”Se, että lauletaan ympäristöstä syrjäiselle konserttipaikalle autolla saapuneelle yleisölle tai että maailmaa kiertävät megayhtyeet, kuten U2 kompensoivat hiilijalanjälkensä istutetulla metsällä, ei lopulta ole kovin kestävää maapallon kannalta.”

Alustus! Ekomusikologia edustaa musiikintutkimuksen viimeisimpiä Suomeen rantautuneita trendejä (ks. mm. Torvinen 2012, Musiikin suunta 1/2013). Se on kirjallisuustieteen ekokritisismistä vaikutteita ottanut tutkimussuuntaus, jonka määritelmäksi Juha Torvinen (2012) ehdottaa seuraavaa:

“Ekomusikologia on ympäristökriisien motivoima kriittisen musiikintutkimuksen osa-alue, joka tutkii musiikkia ja äänellistä kulttuuria ihmisen ympäristö- ja luontosuhteen indikaattorina pyrkimyksenään ihmisen arvojen ja toiminnan muuttaminen ympäristön kannalta kestävämpään suuntaan.”