Perusopetuksen opetussuunnitelmassa mainittujen asioiden lisäksi koulu haluaa nostaa esille seuraavia hyvinvointia ja oppimista edistäviä näkökulmia:

Suhdekasvatus

Koulun toiminnassa pyritään antamaan aikaa ja huomiota suhdekasvatukseen. Kristillisen maailmankuvan mukaan elämä voidaan nähdä kohtaamisena, jossa ihminen jäsentää itsensä suhteessa ympäröivään maailmaan, lähimmäiseen, omaan itseensä ja Jumalaan. Kohtaamisten kautta jokainen kasvaa tietoiseksi minuudestaan. Kasvatus on kohtaamisen opettelemista ja suhteiden rakentamista. Kouluyhteisönä tiedostamme, että jokainen vuorovaikutussuhde ja -tilanne on syvimmältä luonteeltaan eettinen eli arvostusta välittävä. Tällaisia kohtaamisen arvokokemuksia pyrimme tietoisesti järjestämään. Tavoitteena on aikaansaada kouluun levollinen ja kannustava ilmapiiri, jossa jokaisella on tilaa oppimiseen omista lähtökohdista käsin ilman liiallista suoritus- ja kilpailukeskeisyyttä.

Armo

Armo on kristinuskon tärkeä käsite, joka tarkoittaa syntien anteeksiantamista, jossa Jumala armahtaa syntisen yksin armosta Kristuksen tähden. Armo Jumalan rakkauden ja hyvyyden ilmentymänä näkyy myös yhteytenä ihmiskuntaan, eettisten ohjeiden opettamisena, olemassaolon ja elämänkatsomuksen avartajana sekä kuoleman voittamisena. Kristitty on kutsuttu armolliseen elämäntapaan. Armon periaatetta eli anteeksipyytämisen ja -antamisen mahdollisuutta opetellaan ihmissuhteiden ja kouluyhteisön hyvinvoinnin edistäjänä. Armokokemuksilla on tärkeä osa ihmisenä kasvussa. Armo antaa luvan olla keskeneräinen ja epätäydellinen. Tavoitteena on tulla niin vahvaksi että uskaltaa olla heikko.

Välittävä kohtaaminen - kohtaamisen pedagogiikka

Tavoitteena on luoda ihmisarvokulttuuria hyvien oppimisedellytysten mahdollistamiseksi. Jokaisen kouluyhteisön jäsenen tulisi voida luottaa siihen, että on arvokas ihminen, tervetullut ja täysivaltainen yhteisön jäsen sekä tunteva, kokeva ja rakastettava lähimmäinen. Tämä vapauttaa ihmisenä kasvuun, tunnistamaan omia tunteita ja tarpeita, asettamaan tavoitteita elämään ja kestämään turhautumisen hetkiä. Tavoitteena on oppia tunnistamaan omia lahjakkuuden alueita ja oppia hyödyntämään niitä omaksi ja muiden iloksi.

Aikuinen vastaa luokan vuorovaikutuksesta. Tietoisella ja tavoitteellisella otteella pystytään luomaan luokkaan kannustava ja rohkaiseva ilmapiiri. Välittäminen alkaa kohtaamisesta, aidosta läsnäolosta, jossa jokainen hyväksytään ehdoitta ja jokaista kohdellaan kunnioittavasti. Aikuisen tehtävä on tukea oppilasta riittämättömyyden tunteiden kanssa ja olla sanoittamassa ja tunnistamassa tunteita yhdessä nuoren kanssa. Tärkeää on muistaa kehua, kiittää ja kannustaa pienistäkin onnistumisista, koska annettu palaute vahvistaa oppijan itsetuntoa ja uskoa omiin mahdollisuuksiin. Hyvään kohtaamiseen kuuluu aito läsnäolo, jossa oppilas tulee kuulluksi. Kosketus viestii, että hän on hyväksytty. Rohkaisevat sanat ovat itsetunnon rakennusaineksia, joiden pohjalta oppilas ymmärtää ja kokee, että hän ja hänen elämänsä on arvokas ja että hänestä välitetään.

Opettaja on merkittävä, turvallinen ja pysyvä aikuinen kouluvuoden aikana. Opettaja tukee oppilaan tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä ja kasvua omaksi itsekseen. Opettajan odotetaan osoittavan pedagogista rakkautta ja välittämistä sekä antavan elämänuskoa ja toivoa.

Hyvän oppimisen ilmapiirissä huomioidaan tunteet

Opetus on tietojen ja taitojen lisäksi inhimillistä vuorovaikutusta ja kasvatusta, joka vaatii onnistuakseen turvallisen vuorovaikutussuhteen. Kasvamaan saattamisessa opettajan tulee tietoisesti tukea oppilaan tunne-elämää ja eettisyyttä. Tunteilla on suuri vaikutus oppimiseen. Myönteiset tunteet ohjaava lasta onnistumisen kierteeseen ja kielteiset puolestaan lamaannuttavat toimintaa.

Turvallisuuden tunne on jokaisen perusoikeus. Turvallisuus on fyysisen turvallisuuden lisäksi henkistä ja sosiaalista turvallisuutta koettuna tunteena. Luottamus on kaikkein tärkein turvallisuuden tunteen luojista. Luottamuksen syntyminen edellyttää rehellisyyttä ja lupausten pitoa. Esimerkiksi aikuisten ennustamaton käytös, epäjohdonmukaiset teot, halu päästä helpolla tai liika mukavuuden halu rapauttavat luottamuksen. Kaikkia tulee kohdella oikeudenmukaisesti ja tasa-puolisesti. Aikuisen sanaan on voitava luottaa. Luottamuksellisen yhteisön syntyminen vaatii kaikkien panosta eli tukea, tuttuutta, arvostusta, aikaa, läheisyyttä ja vastuuntuntoa. On parempi lisätä positiivista huomaamista kuin epäkohtiin puuttumista.

Ilo on turvallisen koulun voima, joka antaa tilaa oppimiselle ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. Kun oppimiseen yhdistyy ilon ja onnistumisen tunne, on oppiminen laadukkaampaa ja ongelmanratkaisukyky kehittyy. Iloa tulee kasvattaa ja lisätä tietoisesti. Sitä syntyy mm. yhdessä tekemällä, toista arvostamalla, kiittämällä, kannustamalla ja kuuntelevalla läsnäololla. Kehumalla ja kannustamalla rakennetaan myös myönteistä oppija-identiteettiä. Ilo ilmenee elinvoimaisuutena ja elämänmyönteisyytenä. Se on myös toivoa, luottamusta, itsekunnioitusta ja turvallisuuden tunnetta. Oppiminen ja kehittyminen ovat ilon lähteitä ja yhteydessä luovuuteen.

Arviointi

Koska koulun toimintakulttuuri välittää oppilaille elämisen ja käyttäytymisen mallin, hyvään toimintakulttuuriin kuuluu myös lukuvuosittain käytävä yhteinen keskustelu arvopohjan ja koulun toimintakulttuurin välisestä yhteydestä. Tämä auttaa kaikkia kouluyhteisön jäseniä tulemaan paremmin tietoiseksi koulun arvoista ja sitoutumaan koulun käytänteisiin ja niiden kehittämiseen.

Koulu osallistuu myös säännöllisesti Kristillisten koulujen verkoston Laatumittaukseen, joka toteutetaan kansallisten laatukriteeristön pohjalta kehitettynä ZEF- verkkokyselynä. Kyselyyn osallistuvat oppilaat, vanhemmat ja koulun henkilökunta ja sen tuloksia voidaan hyödyntää koulun kehittämistyössä.