Ensimmäinen viihteellinen elokuva Suomessa oli Salaviinanpolttajat vuodelta 1907. Se valmistui vain reilut 10 vuotta Lumièren veljesten ensimmäisen elokuvan jälkeen. Tärkeä virstanpylväs oli Suomi-Filmin perustaminen vuonna 1919. Yhtiötä johti Erkki Karu, joka valoi perustan suomalaiselle elokuvalle sekä taiteellisesti että teollisesti. Monitoimimies oli paitsi Suomi-Filmin ja Suomen Filmiteollisuuden perustaja ja johtaja, myös ohjaaja-käsikirjoittaja. Karu ohjasi muun muassa Nummisuutarit (1923, kuva).

Suomalaisen elokuvan kulta-aika

Äänielokuva alkoi valloittaa maailmaa 1920-luvun lopussa ja teki läpimurtonsa Suomessa 1930-luvun puolivälissä. Silloin alkoi suomalaisen elokuvan kulta-aika, jota edes toinen maailmansota ei katkaissut, ja suomalaisetkin saivat omat elokuvatähtensä. Vuosittain maassa valmistui noin 20 elokuvaa. Sodan aikana muita huvitilaisuuksia oli vain säännöstellysti ja ulkomaisia elokuvia tarjolla vähän, joten yleisö kirmasi katsomaan kotimaisia elokuvia. Jokaisella kotimaisella elokuvalla oli keskimäärin 400 000 katsojaa, mikä oli enemmän kuin 10 prosenttia maan väkiluvusta ja kymmenen kertaa enemmän kuin 1990-luvulla keskimäärin.


Valentin Vaala, Kaikki rakastavat (1935)