Tunne- ja kaveritaitoja
Perustunteet (isot kuvat)
Käydään perustunteet yksitellen läpi kuvien avulla.
Perustunteita ovat ilo, suru, viha, hämmästys, pelko sekä inho.
Kuvia läpikäydessä pohditaan hetki jokaista tunnetta.
"Tiedätkö mikä tunne tällä ihmisellä voisi olla?"
"Miltä tämä ihminen näyttää tässä kuvassa?"
"Mistä tiedät, että hän tuntee tunnetta?"
"Oletko sinä joskus tuntenut tätä tunnetta?"
"Milloin?"
"Miksi?"
"Mitä tapahtui?"
Kysymyksiä voi keksiä lisää keskustelun tueksi.
Tunteiden matkiminen eleiden ja ilmeiden avulla on useimmiten mukavaa lapsista. Lapset nauttivat, mikäli aikuinenkin heittäytyy siihen.
Perustunteita ovat ilo, suru, viha, hämmästys, pelko sekä inho.
Kuvia läpikäydessä pohditaan hetki jokaista tunnetta.
"Tiedätkö mikä tunne tällä ihmisellä voisi olla?"
"Miltä tämä ihminen näyttää tässä kuvassa?"
"Mistä tiedät, että hän tuntee tunnetta?"
"Oletko sinä joskus tuntenut tätä tunnetta?"
"Milloin?"
"Miksi?"
"Mitä tapahtui?"
Kysymyksiä voi keksiä lisää keskustelun tueksi.
Tunteiden matkiminen eleiden ja ilmeiden avulla on useimmiten mukavaa lapsista. Lapset nauttivat, mikäli aikuinenkin heittäytyy siihen.
Perustunteet (pikkukuvat)
Pohditaan perustunteita lisää pikkukuvien avulla.
Annetaan lapsen pohtia kuva kerrallaan mitä tunnetta kuvassa oleva henkilö mahtaa tuntea, ja mistä lapsi päättelee näin.
"Mitä tunnetta tässä kuvassa mahdetaan tuntea?"
"Ai hän on iloinen, kyllä, tunne on siis ilo. Ilon tunne."
"Ahaa, siinä siis hymyillään. Kyllä, suu hymyilee. Silloin tunne on ilo. Ilon tunne."
Voidaan yhdessä taas pohtia mitä tunteita lapsi tai aikuinen on milloinkin tuntenut, ja mitkä asiat saavat kyseiset tunteet meille.
Lapset tulkitsevat kuvista tunteita eleiden ja ilmeiden avulla. Tässä ei ole oikeaa ja väärää tulkintaa. Aikuinen voi kuitenkin kertoa lapselle, mikäli hän tulkitsee jonkin kuvan tunteen eri tavalla. On hyvä myös perustella asia lapselle.
(Kuvat: Papunetin kuvapankki, papunet.net)
Annetaan lapsen pohtia kuva kerrallaan mitä tunnetta kuvassa oleva henkilö mahtaa tuntea, ja mistä lapsi päättelee näin.
"Mitä tunnetta tässä kuvassa mahdetaan tuntea?"
"Ai hän on iloinen, kyllä, tunne on siis ilo. Ilon tunne."
"Ahaa, siinä siis hymyillään. Kyllä, suu hymyilee. Silloin tunne on ilo. Ilon tunne."
Voidaan yhdessä taas pohtia mitä tunteita lapsi tai aikuinen on milloinkin tuntenut, ja mitkä asiat saavat kyseiset tunteet meille.
Lapset tulkitsevat kuvista tunteita eleiden ja ilmeiden avulla. Tässä ei ole oikeaa ja väärää tulkintaa. Aikuinen voi kuitenkin kertoa lapselle, mikäli hän tulkitsee jonkin kuvan tunteen eri tavalla. On hyvä myös perustella asia lapselle.
(Kuvat: Papunetin kuvapankki, papunet.net)
Kaveritaitokortit (MIELI Suomen Mielenterveys ry)
Kaveritaitoja - hyvä ja kurja kaveri
Millainen on kiva kaveri? - Millainen on kurja kaveri?
Miten kiva kaveri voi käyttäytyä? - Miten kurja kaveri voi käyttäytyä?
Miten minä olen kiltti muille? - Olenko minä joskus ollut kurja muille?
Minkälainen tunne minulle tulee, jos joku toinen tekee minulle näin?
Minkälainen tunne toiselle tulee, jos minä teen näin toiselle?
(Kuvissa on osviittaa antavat kuvatekstit miten aikuinen on ne ajatellut, mutta niitä voi tietenkin tulkita muillakin tavoilla, hyvä keskustelu on pääasia!)
Miten kiva kaveri voi käyttäytyä? - Miten kurja kaveri voi käyttäytyä?
Miten minä olen kiltti muille? - Olenko minä joskus ollut kurja muille?
Minkälainen tunne minulle tulee, jos joku toinen tekee minulle näin?
Minkälainen tunne toiselle tulee, jos minä teen näin toiselle?
(Kuvissa on osviittaa antavat kuvatekstit miten aikuinen on ne ajatellut, mutta niitä voi tietenkin tulkita muillakin tavoilla, hyvä keskustelu on pääasia!)
Pöytänukketeatteri
Pöytänukke-eläimet seikkailevat kerhossa, auttaen lapsia tunne- ja kaveritaitojen harjaantumisessa. Voit tulostaa omat nuket oikeasta reunasta löytyvästä "tulostettavia materiaaleja"-valikosta.
Nukeilla voidaan aluksi esittää jokin pieni tilanne, joka päättyy jonkinlaiseen ristiriitaan tai muuten vain vaikeaan tilanteeseen. Tämän jälkeen keskustellaan miltä kenestäkin nukesta tuntuu ja minkä vuoksi, mitä tilanteessa tehtiin ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Keskustelun jälkeen tilanne esitetään uudestaan lasten ohjeiden mukaisesti. Halutessaan lapset saavat esittää kohtauksen itse.
Lapselle haastavia tilanteita voi läpikäydä nukketeatterin avulla ennakkoon, tai haastavien tilanteiden jälkeen.
Esimerkkejä esitettävistä tilanteista voi vaikka olla:
Lelujen / tavaroiden jakaminen
Toisen ulkopuolelle jättäminen leikistä
Kiukuttelu esim. lelujen keräämisestä / siivouksesta, wc-käynnistä, riisumisesta tai pukemisesta, syömisestä, levolle menosta jne.
Toisen satuttaminen fyysisesti tai verbaalisesti
Anteeksi pyytämistä on myös syytä harjoitella. Tilanteessa, jossa lapsi loukkaa toista, ei kannata suin päin hypätä heti anteeksipyynnön vaatimiseen. Tilanne on aina hyvä selvittää lapsen rauhoituttua, niin, että kaikki osapuolet voivat kertoa oman kokemuksensa tapahtumista. Tämän jälkeen aikuisen on hyvä ohjata ja tukea toista loukannutta lasta anteeksi pyytämisessä, ja sanoittaa miten tilanteessa olisi voinut toimia toisin, esim. puhumalla. Anteeksipyynnön ei aina tarvitse olla sanallinen, vaan pahoitteluna voi yhtä hyvin toimia jokin ele, esim. halaus, silitys, tukiviittoma, tms, jos se tuntuu lapselle luontevammalta. Mikäli tilannetta ei voi “pitkittää” lapsen pahoittelua odottaen, on aikuisen tärkeä antaa lapselle hyvä malli, ja pahoitella tämän puolesta. On myös hyvä sanoa ääneen, että lapsen kanssa palataan asiaan, eikä sitä noin vain paineta villaisella. Kun lapselle annetaan aikaa ennen anteeksi pyytämistä, on hänellä mahdollisuus kokea syyllisyyden tunnetta ja oppia empatiaa loukkaamaansa henkilöä kohtaan. Tällöin hänelle ei tule kokemusta siitä, että anteeksipyyntö on vain keino päästä tilanteesta nopeasti ja helpolla pois, vaan hän oppii ajan mittaan ymmärtämään paremmin omien tekojensa seuraukset. (Lähteet: Hyväkysymys.fi, Kiintymysvanhemmuus.fi, Kaksplus.fi)
Nukeilla voidaan aluksi esittää jokin pieni tilanne, joka päättyy jonkinlaiseen ristiriitaan tai muuten vain vaikeaan tilanteeseen. Tämän jälkeen keskustellaan miltä kenestäkin nukesta tuntuu ja minkä vuoksi, mitä tilanteessa tehtiin ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Keskustelun jälkeen tilanne esitetään uudestaan lasten ohjeiden mukaisesti. Halutessaan lapset saavat esittää kohtauksen itse.
Lapselle haastavia tilanteita voi läpikäydä nukketeatterin avulla ennakkoon, tai haastavien tilanteiden jälkeen.
Esimerkkejä esitettävistä tilanteista voi vaikka olla:
Lelujen / tavaroiden jakaminen
Toisen ulkopuolelle jättäminen leikistä
Kiukuttelu esim. lelujen keräämisestä / siivouksesta, wc-käynnistä, riisumisesta tai pukemisesta, syömisestä, levolle menosta jne.
Toisen satuttaminen fyysisesti tai verbaalisesti
Anteeksi pyytämistä on myös syytä harjoitella. Tilanteessa, jossa lapsi loukkaa toista, ei kannata suin päin hypätä heti anteeksipyynnön vaatimiseen. Tilanne on aina hyvä selvittää lapsen rauhoituttua, niin, että kaikki osapuolet voivat kertoa oman kokemuksensa tapahtumista. Tämän jälkeen aikuisen on hyvä ohjata ja tukea toista loukannutta lasta anteeksi pyytämisessä, ja sanoittaa miten tilanteessa olisi voinut toimia toisin, esim. puhumalla. Anteeksipyynnön ei aina tarvitse olla sanallinen, vaan pahoitteluna voi yhtä hyvin toimia jokin ele, esim. halaus, silitys, tukiviittoma, tms, jos se tuntuu lapselle luontevammalta. Mikäli tilannetta ei voi “pitkittää” lapsen pahoittelua odottaen, on aikuisen tärkeä antaa lapselle hyvä malli, ja pahoitella tämän puolesta. On myös hyvä sanoa ääneen, että lapsen kanssa palataan asiaan, eikä sitä noin vain paineta villaisella. Kun lapselle annetaan aikaa ennen anteeksi pyytämistä, on hänellä mahdollisuus kokea syyllisyyden tunnetta ja oppia empatiaa loukkaamaansa henkilöä kohtaan. Tällöin hänelle ei tule kokemusta siitä, että anteeksipyyntö on vain keino päästä tilanteesta nopeasti ja helpolla pois, vaan hän oppii ajan mittaan ymmärtämään paremmin omien tekojensa seuraukset. (Lähteet: Hyväkysymys.fi, Kiintymysvanhemmuus.fi, Kaksplus.fi)
