Kansakunnan hyvinvointa kuluttanut tekijä oli keuhkotuberkuloosi eli keuhkotauti. Se levisi helposti potilaan yskiessä tai aivastaessa. Tautiin ei ollut tehokasta lääkettä ja usein siihen sairastuneet kuolivat vuosien sairastelun jälkeen. Tuberkuloosi oli 1920-1930-luvulla suomalaisten merkitävin kuolinsyy.
Ensimmäiset keuhkotautiparantolat perustettiin 1903 Nurmijärvelle ja Punkaharjulle. Kansanparantoloita rakennettiin 1930-luvulla kattavasti kaikkialle Suomeen. Vuonna 1937 parantoloita oli yli neljäkymmentä.
Kansanparantoloissa potilaiden hoitomuotoina käytettiin lepoa, terveelistäruokaa ja ilmakylpyjä. Uskottiin, että raittiissa ilmassa lepääminen oli erityisen terveellistä. Tyypillisesti parantolat olikin rakennettu raikkaille mäntykankaille, ja niihin rakennettiin suuret parvekkeet, joilla sairaat makasivat tuntikausia hyvin peiteltyinä. Lopullisesti keuhkotauti saatiin kuriin kuitenkin vasta 1950-luvun alussa, jolloin keksittiin tehokkaat lääkkeet sen hoitamiseksi.

Kuvassa Paimion parantola.