Sataprosenttista faktaa koulumme vaakunasta erään aikalaisen kuvaamana (eli "uuden" koulun piti saada myös oma vaakuna)



Oli synkkä ja myrskyinen yö... Itse asiassa se taisi kyllä olla kevättä, kun oppilaiden kanssa käytiin Helsingissä kulttuuriretkellä. Ja yksi tutustumiskohteesta oli Ritarihuone, missä saatiin kuulla hyvä esitelmä ja tutustuttiin vaakunoihin, joita siellä on seinä täynnä.

Koulumme oli juuri saanut uuden nimensä, joten ei ollut ihme, että oppilaat löydettyään sattumalta Järnefeltin sukuvaakunan seinältä tulivat kysymään: "Hei Esa, onks toi se meidän Järnefelt?" Itse asiassa minunkin oli heti vaikeaa mieltää meidän Arvidia aateliseksi, niin voimakkaasti oli mieleeni iskostunut kuva tolstoilaisesta miehestä. No, olihan se tietysti meidän Arvidin vaakuna, tosin hieman sotaisa haarniska tunnuksena hämäsi.


Kului aikaa... Koulussamme järjestettiin kilpailu koulumme uudesta tunnuksesta. Reissullamme oli ollut mukana lahjakas piirtäjä, Jussi Ilkko, joka oli imenyt kuvan Järnefeltin vaakunasta sielunsa syvyyksiin ja teki sen perusteella tunnusehdotuksen, jossa oli haarniska ja kymmenistä eri ehdotuksista arvovaltainen raati valitsi juuri tuon kuvan. Mikä oli hieno asia, sillä tuolla valinnallaan koulumme ikään kuin sitoutui kantamaan ylväitä periaatteita ja historiallista perintöä.

Esa Koskinen