Missä onnistuimme:

Leikkiympäristöjen luominen ja kehittäminen
Lapsilta tuli hienoja ideoita leikkeihin ja he myös itse muokkasivat leikkiympäristöjään haluamallaan tavalla. Oli linnaleikki, kauppaleikki, päiväkotileikki, koululeikki ja laivaleikki, jotka kestivät pitkään ja joita koko ajan kehitettiin ja vietiin eteenpäin. Tehtiin rekvisiittaa ja sisustettiin, lapset keksivät myös pyytää musiikkia tai näyttötaululle leikkiin sopivan taustakuvan tai -videon. Myös kodit osallistuivat osaltaan muokkaukseen tuomalla tavaroita mm. kauppaleikkiin ja leikit siirtyivät eskarista myös lasten koteihin. Sosiogrammien avulla saatiin tietää lasten mieluisimmat leikkikaverit ja myös siitä, että kukaan ei jää yksin. Kehitimme eskariin yhteiset leikkiajat, jolloin koko eskarin lapset jaettiin leikkipareihin tai ryhmiin sekä leikkeihin. Koko talo oli kaikkien lasten käytössä. Hyödynsimme myös iltapäivisin koulun liikuntasalia, mistä tuli myös odotettu jokaviikkoinen leikki/pelipaikka. Leikkiympäristöt siis muokkautuivat ja muuttuivat lasten ideoiden sekä mielenkiinnonkohteiden mukaan. Pahkamäessä myös metsä toimii päivittäin leikkiympäristönä. Se koettiin todella toimivaksi. Metsässä lasten mielikuvitus pääsi parhaiten valloilleen ja lasten leikit yhdistyivät hienosti. Välillä koko ryhmä leikki samaa leikkiä. Metsässä tuli myös vähemmän ristiriita- tai konfliktitilanteita. Lapsille tehty toiminnallinen laatuarviokysely toteutettiinkin juuri liittyen leikkiin ja sen pohjalta tehtiin kehittämistä sen suhteen.

Lasten ideoiden ja mielenkiinnonkohteiden huomioiminen toiminnan toteutuksessa 
Yksi lapsista oli lomalla käynyt Portugalissa ja kertoi siitä innokkaasti muillekin. Hänen innoittamanaan muutkin lapst alkoivat askarrella matkalippuja ja suunnitella ulkomaanmatkoja. Niinpä yllätimme lapset aprillipäivänä viemällä heidät matkalle 'Lissaboniin'. Lapset olivat jo askarrelleet itselleen 'passit', joten aprillipäivän aamuna annoimme heille matkaliput ja sanoimme, että meitä jo odotetaan 'lentokentällä' (liikuntahallissa). Lentokentällä lasten passit ja liput tarkastettiin ja heidät saateltiin turvatarkastuksen läpi lentokoneeseen. Matka ei onneksi kestänyt montaakaan minuuttia ja perillä päästiin heti hotellin allasalueelle hyppimään altaaseen, rakentamaan hiekkalinnoja, soutelemaan, hyppimään pomppulinnaan ja tietenkin allasbaariin juomaan mehua porugalilaisen musiikin soidessa taustalla. Tämän iloittelun jälkeen matka jatkui Lissaboniin opastetulle turistikierrokselle ja Bamse-diskoon. Ruokailimme hotellin ravintolassa, jossa oli tarjolla 'portugalilaista kanaleikettä' (samaan päivään sattui sopivasti pääsiäisruokailu), joka oli tosin lasten mielestä vähän erikoista ruokaa. Ruokailun jälkeen meillä olikin jo kiire paluulennolle, vaikka olikin vähän tylsä palata kotimaan kylmyyteen. 

Matkailuleikki jatkui vielä useita päiviä 'reissun' jälkeenkin, ja etenkin lentokoneella lenneltiin päivittäin ja katseltiin vaihtuvia maisemia lentokoneen nousu- ja laskuvideoilta näyttötaululta.

Lasten tavoitteet ja itsearviointi
Lapset saivat osallistua itse omien tavoitteidensa asettamiseen ja pohdintaan miten tavoitteet voisi saavuttaa. Tässä käytettiin kuvia apuna. Lapset tunnistivat hyvin itselleen haastavia asioita, kuten ohjeiden kuuntelemisen, sopivan äänen käytön ja omaan tehtävään keskittymisen. Myöhemmin lapset tekivät itsearviointia aikuisen avustuksella miten hyvin tavoitteisiin oli päästy. 

Aikuiset lähellä ja läsnä lapsille
Vanhemmilta saadun palautteen pohjalta, Pahkamäessä näkyy myös perheille se, miten lähellä ja läsnä aikuiset ovat täällä lapsille. Olemme aina leikeissä näkyvillä tai vähintään kuuloetäisyydellä.

Luontopedagogiikka ja kulttuurikasvatus
Tänä vuonna luontopedagogiikkaan ja kulttuurikasvatukseen on panostettu entistä enemmän. Sijaintimme mahdollistaa päivittäisen kontaktin luontoon ja ulkoilemme metsässä useamman kerran viikossa. Lähiluonto on arjessamme luontevasti, osana oppimisympäristöämme. 
Olemme seuranneet Nautelankosken luontoa vuodenaikojen vaihtuessa, jolloin lapset ovat nähneet muutoksen konkreettisesti. Luonto ja sen ilmiöt ovat kiinnostaneet lapsia ja olemme yhdessä tutkineet luontoasioita niin luuppien kuin tietotekniikankin avulla. Olemme tutustuneet luonnonsuojelualueen sääntöihin ja ymmärtäneet miksi luonnosuojelualueet ovat tärkeitä. Tiedämme miten suojellulla alueella liikutaan ja toimitaan ja kunnioitamme luontoa.
Nautelankosken museossa ja sen ympäristössä vierailimme useita kertoja. Olemme tutustuneet museon näyttelyihin pala kerrallaan; Voitto Vikaisen taidenäyttelyyn, Jokidioraamaan, Lauri Nautelan kokoelmiin, kivikauden näyttelyyn, rautakautisiin kuppikiviin, Myllärin tupaan ja myllyyn.
Olemme saaneet paljon kehuja ja kiitosta museon väeltä. Ensinnäkin siitä, miten hienosti ryhmämme ovat osanneet museoympäristössä toimia ja käyttäytyä ja miten kiinnostuneita lapset ovat olleet. He ovat olleet mielissään myös siksi, että ovat saaneet kertoa lapsille niin paljon asioita heidän omasta kotiseutuhistoriastaan kun kaikkea ei ole tarvinnut kertoa yhdellä kertaa. Myös lapsilta on tullut palautetta takaisin päin. Luontopolulla retkeillessä lapset kysyivät, miksi emme ottaneet Terhiä mukaan, kun "Terhi osaa kertoa asioista!".
Museon henkilökunta toivookin, että tämän vuotisesta kokeilusta tulisi jatkossa perinne! Tätä siis jatketaan ensi lukuvuotena.

Kiusaamisen ehkäisy
Eskarissa ei ole ilmennt lainkaan kiusaamista tai se on saatu heti alkuun ennaltaehkäistyä. Olemme panostaneet hyvään yhteiseen ryhmähenkeen ja positiiviseen oppimisilmapiiriin ja tämä on ollut nähtävissä lasten ryhmäytymisessä sekä ystävystymisessä koko esiopetusporukan kesken, leikkien sujumisessa sekä yhteisissä toimintatuokioissa ja juhlissa.

Esiopetuksen henkilöstö
Esiopetusryhmän henkilökunta on ollut riittävää ja olemme saaneet yhden osa-aikaisen lastenhoitajan lisäresurssin loppuvuodesta ryhmään. Tämä on tukenut toimintaa positiivisesti. 

Yhteistyö koulun kanssa
Olemme ulkoilleet osittain yhdessä koululaisten kanssa kentällä, metsässä ja pihalla. Eskarilaiset on otettu mukaan koululaisten peleihin ja leikkeihin ja samalla tutustumaan koululaisiin ja tulevaan kouluympäristöönsä. Tämä helpottaa ja tukee eskareita hyvin siirtymävaiheessa esiopetuksesta kouluun. Oppilaat ja pihan käytännöt ovat jo heille ennestään tuttuja. Olemme olleet muutenkin osana koulun arkea, esimerkiksi mukana päivänavauksissa, jossa meillä on myös oma vuoromme samoin kuin muillakin luokilla, juhlissa katsojina ja esiintyjinä sekä erilaisissa toimintapäivissä. Olemme osallistuneet opettajakokouksiin tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan ja olemme pitäneet yhteisiä suunnittelupalavereja sekä koko vuoden toiminnasta että erillisistä toimintapäivistä. 


Kehitettävää:

Yhteistyö koulun kanssa
Koulun ja esiopetuksen yhteistyö olisi voinut olla aktiivisempaa molempiin suuntiin. Joitakin koulun kanssa ennalta suunniteltuja yhteisiä juttuja jäi tekemättä. Myös koulun puolelta joitain meillekin tärkeitä tiedotettavia asioita, on jäänyt meille kertomatta, mutta tiedottamisen taso on parantunut aiemmista vuosista. OHR-palavereihin osallistuimme vasta kevätlukukaudella. Kevään lopussa yhteistä arviota tehdessämme sovimme, että jatkossa osallistumme jokaiseen yhteisölliseen oppilashuoltopalaveriin ja viemme sinne myös esiopetuksen asioita käsiteltäviksi.

Oppilashuolto
Pidimme palaverin koululukuraattorin ja -psykologin kanssa syksyllä, jossa kuraattori totesi, että perhepalvelut ovat ehkä vielä tämän ikäisille oikeampi kohde ja hän on tässä vaiheessa enemmän palveluohjajana. Esioppilaiden siirtyminen koulupykologin asiakkaiksi oli sinällään hyvä asia, mutta lopulta niitä palveluja ei saatu ollenkaan rekrytointiongelmien takia.
Koulupsykologin ja kuraattorin olisi hyvä tavata eskareita jo esiopetusvuoden aikana, mutta tällä hetkellä siihen ei ole resursseja Varhan puolelta.

Varhaiskasvatuksen erityisopettajan resurssi
Erityisopettajan opetus muun opetuksen yhteydessä on toteutunut samanaikaisopetuksena joustavissa pienryhmissä, pistetyöskentelynä ja yksilöllisenä tukena ryhmässä. Konsultointi ollut mahdollista jatkuvasti. Veoa olisi kaivattu ryhmään useammin. Yksi päivä viikossa (joka ei aina toteutunut mm. palaverien ja koulutusten takia) oli liian pieni resurssi tälle ryhmälle. Veon toimintaa ryhmässä pitäisi suunnitella tarkemmin, mutta yhteisen suunnitteluajan puute vaikeutti sitä. Konsultaatio ja yhteinen suunnittelu tapahtui pitkälti puhelimitse, ja yhteistyötavat kaipaavat vielä kehittämistä. Resurssi ei aina jakatunut tasaisesti, jonka vuoksi ryhmäkohtainen tuki ei toteutunut kuten oli tavoitteena.