verdunin taistelu
Verdunin taistelu oli ensimmäisen maailmansodan länsirintaman suurtaistelu, joka käytiin Saksan ja Ranskan joukkojen välillä Verdun-sur-Meusessa, Koillis-Ranskassa, 21. helmikuuta — 18. Joulukuuta 1916.
Saksalaisen kenraali Erich von Falkenhaynin strategian mukaan sota voitettaisiin ainoastaan eteläisellä rintamalla. Falkenhayn hyökkäsi ranskalaisten linnoituksia ja muita puolustusasemia vastaan valtaisalla tulivoimalla. Saksalaisilla oli Verdunissa 40 kilometrin kaistalla 1 400 kenttätykkiä, joista suuri osa oli joko raskaita tai järeitä. Saksan tykistö aloitti suurhyökkäyksen tulivalmistelun 21. helmikuuta 1916 klo 7.15 tulittamalla Verdunin alueen puolustusasemia yhdeksän tuntia tauotta. Tulivalmistelu oli sodan siihen asti massiivisin ja sen aikana ammuttiin yli miljoona kranaattia. Neljän ensimmäisen päivän aikana saksalaiset eivät kohdanneet suurta vastarintaa. Falkenhaynin mukaan Saksalla oli varaa menettää kaksi sotilastaan yhtä ranskalaista vastaan.
Verdunin taisteun ensimmäinen vaihe
Saksa hyökkäsi 21. helmikuuta. Ennen hyökkäystä 1 200 tykkiä ampui miljoona kranaattia maastoon 40 kilometrin rintamalinjalla. Saksa hyökkäsi kolmen armeijakunnan eli 150 000 miehen voimalla Ranskan 30 000:ta vastaan. Ranskalaiset eivät uskoneet, että Saksa hyökkäisi alueella ja linnakkeen puolustuslaitteita oltiin purkamassa ja järjestämässä uudelleen. Saksa oli 23. helmikuuta edennyt noin viisi kilometriä ja vallannut Bois des Cauresin. Pari päivää paikoillaan pysyneen puolustustaistelun jälkeen Saksa valtasi Samogneuxin, Baumontin ja Ornesin. Ranskan päämajalle ei ollut vieläkään selvinnyt hyökkäyksen vakavuus, sillä viesti ei kulkenut etulinjasta.
Ranska vetäytyi 24. helmikuuta toiselle puolustuslinjalle, ja saman päivän iltana Ranskan sodanjohto päätti siirtää lisää joukkoja Verdunin rintamalle. Ranskalaiset vaihtoivat kuluneita joukkoja etulinjassa tiheään. Kun Saksa oli pommittanut tykistöllä taistelukentän mutamereksi, Saksan oli vaikea siirtää tykkejään tukemaan jalkaväkensä hyökkäystä. Saksan edetessä joukot tulivat yhä enemmän Ranskan Maas-joen tykistön kantaman piiriin. Saksan hyökkäys hidastui Douaumontin kylässä Ranskan ankarasti puolustautuvan jalkaväen ja lumisateen takia. Douaumontin linnakkeen taistelu alkoi 25. helmikuuta. Ranska toi 90 000 miestä ja valtavasti ampumatarvikkeita Verduniin. Douaumont käytännössä hylättiin ennen kuin saksalaiset saivat sen. 2. maaliskuuta Douaumont oli saksalaisilla. 6. maaliskuuta – 9. huhtikuuta Saksa hyökkäsi Le Mort Hommessa ja Fort Vaux'ta vastaan painaen Ranskan koholla olevaa rintamanmutkaa sisään. 20. maaliskuuta Ranskan vastahyökkäys pohjoisessa epäonnistui. Saksalta oli tuhoutunut hyökkäyksessä käytännöllisesti katsoen hyökkäävät neljä rykmenttiä. Ranska puolusti Verdunia kaikin voimin.
Koska Ranska puolustautui tiukasti, ensimmäisen aallon taistelut laantuivat huhtikuun lopussa. Linnoitukset kestivät jopa suuren ”Paksu-Bertta” -tykin laukaukset. Loppukeväällä ja alkukesällä puolustajilla oli jano, mutaista vettä ei voinut juoda eikä huolto toiminut. Ranskan 330 jalkaväkirykmentistä 250 joutui mukaan taisteluun. 3. toukokuuta – 7. kesäkuuta Saksa eteni hitaasti Verdunin lähistöillä.
Verdunin taistelu toinen vaihe
Ranskan armeijan johtoon valittiin kenraali Pétainin tilalle hyökkäävämpi kenraali Robert Nivelle 1. toukokuuta. Saksa aloitti toukokuussa toisen hyökkäysaallon, joka kesti kesäkuun loppuun. Saksalaiset valtasivat 7. kesäkuuta itäisen Vaux’n linnakkeen ja läntisen Cumières’n ja Chattancourtin kylät kolmen kuukauden taistelujen tuloksena valtavin molemminpuolisin tappioin. Thiaumontin linnake vallattiin myöhemmin.
Verdunin taistelun kolmas vaihe
Saksa alkoi 22. kesäkuuta hyökätä kohti Fort Souvillea ampuen muun muassa difosgeenikaasukranaatteja ja edeten 60 000 miehen voimalla. Liekinheitin oli otettu käyttöön. Saksa murtautui miltei Ranskan linjojen läpi 23. kesäkuuta edeten Fleuryyn linnoitusvyöhykkeen sisälle. Tämä taistelu jatkui 6. syyskuuta asti. Heinäkuun puolivälissä Saksa hyökkäili kolme viikkoa, mutta tuloksetta. Englannin armeijan päätös hyökätä Sommessa helpotti oleellisesti ranskalaisten uhkaavaa tilannetta Verdunissa. Englantilaisten vuoksi Saksa joutui siirtämään Verdunista tykistöä 1. heinäkuuta alkaneeseen Sommen taisteluun. Tykistön ylivoiman turvin hyökännyt Saksan armeija ei voinut enää jatkaa samoin keinoin ja hyökkäys tyrehtyi.
Ranskan vastahyökkäys
Syksyllä Saksan sotilaat olivat väsyksissä jatkuvan taistelun jälkeen. Ranska teki vastahyökkäyksen 21. lokakuuta 1916 ja valtasi alueita takaisin 24. lokakuuta – 3. marraskuuta. Ranskalaiset valtasivat takaisin Douaumontin 24. lokakuuta muun muassa kohdistamalla linnakkeeseen tarkan tykistötulen. Fort Vaux vallattiin takaisin 2. marraskuuta. Ranskalaiset valtasivat jonkin verran Saksan valtaamia alueita takaisin 11.–18. joulukuuta asti. Ranskalaiset olivat valmiita puolustamaan linnoitusta, mutta pitivät jatkuvia hyökkäyksiä tarpeettomana teurastuksena. Ranskan armeija heikkeni ja sen taistelutahto putosi kriittisesti. Niskurointi oli armeijassa yleistä. Kapinointiin vastattiin kovalla kurinpidolla ja teloituksilla. Ranskalaisten johto siirtyi takaisin puolustuskannalle ja täysimittainen kapina vältettiin. Verinen ja tulokseton taistelu päättyi, ja sodan painopiste siirtyi 100 kilometriä länteen. Falkenhayn suunnitelma oli epäonnistunut.
Lopputulos
Koska Ranska kierrätti joukkojaan, 70 % heidän sotilaistaan taisteli Verdunissa, mutta silloisista saksalaisista sotilaista vain 25 %. Verdunista löytyy vieläkin siellä kaatuneiden sotilaiden luita.
Saksalaisen kenraali Erich von Falkenhaynin strategian mukaan sota voitettaisiin ainoastaan eteläisellä rintamalla. Falkenhayn hyökkäsi ranskalaisten linnoituksia ja muita puolustusasemia vastaan valtaisalla tulivoimalla. Saksalaisilla oli Verdunissa 40 kilometrin kaistalla 1 400 kenttätykkiä, joista suuri osa oli joko raskaita tai järeitä. Saksan tykistö aloitti suurhyökkäyksen tulivalmistelun 21. helmikuuta 1916 klo 7.15 tulittamalla Verdunin alueen puolustusasemia yhdeksän tuntia tauotta. Tulivalmistelu oli sodan siihen asti massiivisin ja sen aikana ammuttiin yli miljoona kranaattia. Neljän ensimmäisen päivän aikana saksalaiset eivät kohdanneet suurta vastarintaa. Falkenhaynin mukaan Saksalla oli varaa menettää kaksi sotilastaan yhtä ranskalaista vastaan.
Verdunin taisteun ensimmäinen vaihe
Saksa hyökkäsi 21. helmikuuta. Ennen hyökkäystä 1 200 tykkiä ampui miljoona kranaattia maastoon 40 kilometrin rintamalinjalla. Saksa hyökkäsi kolmen armeijakunnan eli 150 000 miehen voimalla Ranskan 30 000:ta vastaan. Ranskalaiset eivät uskoneet, että Saksa hyökkäisi alueella ja linnakkeen puolustuslaitteita oltiin purkamassa ja järjestämässä uudelleen. Saksa oli 23. helmikuuta edennyt noin viisi kilometriä ja vallannut Bois des Cauresin. Pari päivää paikoillaan pysyneen puolustustaistelun jälkeen Saksa valtasi Samogneuxin, Baumontin ja Ornesin. Ranskan päämajalle ei ollut vieläkään selvinnyt hyökkäyksen vakavuus, sillä viesti ei kulkenut etulinjasta.
Ranska vetäytyi 24. helmikuuta toiselle puolustuslinjalle, ja saman päivän iltana Ranskan sodanjohto päätti siirtää lisää joukkoja Verdunin rintamalle. Ranskalaiset vaihtoivat kuluneita joukkoja etulinjassa tiheään. Kun Saksa oli pommittanut tykistöllä taistelukentän mutamereksi, Saksan oli vaikea siirtää tykkejään tukemaan jalkaväkensä hyökkäystä. Saksan edetessä joukot tulivat yhä enemmän Ranskan Maas-joen tykistön kantaman piiriin. Saksan hyökkäys hidastui Douaumontin kylässä Ranskan ankarasti puolustautuvan jalkaväen ja lumisateen takia. Douaumontin linnakkeen taistelu alkoi 25. helmikuuta. Ranska toi 90 000 miestä ja valtavasti ampumatarvikkeita Verduniin. Douaumont käytännössä hylättiin ennen kuin saksalaiset saivat sen. 2. maaliskuuta Douaumont oli saksalaisilla. 6. maaliskuuta – 9. huhtikuuta Saksa hyökkäsi Le Mort Hommessa ja Fort Vaux'ta vastaan painaen Ranskan koholla olevaa rintamanmutkaa sisään. 20. maaliskuuta Ranskan vastahyökkäys pohjoisessa epäonnistui. Saksalta oli tuhoutunut hyökkäyksessä käytännöllisesti katsoen hyökkäävät neljä rykmenttiä. Ranska puolusti Verdunia kaikin voimin.
Koska Ranska puolustautui tiukasti, ensimmäisen aallon taistelut laantuivat huhtikuun lopussa. Linnoitukset kestivät jopa suuren ”Paksu-Bertta” -tykin laukaukset. Loppukeväällä ja alkukesällä puolustajilla oli jano, mutaista vettä ei voinut juoda eikä huolto toiminut. Ranskan 330 jalkaväkirykmentistä 250 joutui mukaan taisteluun. 3. toukokuuta – 7. kesäkuuta Saksa eteni hitaasti Verdunin lähistöillä.
Verdunin taistelu toinen vaihe
Ranskan armeijan johtoon valittiin kenraali Pétainin tilalle hyökkäävämpi kenraali Robert Nivelle 1. toukokuuta. Saksa aloitti toukokuussa toisen hyökkäysaallon, joka kesti kesäkuun loppuun. Saksalaiset valtasivat 7. kesäkuuta itäisen Vaux’n linnakkeen ja läntisen Cumières’n ja Chattancourtin kylät kolmen kuukauden taistelujen tuloksena valtavin molemminpuolisin tappioin. Thiaumontin linnake vallattiin myöhemmin.
Verdunin taistelun kolmas vaihe
Saksa alkoi 22. kesäkuuta hyökätä kohti Fort Souvillea ampuen muun muassa difosgeenikaasukranaatteja ja edeten 60 000 miehen voimalla. Liekinheitin oli otettu käyttöön. Saksa murtautui miltei Ranskan linjojen läpi 23. kesäkuuta edeten Fleuryyn linnoitusvyöhykkeen sisälle. Tämä taistelu jatkui 6. syyskuuta asti. Heinäkuun puolivälissä Saksa hyökkäili kolme viikkoa, mutta tuloksetta. Englannin armeijan päätös hyökätä Sommessa helpotti oleellisesti ranskalaisten uhkaavaa tilannetta Verdunissa. Englantilaisten vuoksi Saksa joutui siirtämään Verdunista tykistöä 1. heinäkuuta alkaneeseen Sommen taisteluun. Tykistön ylivoiman turvin hyökännyt Saksan armeija ei voinut enää jatkaa samoin keinoin ja hyökkäys tyrehtyi.
Ranskan vastahyökkäys
Syksyllä Saksan sotilaat olivat väsyksissä jatkuvan taistelun jälkeen. Ranska teki vastahyökkäyksen 21. lokakuuta 1916 ja valtasi alueita takaisin 24. lokakuuta – 3. marraskuuta. Ranskalaiset valtasivat takaisin Douaumontin 24. lokakuuta muun muassa kohdistamalla linnakkeeseen tarkan tykistötulen. Fort Vaux vallattiin takaisin 2. marraskuuta. Ranskalaiset valtasivat jonkin verran Saksan valtaamia alueita takaisin 11.–18. joulukuuta asti. Ranskalaiset olivat valmiita puolustamaan linnoitusta, mutta pitivät jatkuvia hyökkäyksiä tarpeettomana teurastuksena. Ranskan armeija heikkeni ja sen taistelutahto putosi kriittisesti. Niskurointi oli armeijassa yleistä. Kapinointiin vastattiin kovalla kurinpidolla ja teloituksilla. Ranskalaisten johto siirtyi takaisin puolustuskannalle ja täysimittainen kapina vältettiin. Verinen ja tulokseton taistelu päättyi, ja sodan painopiste siirtyi 100 kilometriä länteen. Falkenhayn suunnitelma oli epäonnistunut.
Lopputulos
Koska Ranska kierrätti joukkojaan, 70 % heidän sotilaistaan taisteli Verdunissa, mutta silloisista saksalaisista sotilaista vain 25 %. Verdunista löytyy vieläkin siellä kaatuneiden sotilaiden luita.