ROOMALAISET NUMEROT

Vaikka normaaliin kirjoitusjärjestelmäämme kuuluvat arabialaiset numerot 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 0 ovat saavuttaneet melko yleisen aseman, roomalaisiakin numeroita edelleen esiintyy mm. kellotauluissa, juhlallisesti ilmaistuissa vuosiluvuissa, kuninkaallisten nimissä (Kaarle XVI Kustaa), kirjojen lukujen tai osien järjestysnumeroissa sekä ulkomaalaisten kirjojen esipuheosaston sivunumeroissa. Lisäksi lääkeresepteissä on tapana ilmoittaa annoskoko roomalaisin numeroin.

Roomalaisen numerojärjestelmä perusajatus on yhteenlasku. Se on sama kuin sormilla laskemisen tai helmitaulun tai tukkimiehen kirjanpidon: numeroa esitetään yhtä monella merkillä kuin numeron esittämä luku ilmaisee.

1 = I 9 = IX 90 = XC 900 = CM

2 = II 10 = X 100 = C 1000 = M

3 = III 11 = XI 110 = CX 1100 = MC

4 = IV 20 = XX 200 = CC 2000 = MM

5 = V 30 = XXX 400 = CD

6 = VI 40 = XL 500 = D

7 = VII 50 = L 600 = DC

8 = VIII 60 = LX

• korkeintaan kolme samanlaista merkkiä voi olla peräkkäin
• ensin lasketaan yhteen tuhannet, sadat, kymmenet ja viimeisenä ykköset

• XXII = X + X + I + I = 10 + 10 + 1 + 1 = 22
• CCCXXXII = C + C + C + X + X + X + I + I = 100 + 100 + 100 + 10 + 10 + 10 + 1 + 1 = 332

• merkin vasemmalla puolella voi olla korkeintaan yksi pienemmän luvun merkki → se pitää vähentää luvusta
  • IX = 10 – 1 = 9
  • XL = 50 – 10 = 40
  • XC = 100 – 10 = 90