Harrison Opuku on maahanmuuttajapoika, joka asuu Lontoon vuokra-asuinalueella. Harri edelleen opettelee puhumaan englantia samalla tavalla kuin englantilaiset ihmiset sitä puhuvat: " Englannissa on helkutisti erilaisia sanoja kaikille. Se on sitä varten, jos unohdat yhden, on aina olemassa jokin toinen vaihtoehto. Se auttaa paljon."Hänellä on pulu kaverinaan, josta tulee, enemmän tai vähemmän, hänen suojelusenkelinsä, ja hän on ihastunut Poppyyn, luokkakaveriinsa.Harrison haluaa olla paras juoksija seiskalla. Hän maalaa kolme Adidas-raitaa hänen vanhoihin lenkkareihin mustalla tussilla ennen kilpailua. 

Mr Kenny: Valmiina! 

Piti mennä lähtöasentoon. Yksi polvi maassa, kädet suorana edessä . Se saa sen tuntumaan tärkeämmältä. Tätä ei halua mokata. Kaikki hiljentyivät.

Mr Kenny: Paikoilla! 

Se on sama kuin valmis,paitsi että tiedät sen alkavan hyvin pian.Sinun täytyy pysyä täysin liikkumatta. Joku pieraisi. Kaikki nauroivat.

Mr Kenny: Hep! 

Herra Kenny puhalsi pilliin ja me kaikki aloimme juosta.  Lincoln Garwood kaatui heti. Näin hänen kamppaavan itsensä. Se näytti jopa todelliselta.Hän pyörähti ympäri pidellen jalkaansa. Kuulin huudon takaa päin.Jatkoin juoksemista. Minä ja Brett Shawcross oltiin edessä. Kaikki muut olivat takanamme. Minä olin radalla 4 ja Brett Shawcross oli radalla 6. En tiennyt kumpi on onnekkain. Se oli todella lähellä. Me yritimme kovasti, sen saattoi nähdä. Se tuntui julmalta. Brett Shawcrossilla on Niket.Minulla on vain Diadorat, mutta olen edelleen edessä. Katsoin vain eteen päin.Halusin voittaa enemmän kuin mitään muuta. Kyle Barnes luovutti. Hän hyytyi ja kaatui. Kaikki muut olivat maileja jäljessä.

Kaikki hiljeni. Se tuntui kuin hidastuskuvalta vaikka tunsin meneväni nopeasti.Jalkani olivat loppu, se ei enää tuntunut  kilpailulta, juoksin elämäni edestä.  Jos he saisivat minut kiinn,  he repisivät minut palasiksi.Minun piti vain päästä pois. Minun täytyisi voittaa tai kaikki olisi ohi.

Kun olin menossa viimeistä mutkaa, ajattelin kaatuvani, minun piti hidastaa pysyäkseni radalla. Kun olin viimeisellä loppusuoralla  aloin menemään nopeasti uudelleen, mutta minun hengitysilma oli loppua. Minua alkoi huimata.  Muistin henkiolennon kengissäni.Sanoin nopeasti rukouksen pääni sisällä. 

Henkiolento, anna minulle sinun verta! Anna minulle nopeutta! älä anna minun kuolla!

Aloin nähdä maalilinjan.Olin lähellä sitä. Poppy odotti minua, hän taputti minut kotiin. Siitä sai paljon energiaa. Se tuntui siltä kuin henkiolento tulisivat minun keuhkoihin.Sain jalkani menemään korkeammalle, minun käteni heiluivat nopeammin. Minä olin Usain Bolt. Minä olin superman.Minä elin vielä ja he eivät saaneet minua kiinni. Minä puhalsin viimeisiä henkäyksiä ja kurotin viivalle.Brett Shawcross törmäsi minuun ja me molemmat kaaduimme.  Suljin silmäni ja odotin vihellystä.


Mr Kenny: Ensimmäinen paikka Opoku! Shawcross toinen!

Minä voitin! En voinut uskoa sitä.Halusin huutaa "Kyllä" mutta minulta ei lähtenyt henkäyksiä. Minä vain makasin selälläni.Taivas oli todella huimaava ja pilvet kiisivät. Minun pääni oli kutiseva. Minä halusin vain katsoa taivasta ja nukkua.Halusin vain mennä ympäri uudestaan.

Brett Shawcross: Hyvin tehty! Hyvä kilpailu!

Tunsin suurimman hymyn kasvavan kasvoilleni kuin Jumala vain maalasi siellä pistävällä harjalla. Se oli törkeän hieno pahoinvoinnin tunne. Olen nopein seitsemännellä luokalla. Se on jopa virallista. En malta odottaa kertoavani Papalle.Kun minä nousin seisomaan uudelleen kaikki halusivat ravistella minun kättä, jopa Brett Shawcross ja herra Kenny. Poppy puristi minua pisimmän aikaa. Vannon, että se tuntui kuin olisin kuningas. Kaikki ihailivat minua ja kukaan ei odottanut portilla, he tietävät että he eivät voi koskea minua, ennen kuin lumous haihtuu. Toivoisin jokaisen päivän olevan kuin tämä.