Ane Rielin Pihka on mykistävä romaani, jollaista en ole ennen lukenut. Se on äärimmäinen kirja, kuvaus maailmasta ja elämästä, jollaista on lähes mahdoton kuvitella todeksi. Se on kirja rakkaudesta, jonka nimissä tehdään pahoja asioita, jossa sukupolvien kokemat vääryydet monistuvat seuraavalle sukupolvelle.

Pihkan päähenkilö on Liv, noin 11-vuotias tyttö, joka elää isänsä Jensin ja äitinsä Marian kanssa suljettua elämää Päässä, saaressa, jonne vain harvalla on pääsy. Liv palvoo isäänsä, joka osaa tehdä pihkasta kaikkea kaunista, säilöä pihkaan kuoriaisia ja kuolleen siskon ruumiin. Isä rakastaa lastaan niin paljon, että ilmoittaa tämän kuolleeksi, jotta kukaan ei veisi tytärtään häneltä.

Pihkan maailma on outo, vääristynyt, rikollinen, mutta siinä on jotain kiehtovaa, jota on pakko lukea sivu sivulta lisää, tirkistellä. Pihkassa on rakkautta ja hulluutta, hyvyyttä ja pahuutta samoissa kansissa. Se herättää inhoa ja myötätuntoa ja sen erikoisen perheen elämä jää lukijan mieleen viikoiksi.