Tekstilaji on kategoria tai luokka, johon teksti kuuluu. Yhden tekstilajin tekstejä yhdistävät piirteet, joista keskeisimpiä ovat tekstin päämäärä, ilmestymispaikka, rakenne, kieli, ulkoasu ja sisältö.

Tekstilajin tuntemus on tekstitaitokokeessa tarpeen usealla tavalla: voi joutua tunnistamaan pohjatekstin tekstilajin nimeämistä varten, voi joutua pohtimaan, miten jokin teksti edustaa tekstilajiaan tai voi joutua kirjoittamaan vastaustekstin tiettyä tekstilajia noudattaen. Esseekokeessavoi joutua tunnistamaan pohjatekstin tekstilajin viittausta varten tai voidaan edellyttää tietyn tekstilajin tuottamista, esim. vastine. Eri tekstilajia edustaviin pohjateksteihin myös suhtaudutaan lukijana eri tavoin.

UUTINEN

- sisältö vastaa kysymyksiin mitä, missä, milloin, miksi, miten ja kuka

- ajankohtainen, uusi, ennen kertomaton asia tai uutta tietoa vanhasta asiasta

- usein kielteisiä

- rakenne tärkein, tärkeämpi, tärkeä, pois (siis tärkeimmistä asioista aloitetaan, ei kronologiaa); kappaleet ovat itsenäisiä (lopusta voidaan jättää kappaleita pois, ilman että informaation välittyminen kärsii)

- objektiivinen (ainakin näennäisesti)

- asiatyyliä

- huom! lajit uutissähke, uutistausta, uutisraportti, uutisreportaasi, uutiskommentti

- kuvitusta voi olla

ARTIKKELI

- artikkeli rakentuu lähdeaineistojen ja taustahaastattelujen varaan

- kaikkia lähteitä ei välttämättä panna näkyviin, vaan kirjoitta saattaa suodattaa hankkimansa tiedot oman ajattelunsa läpi

- kirjoittaja itse on artikkelin asiantuntija, jonka lukeneisuuteen teksti perustuu

- joskus voidaan mainita muitakin asiantuntijoita

- mitä tarkemmin lähteet merkitään, sitä tieteellisempi ja objektiivisempi artikkelin ote on

- tavoitteena välittää tietoa

- voi sisältää mielipiteenomaista aineistoakin

- kielenkäyttö vaihtelee asiatyylistä persoonallisempiin ratkaisuihin

- usein väliotsikoita, kuvia

REPORTAASI

- moniääninen teksti

- näyttää lukijalle tekijän valitseman paikan, tapahtumasarjan, ilmiön tai tunnelman

- pohjana yhden ihmisen kokemus (usein kirjoittajan)

- lisäksi haastattelumateriaalia, muita lähteitä, tietokirjallisuutta jne. > syventäminen

- subjektiivinen ja objektiivinen näkökulma voivat sisältyä molemmat

- tavoite viedä lukija mukanaan erilaisiin paikkoihin, tilanteisiin ja välittää lukijalle elämys

- tunteita, maisemia ja vaikutelmia kuvataan usein värikkäästi kaunokirjallisten tekstien tapaan

- minä-kerronta (kokijan / havainnoitsijan rooli korostuu), muu materiaali taustoittaa

- kielenkäytössä myös persoonalliset ratkaisut mahdollisia

- usein väliotsikoita

- sisältää usein kuvamateriaalia

- usein laaja

ESSEE

- sävyltään usein pohtiva

- tuore näkökulma aiheeseen

- kirjoittaja johdattaa lukijan jakamaan näkemyksensä aiheesta, tekemään päätelmiä hänen tavallaan

- kirjoittaja siis selvittää ja pohtii jotakin näkemäänsä, kokemaansa tai lukemaansa

- kirjoittajan oma ääni kuuluu monella tapaa: jäsentelee tietoainesta oman näkökulmansa mukaisesti, arvottaa ja valikoi tietoja, tuo julki erilaisia näkemyksiä, osoittaa omaa tietämystään

- pohtiva essee on subjektiivinen

- ilmaisu voi olla vivahteikkaan persoonallista

- tekstin tyyli usein lähellä kaunokirjallista

- voidaan käyttää retorisia tehokeinoja: vastakohtaistaminen, kysymykset, huudahdukset, havainnollistavat, jopa humoristiset esimerkit

TIIVISTELMÄ

• tiivis ja sävyltään neutraali teksti, jossa yleistetään ja pelkistetään alkuperäisen tekstin sisältöä
• ei sisällä viittauksia alkuperäiseen tekstiin
• ei sisällä kirjoittajan kommentteja
• ei sisällä kertomuksen piirteitä
• tiivistelmän yhtenäisyys perustuu erityisesti aiheen kannalta keskeiseen sanastoon, merkityssuhteiden ilmaisemiseen ja esimerkiksi yleistävien aikamuotojen, preesensin ja perfektin, käyttöön
• voi joskus olla luettelomainen

REFERAATTI

• paljolti tiivistelmän kaltainen, mutta
• sisältää selostavan otteen: esim. viittauksia alkuperäisen tekstin kirjoittajaan
• on kertomuksellinen ote, ei voi siis olla luettelomainen
• tiivistää alkuperäisen tekstin noin kolmasosaan
• on yleensä objektiivinen, kommentoivassa referaatissa voi olla kirjoittajan kannanottoja
• s. 391 Särmä

Mielipidetekstilajeja

PÄÄKIRJOITUS

- merkittävällä paikalla sijaitseva, ajankohtaista aihetta kommentoiva teksti, jonka kautta lehti esittää omat arvostuksensa ja mielipiteensä

- ns. erottelevat pääkirjoitukset esittelevät käsittelemäänsä asiaan useita näkökulmia

- ns. linjaa viitoittavat pääkirjoitukset esittävät yhden kannan

- sanomalehdissä pääkirjoitus julkaistaan usein nimettömänä (edustaa koko lehden näkemystä), tekijänä pääkirjoitustoimittajien ryhmä tai päätoimittaja

- harvoin kovin radikaaleja

- aikakauslehdissä pääkirjoitus valottaa usein lehden sisältöä ja pohtii juttujen taustoja, myös ajankohtaisuutta voi olla, pääkirjoituksen tekee yleensä päätoimittaja omalla nimellään

KOLUMNI

- yhden ihmisen kirjoittama juttu, joka on tapana erottaa muista teksteistä esim. laatikoimalla

- voi olla lehden toimittajan tai ulkopuolisen kirjoittajan tekemiä, esim. julkkikset, asiantuntijat

- sävyltään usein henkilökohtaisia (minä-muoto)

- voivat olla argumentoivia (mielipiteen ilmaisuja) tai viihdyttäviä (vrt. ed. kohta)

- usein ajankohtainen tai muuten kirjoittajalle keskeinen aihe

- ilmestyvät säännöllisesti samalla paikalla, mahdollisesti jonkin palstaotsakkeen alla (kirjoittaja voi vaihtua esim. viikoittain)

- lyhyitä, tyyliltään vapaita, retoristen keinojen käyttö

- huumoria voi olla (lähellä pakinaa) tai tiukkaa asiatyyliä

- kirjoittajan nimi ja usein kuva näkyvissä

PAKINA

- lyhyt, kepeästi ja tiiviisti kirjoitettu henkilökohtainen teksti

- nimimerkin suojissa kirjoitettu (vakipakinoitsijat joka lehdellä)

- voi sisältää tuttavallista tyyliä, fraaseja, hokemia, sanaleikkejä, liioittelua, parodiaa, purevaa ivaa, huumoria jne.

- laatikoitu muista jutuista erilleen, pakinaotsake, nimimerkki, logo tms.

YLEISÖNOSASTOKIRJOITUS

- lehden lukijan kannanotto ajankohtaiseen tai itselle tärkeään asiaan

- teesi + perustelut + parannusehdotus

- tyyli voi olla kärkevääkin, retorisia keinoja käytetään usein hyväksi

- kirjoittajan nimi + asema + paikkakunta tekstin lopussa

VASTINE

- kirjoittaja vastaa aiempaan kirjoitukseen kyseenalaistamalla esitettyjä väitteitä ja argumentoimalla niitä vastaan tai tuomalla aiheeseen uusia näkökulmia tai osoittamalla samanmielisyyttä halutessaan tukea alkuperäistä kirjoitusta

- alkaa viittauksella siihen kirjoitukseen, johon se vastaa

- alussa esitellään myös tiiviisti, mitä aihetta tai näkökulmaa alkuperäisessä tekstissä käsitellään, ei referoida aiemman kirjoituksen sisältöä kovin tarkasti

- alusta käy ilmi myös kirjoittajan suhtautuminen aiempaan kirjoitukseen

- aloituksen jälkeen kumotaan aiemman kirjoituksen oletukset ja esitetään vastaväitteet ja perustelut. Vastineeseen voi referoida alkuperäisestä kirjoituksesta ne kohdat, joita vastaan argumentoi.

- lopussa kirjoittajan nimi + asema + paikkakunta

ARVOSTELU

- asiaan perehtynyt kriitikko, esim. erikoistoimittaja tai lehden ulkopuolinen asiantuntija) arvioi perustellusti ja punnitusti teosta.

- esittelee teosta, kuvailee ominaispiirteitä ja arvioi niiden kautta sen onnistuneisuutta

- tavoitteena uutisoida uudesta teoksesta ja arvottaa se

- kaikista taiteen- ja viihteen lajeista

- sanomalehdissä melko laajoja, aikakauslehdissä usein lyhyitä, muutaman kappaleen mittaisia esittelyjä

- kieleltään suhteellisen neutraalia (runsaasti kuvailevia sanoja, adjektiiveja), preesens-muoto

- sisältö ja rakenne riippuu arvosteltavan teoksen laadusta (vrt. levy – kirja):

• alussa lyhyt kiteytys arvosteltavan teoksen aiheesta ja lopussa yhteenveto arviosta
• juonikuvio (ei lopppuratkaisua), henkilöitä jne.
• vertailua tekijän muihin teoksiin
• huom! kriitikoilla on aika paljon valtaa mielipiteiden ohjaamisessa

KOMMENTTI:

• toisen tekstilajin yhteydessä oleva kirjoitus, jossa kirjoittaja (yleensä) toimittaja esittää mielipiteensä, esim. uutisesta
• noudattaa muuten paljolti esim. yleisänosastokirjoituksen rakennetta ja sisältöä (lopussa vain kirjoittajan nimi)

MUITA LAJEJA: pilapiirros, blogikirjoitus..