Tarvitsemme äänesi!

Michellen blogikirjoitus nro 15

Oletko koskaan tiennyt jotain varmasti? Oletko koskaan hymyillyt niin kovasti, että kasvoihisi sattui? Onko kukaan viime aikoina kertonut sinulle, miten mahtava olet? Kaikki nuo kolme asiaa tapahtuivat minulle eilen.

Käsivarteni menevät ihan kananlihalle, kun vain ajattelenkin sitä. En ole vielä kertonut kenellekään kotona elämäni mahtavimmasta päivästä tähän mennessä. Jostain syystä heräsin todella aikaisin tänään. On leirin viimeinen päivä, ja aika on mennyt todella nopeasti. Ei ole vaikuttanut ollenkaan siltä, että neljä viikkoa olisi mennyt.

Tänään on satanut paljon. Olen nähnyt satoja matoja joka puolella maassa. Olen kuullut, että sadevesi hukuttaa ne, jos ne pysyvät koloissaan. Taisin lukea sen jostain. Joo… kuunnelkaa minua, neiti Tutkijaa. Ainakin sillä nimellä kaikki täällä ovat kutsuneet minua ensimmäisestä päivästä lähtien.

Miksi kerroinkaan kaikille tervetuliaisjuhlassa, miten siisti kemian opettajani on ollut antaessaan meidän tehdä outoja kokeita tunneilla?

Minulla ei ole ollut kovin monia harrastuksia. Olen varmaankin aloittanut ja lopettanut enemmän niitä kuin useimmat ihmiset. Vaikuttaa siltä, että kyllästyn helposti. Ainakin isäni sanoo niin. Hän on maksanut viulutunneista, jotka kestivät kolme kuukautta, hän on kuljettanut minut kahdesti viikossa judofiaskooni, ja nyt hän on luovuttanut.

Yritän olla reipas, joten kun äitini päätti lähettää minut tälle leirille, en riidellyt siitä juurikaan hänen kanssaan. Minun juttuni on aina ollut tiede. Älä ymmärrä väärin, olen kiinnostunut urheilusta, mutta en vain ole kovin kilpailunhenkinen paitsi yhdessä urheilulajissa.

Siitä lähtien kun leiri alkoi, olen yrittänyt potkia paljon jalkapalloa, pudonnut kolmen eri hevosen selästä ja lyönyt ainakin 20 tennispalloa aidan yli. Se on saanut kaikki noloiksi. Ainoa asia, missä olen ollut edes puoliksi hyvä, ovat aktiviteetit kuten askartelu. Oli hauskaa tehdä kaulakoruja ja rannekoruja. Olen kiinnostunut sellaisista jutuista. Olen surkea vain urheilussa, mutta kukaan ei tiennyt, että minulla oli salainen vahvuus.

Olen uinut joukkueessa monen vuoden ajan. En pitänyt sitä isona juttuna. Kun sain selville, että leirin viimeinen kilpailu oli mailin uinti järvessä, tiesin, että se oli suuri mahdollisuuteni menestyä. Siitä ei ole kovin pitkä aika, kun viimeksi olen uinut mailin.

Jokaisella uimarilla oli kilpailussa uimalakki, jossa oli eri numero. Minun oli seitsemän. Uimme ympyrää muutamien soutuveneiden ympärillä, joissa tuomarit istuivat. He laskivat jokaisen kierroksen. Monet kilpailijoista aloittivat liian nopeasti, mutta minä tiesin, että hiljaa hyvä tulee. Minä voitin!