukaan Suomessa on paljon lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Niitä tapahtuu kaikissa yhteiskuntaluokissa. Alkoholi on toisinaan mukana, mutta ei välttämättä. Taustalla on osittain ylisukupolvista traumaa, mikä tarkoittaa, että traumaa synnyttävä käyttäytyminen siirtyy sukupolvelta toiselle.

Traumaketjun katkaisemiseksi Suokas-Cunliffe toivoo yhteiskunnalta tukea perheille.

”Pelkät harrastuskerhot eivät auta häpeäntäyteistä traumatisoitunutta vanhempaa, joka ei tiedä, miten lapsen kanssa ollaan ja joka ei ole voinut sisäistää lapsuudessaan hyvän hoivan mallia. Julkiseen terveydenhoitoon voitaisiin luoda varhaisesta traumasta kärsivien ihmisten vakauttamisryhmiä ja myös traumatisoituneiden vanhempien ryhmiä.”

Suokas-Cunliffen mukaan apua kannattaa hakea, jos nykyhetken sijaan elää pelottavalta tuntuvassa menneisyydessä.