Maantiede
Maantiede Kouvolan iltalukiossa lukuvuonna 2023-2024
Lukuvuonna 2023-2024 opetetaan lähiopetuksena uuden opsin GE01 (5. periodi) ja uuden opsin GE02 (4. periodi).
Lisäksi uuden opsin opintojaksot GE01, GE02, GE03, GE04 ja GE05 on mahdollista opiskella verkko-opintoina minkä tahansa periodin aikana. Verkko-opintojen koe tehdään koeviikolla siinä periodissa, jossa opinnot on aloitettu.
OPETUSSUUNNITELMAN LOPS 2021 MUKAISET OPINTOJAKSOT (UUSI OPS)
VALTAKUNNALLISET OPINNOT
GE01 Maailma muutoksessa (vastaava kuin vanhan opsin GE1)
Sisältö: Maantiede tieteenalana, ympäristön muutoksia ja niiden ratkaisukeinoja, ihmiskunnan muutoksia.
GE02 Sininen planeetta (vastaava kuin vanhan opsin GE2)
Sisältö: Luonnonmaantieteellinen ajattelu, Maan planetaariset liikkeet ja niistä johtuvat ilmiöt, ilma-, vesi- ja kivikehä, maannokset ja kasvillisuusalueet.
GE03 Yhteinen maailma (vastaava kuin vanhan opsin GE3)
Sisältö: Ihmismaantieteellinen ajattelu, väestö, asutus, kulttuurit, kaupungit, kaupungistuminen, tuotannon alueelliset piirteet, luonnonvarojen kestävä käyttö, liikkuminen, palvelut ja vuorovaikutus.
GE04 Geomedia – tutki, osallistu ja vaikuta (vastaava kuin vanhan opsin GE4)
Sisältö: Maantieteellinen tutkimus, aluesuunnittelu ja osallistuvan suunnittelun periaatteet.
PAIKALLISET OPINTOJAKSOT
GE05 Maantieteen kertaus (vastaava kuin vanhan opsin GE5)
Sisältö: Opintojaksolla kerrataan ja syvennetään maantieteen opintojen keskeisimpiä asioita sekä tutustutaan erityyppisiin yo-koetehtäviin.
GE06 Sää ja ilmasto (vastaava kuin vanhan opsin GE6)
Sisältö: Tunnetko taivaan valot ja värit? Haluatko oppia, miten säätä ja ilmastoa seurataan ja ennustetaan? Opintojakso käsittelee näitä jokapäiväisen elämän kannalta kiinnostavia ja merkittäviä ilmiöitä.
GE07 Matkailumaantiede (vastaava kuin vanhan opsin GE7)
Sisältö: Kurssilla selvitetään matkailua maantieteellisenä ilmiönä, esimerkiksi kohdealueita, vaikutuksia ja matkailun muotoja.
OPETUSSUUNNITELMAN LOPS 2016 MUKAISET KURSSIT (VANHA OPS)
VALTAKUNNALLISET KURSSIT
GE1 Maailma muutoksessa (vastaava kuin uuden opsin GE01)
Sisältö: Kurssi perehdyttää opiskelijan muuttuvan maailman ja sen alueellisten ongelmien tarkasteluun. Kurssin aikana seurataan ajankohtaisuutisointia eri puolilta maailmaa ja opitaan ymmärtämään jokapäiväisten uutisten taustoja.
GE2 Sininen planeetta (vastaava kuin uuden opsin GE02)
Sisältö: Luonnonmaantieteelliset ilmiöt sään ennustamisesta tulivuoriin, luonnonmaantieteellisen tiedon käyttö yhteiskunnassa ja arkielämässä.
GE3 Yhteinen maailma (vastaava kuin uuden opsin GE03)
Sisältö: Ihmismaantieteen ilmiöitä ja maisemia: Väestönkasvu, muuttoliikkeet, kaupungistuminen, erilaiset kulttuurit, elinkeinot, energianlähteet, liikenne, matkailu.
GE4 Geomedia - tutki, osallistu ja vaikuta (vastaava kuin uuden opsin GE04)
Sisältö: Karttojen, paikkatiedon, valokuvien ja muun maantieteellisen tiedon käyttäminen, alueiden kehittäminen ja suunnittelu, osallistumisen ja vaikuttamisen keinot nuorten näkökulmasta.
PAIKALLISET KURSSIT
GE5 Maantieteen kertauskurssi (vastaava kuin uuden opsin GE05)
Sisältö: Kurssilla kerrataan ja syvennetään maantieteen pakollisten ja syventävien kurssien keskeisimpiä asioita sekä tutustutaan erityyppisiin reaalikoetehtäviin.
GE6 Sää ja ilmasto (vastaava kuin uuden opsin GE06)
Sisältö: Tunnetko taivaan valot ja värit? Haluatko oppia, miten säätä ja ilmastoa seurataan ja ennustetaan? Kurssi käsittelee näitä jokapäiväisen elämän kannalta kiinnostavia ja merkittäviä ilmiöitä.
GE7 Matkailumaantiede (vastaava kuin uuden opsin GE07)
Sisältö: Kurssilla selvitetään matkailua maantieteellisenä ilmiönä, esimerkiksi kohdealueita, vaikutuksia ja matkailun muotoja.
Uusimmat julkaisut Jarin blogista
Kasvitieteilijä Carl von Linné luokitteli myös monia ihmisen sairauksia tai ominaisuuksia: vastenmielisyys mansikan tuoksua kohtaan, palava halu tanssia...
Kaikkien aikojen tunnetuin kasvitieteilijä Carl von Linné syntyi 316 vuotta sitten. Hän ei ollut pelkästään biologi, joka kehitti eliöiden luokittelujärjestelmän, vaan myös lääketieteen edistäjä. Tosin nykytietämyksellä monet Linnén tautiluokitukset palavasta tanssihalusta ja liioitellusta koti-ikävästä vastenmielisyyteen mansikan tuoksua kohtaan vaikuttavat kovin oudoilta. Mielenkiintoisia ja erikoisia olivat myös hänen kuvauksensa feenikslinnusta, lohikäärmeestä, satyyristä sekä muista taruolennoista.
 |
| Anthropomorpha-taksoni esiteltynä vuonna 1763. Vasemmalta oikealle Troglodyta Bontii (luolamies), Lucifer Aldrovandi (lucifer), Satyrus Tulpii (satyyri) ja Pygmaeus Edwardi (pygmi). (Lähde: Christian Emmanuel Hoppius: Anthropomorpha. In: Amoenitates Academicae. Band 6, Stockholm, 1763. Public domain. Tekijänoikeus vanhentunut.) |
Carl von Linné on taksonomian eli eliöiden luokittelun isä. Linné syntyi 23. toukokuuta (vanhan ruotsalaisen kalenterin mukaan 13. toukokuuta ja juliaanisen kalenterin mukaan 12. toukokuuta) vuonna 1707.
Jukka "Yucca" Korpelan nettisivuilla on selostettu erinomaisen hyvin tieteellisten (eli huolimattomammin sanottuna latinalaisten) nimien periaatteet ja käytänteet. Lyhyesti sanottuna tieteellinen lajinimi on aina kaksiosainen. Nimen ensimmäinen osa on sukunimi ja toinen osa (ns. epiteetti) määrittää lajin. Sukunimeä voi käyttää yksinään määrittämään tiettyä sukua, johon yleensä kuuluu useita eri lajeja, mutta lajinimi on aina kaksiosainen. Lajinimen toista osaa (epiteettiä) ei siis voi koskaan käyttää yksinään. Se ei yksin tarkoita mitään lajia, vaikka sananmukaisesti suomennettuna sana voikin merkitä jotakin. Esimerkiksi nykyihminen on tieteelliseltä nimeltään Homo sapiens, joka on sananmukaisesti "viisas ihminen". Ihminen kuuluu siis Homo-sukuun (lat. homo = ihminen), mutta sellaista lajia kuin sapiens ei ole olemassakaan. Sukunimi kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella ja lajinimen toinen osa pienellä alkukirjaimella. Lisäksi tieteelliset suku- ja lajinimet on tapana kursivoida.
Linné luokitteli ihmisen samoin kuin eläimet
Saksalaisen biologi Ernst Haeckelin mukaan Linné nosti esiin kysymyksen ihmisen alkuperästä. Linné kuvasi ja luokitteli ihmisen aivan kuten minkä tahansa kasvi- tai eläinlajin. Hän luokitteli ihmiset apinoiden kanssa samaan kädellisten lahkoon Systema Naturae -teoksen ensimmäisestä painoksesta (v. 1735) alkaen (lahkon nimitys tosin oli aluksi toinen). Hänellä oli mahdollisuus tutkia useita apinoita ja hän totesikin samankaltaisuudet ihmisen ja apinoiden välillä. Hän huomautti molemmilla olevan pohjimmiltaan sama anatomia. Puhetta lukuun ottamatta hän ei löytänyt muita eroja. Niinpä hän asetti ihmisen ja apinat samaan lahkoon Anthropomorpha, joka tarkoittaa sanamukaisesti ihmismäistä. Tämä luokittelu sai kritiikkiä muilta biologeilta (esimerkiksi Johan Gottschalk Wallerius, Jacob Theodor Klein ja Johann Georg Gmelin) sillä perusteella, että on epäloogista kuvata ihminen nimellä ihmismäinen ("kuin ihminen").
Kirjeessään Gmelinille Linné vastasi vuonna 1747 näin: "Se, että olen sijoittanut ihmisen Anthropomorpha-lahkoon, ei ehkä miellytä [sinua] termin ’ihmismäinen’ takia, mutta ihminen oppii tuntemaan itsensä . Älkäämme saivarrelko sanoilla. Minulle on yhdentekevää, mitä nimeä käytämme. Mutta etsin sinulta ja koko maailmalta ihmisen ja apinan väliltä yleistä eroa, joka noudattaa Natural History -periaatteita. En todellakaan tiedä ainuttakaan. Jos vain joku voisi kertoa minulle yhdenkin! Jos olisin kutsunut ihmistä apinaksi tai päinvastoin, olisin saanut kaikki teologit yhdessä kimppuuni."
Teologinen huoli oli kaksijakoinen. Kun ihminen laitetaan samalla tasolla kuin apinat, tämä laskee ihmisen hengellisesti korkeampaa asemaa. Toiseksi Raamattu sanoo, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi (theomorfismi). Jos ihminen ja apinat eivät olleet selvästi erillisiä ja erikseen suunniteltuja, se merkitsisi sitä, että myös apinat oli luotu Jumalan kuvaksi. Tämä oli asia, jota monet eivät voineet hyväksyä. Tällaisen kritiikin myötä Linné koki tarpeelliseksi selittää itseään selvemmin. Systema Naturae -teoksen kymmenes painos ottikin käyttöön uusia käsitteitä, mukaan lukien Mammalia (nisäkkäät) ja Primates (kädelliset), joista jälkimmäinen korvasi Anthropomorpha-termin, sekä antoi ihmisille täyden binaarisen eli binomiaalisen (kaksiosaisen) nimen Homo sapiens.
Uusi luokittelu sai vähemmän kritiikkiä, mutta monet luonnontutkijat olivat yhä sitä mieltä, että Linné oli alentanut ihmisen entiseltä paikaltaan luonnon hallisijana vain luonnon osaksi. Linné uskoi ihmisen biologisesti kuuluvan eläinkuntaan, johon ihminen siis oli sisällytettävä. Linné lisäsi Systema Naturae -teoksessa Homo-sukuun toisen lajin, Homo troglodytes (”luolamies”), joka perustui Jacobus Bontiuksen kuvaukseen. Vuonna 1771 Linné nimesi myös Homo lar -lajin. Ruotsalainen historioitsija Gunnar Broberg kuitenkin arvelee, että Linnén kuvaamat uudet ihmislajit olivat todellisuudessa apinoita tai eläinten turkkeihin verhoutuneita alkuperäiskansoja, jotka halusivat pelotella siirtolaisia, ja joiden ulkonäköä oli liioiteltu Linnélle kerrotuissa kuvauksissa. Homo lar, yksi gibboniapinoista, on nykyään luokiteltu nimellä Hylobates lar, suomeksi lari. Homo troglodytes, nykynimeltään Pan troglodytes, taas on simpanssi. Kaikkiaan Linné nimesi 42 kädellisten lajia.
Linné luokitteli myös taruolentoja lohikäärmeestä satyyriin
Systema Naturae -teoksen ensimmäinen painos oli vain yksitoistasivuinen, mutta 13. painoksessa vuodelta 1770 oli peräti 3000 sivua. Kymmenennessä painoksessa (v. 1758) Linné huomasi muuttaa valaat ja manaatit kaloista nisäkkäisiin. Varhaisissa painoksissa oli mukana myös monia tunnettuja tarujen olentoja, esimerkiksi feenikslintu, lohikäärme, mantikori (leijonan ruumis, ihmisen pää ja skorpionin häntä) ja satyyri, jotka Linné luokitteli Paradoxa-taksoniin. Brobergin mielestä Linné yritti tarjota asioille luonnollisen selityksen ja tehdä ymmärrettäväksi taikauskon maailmaa. Linné myös yritti kumota joidenkin tällaisten olentojen olemassaolon.
Liioiteltu ikävä kotiseudulle ja vastenmielisyys mansikan tuoksua kohtaan
Linné ei ollut vain luonnontieteilijä vaan myös lääkäri ja Uppsalan yliopiston teoreettisen lääketieteen professori. Hän pyrki systematisoimaan myös sairaudet ja antamaan kaikille niille nimet. Linné luokitteli esimerkiksi sellaisia mielisairauksia kuin Eromania (rakkausmania, liiallinen rakastuminen yhteen kaipauksen ja halun kohteeseen), Theligonia (mieletön viehtymys kaikkiin vastakkaisen suklupuolen edustajiin, naisilla Nymphomania ja miehillä Satyriasis), Gnostalgia (liioiteltu ikävä kotiseudulle), Dipsia (sammumaton halu juoda) ja Tarantismus (palava halu tanssia). Oman luokituksensa saivat esimerkiksi vastenmielisyys mansikan tuoksua, kovakuoriaisia ja kissoja kohtaan sekä vesikammo eli kaiken märän kammoaminen. Sitta tai Pica tarkoitti potilaan suurta halua syödä jotakin sopimatonta. Linnén mukaan tämä johtui raskausaikana siitä, että kohtu painoi suolistoa.
Malariasta Linné oli sitä mieltä, että se oli yhteydessä veden savipitoisuuteen. Lääketieteen luennossaan hyvin uskonnollinen Linné myös antoi tulkinnan Raamatun luomiskertomuksesta. Linnén mukaan Aatamista puhuttaessa "kiellettyä hedelmää" vastaa hänen kiveksensä ja käärmettä hänen siittimensä. Kun sanotaan, että hedelmä oli makeaa syötävää, sillä taas tarkoitetaan itse parittelua.
Konsti elää kauan
Linnén mukaan ihmisen hyvinvoinnilla oli kuusi vaatimusta: hyvä ilma, riittävä liikunta, uni, sopiva ravinto, luonnollisten eritteiden häiriintymätön kulku ja tasapainoinen mielentila. Tämä linnéläinen ajattelu näkyy hyvin myös suomalaisissa terveysohjeissa vuodelta 1786:
"Konsti elää kauan. Eli tarpeellisia ja hyödyllisiä neuwoja ja ojennusnuoria terweyden warjelemiseksi ja saada elää isohon ikähän.
1. Uni eli nukkuminen on sangen hywä, kun se on kohtuullinen, sillä se vaikuttaa teräwän ymmärryxen, hyvän muiston ja kewiän työn.
2. Likin ruokaa, ja juomaa ja unta on lijkunta, askaroitseminen ja työn tekeminen sekä mielelle että ruumijille terweydexi.
3. Älä pidätä vettäs, tuulta tai muuta luonnoliista tarwettas.
4. Harjaa eli kampaa usein pääsi, että aijwon lijat höyryt ulos pääsevät.
5. Kävele ja liiku jotain ylös noustuasi, että loka, joka yöllä on kokoontunut suolijin laskeusi alaspäin persauxeen.
6. Että usein purgerata ja lääkityxiä nauttia on wahingollinen: luonto tottuu wihdoin niihin.
7. Juopumus wäkewistä juomista tekee ihmisen laiskaxi ja uneliaaxi.
8. Suuri ja äkkinäinen wihastuminen ja raskas pitkällinen murhe ja huoli kuiwaawat myös ruumijn.
9. Iloinen mieli ja tyytywäisyys lisää ikää.
Wasassa 1786, Prändätty C.W. Londieerildä"
Vain lääkärit opiskelivat kasvitiedettä
Linnén aikaan Ruotsin yliopistoissa ei voinut opiskella kasvitiedettä erikseen vaan ainoastaan lääketieteen osana. Näin teki myös Linné, joka sittemmin toimikin useita vuosia lääkärinä 1730-1740-luvuilla. Hänen asiakkaanaan oli esimerkiksi aiemmin Ruotsin kuningattarena toiminut Ulriika Eleonoora. Materia Medica -kirjassaan Linné esitteli kasveja, eläimiä ja mineraaleja, joita voi käyttää lääkkeinä. Linné piti esimerkiksi metsämansikoita eräänlaisena ihmelääkkeenä useisiin vaivoihin. Linné viljeli lääkekäyttöön esimerkiksi unikkoa, rohtovirmajuurta, belladonnaa eli myrkkykoisoa, kesämarunaa ja kamomillasauniota. Linné myös kehitteli kasvien vuorokaudenaikaisliikkeisiin perustuvan kasvikellon.
Linnén henkilöhistoria ja merkitys
Linné itse summasi elämäntyönsä virkkeeseen "Jumala loi - Linné järjesti". Vaikka Linné tunnetaan varsinkin kasvitieteilijänä, hän ilmeisesti vaikutti merkittävämmin ornitologiaan ja muuhun eläintieteeseen. Linnén elämäntyö näkyy myös pohjoismaisessa luontoa kunnioittavassa ja suojelevassa asenteessa sekä biologian arvostuksessa koulun oppiaineena.
Suomenkielinen Wikipedia kertoo Linnéstä seuraavasti: "Carolus Linnaeus (myöhemmin Carl von Linné, 23. toukokuuta 1707 – 10. tammikuuta 1778) oli ruotsalainen luonnontutkija, joka kehitti nykyaikaisen taksonomian perusteet. Häntä pidetään myös nykyaikaisen ekologian isänä, ja hänen merkityksestään kertoo esimerkiksi sanonta 'Luoja loi mutta Linné järjesti'. Aikalaiset antoivat hänelle lempinimiä kuten 'kasvitieteilijöiden ruhtinas', 'Uppsalan uusi Adam' ja 'kukkaiskuningas'. Carl von Linné (Linnaeus) oli luterilaisen papin poika, joka syntyi ja kasvoi Ruotsissa syrjäisellä maaseudulla. Hänestä piti tulla kirkonmies, mutta hän peri isältään kiinnostuksen kasvitieteeseen. Kymnaasissa hän opiskeli klassisia kieliä, kirjallisuutta ja teologiaa, mutta hänen opettajansa Johan Rothman huomasi oppilaansa kiinnostuksen kasvitieteeseen. Linnaeus opiskeli ensin teologiaa, mutta siirtyi pian lääketieteeseen. Hän opiskeli Lundin ja Uppsalan yliopistoissa. Jo 23-vuotiaana hän alkoi Upsalassa valmistella käsikirjotusta, josta syntyi teos Fundamenta Botanica (Kasvitieteen perusteet). Vuonna 1732 tiedeakatemia lähetti hänet tutkimusmatkalle Lappiin. Matkan tuloksena syntyi teos Flora Lapponica (1737). Tutkimusmatkansa jälkeen hän siirtyi Alankomaihin, missä julkaisi vuonna 1735 teoksen Systema Naturae. Alankomaissa hänen opettajansa ja tukijansa oli Hermann Boerhaave. Systema Naturae loi pohjan nykymuotoiselle systemaattiselle luokittelulle. Linnaeus palasi vuonna 1738 Ruotsiin harjoittamaan lääkärin ammattia ja meni seuraava vuonna naimisiin Sara Lisa Moraean kanssa. Vuonna 1741 hänet nimitettiin Uppsalan yliopistoon lääketieteen professoriksi, mutta hän vaihtoi pian viran kasvitieteen professuuriin. Saadessaan aatelisarvon hän otti nimekseen von Linné. Teoreettiset ideansa Linné kiteytti teoksessaan Philosophia Botanica (1751)."
Wikipedia jatkaa edelleen: "Linnén merkittävin saavutus oli tieteellisen taksonomian kehittäminen. Tavoite luokitella kaikki kasvit, eläimet ja kivet sekä antaa niille yleispätevät nimet oli omana aikanaan mullistava. Hän jakoi eliöt luokkiin, lahkoihin, sukuihin ja lajeihin. Eläimet jaettiin kuuteen luokkaan: nelijalkaiset, linnut, amfibit, kalat, hyönteiset ja madot. Kasvit jaettiin heteiden ja emien mukaan 24 luokkaan. Linné ei koskaan täysin perustellut teorioitaan kuten hänen edeltäjänsä Theofrastos, Andrea Cesalpino, Joachim Jung ja John Ray olivat tehneet. Hän ilmaisi näkökantansa aforismein, mutta ei selittänyt niitä. Nykytieteen näkökulmasta Linnén jaottelut vaikuttavat keinotekoisilta, sillä siihen aikaan ei vielä tunnettu evoluutioteoriaa eikä eliölajien keskinäisiä sukulaissuhteita. Linné otti teoksissaan laajalti käyttöön binominimet: Latinankieliset kuvailevat nimet korvattiin lyhyemmällä kaksiosaisilla nimillä. Esimerkiksi marjalyhtykoison kuvaileva nimi physalis amno ramosissime ramis angulosis glabris foliis dentoserratis korvattiin nimellä Physalis angulata. Linné vaikutti merkittävästi suomalaiseen luonnontutkimukseen erityisesti oppilaidensa kautta, joista tunnetuimpia lienevät Pehr Kalm ja Suomen lääketieteen isäksi kutsuttu Johan Haartman. Myös 1800-luvun luonnontutkijat arvostivat häntä. Elias Lönnrot, joka laati ensimmäisen suomalaisen kasvion, antoi Linnélle nimityksen 'ikimainio'. Sakari Topelius kuvasi Linnétä vielä suureellisemmin sanoin: 'Vielä kauan hänen kuoltuaan muistelevat lapset hänen nimeään. Viisaat maailmassa sanovat toisilleen: Se oli mainio mies! Kun iltatuuli heiluu puissa, kukissa ja heinissä, kuulet maailman suhisevan ja melkein sanovan toisilleen näin: Hän oli mies, joka rakasti meitä ja ymmärsi meitä, oli nimeltä Carl von Linné. Se oli mainio mies!'. Suomalaisissa kasvioissa esiteltiin Linnén järjestelmä aina 1970-luvulle saakka, ehkä pitempään kuin missään muualla maailmassa."
"The Linnean Society of London" pitää erinomaista nettitietokantaa, jossa voi tutustua digitalisoituihin Linnén kirjoihin, kirjeenvaihtoon sekä kasvi- ja eläinkokoelmiin. Kannattaa katsoa myös Ruotsin luonnontieteellisen museon nettiherbaariota.
Antoiko Linné rumalle rupikonnalle nimen kilpailevan luonnontieteilijän mukaan?
Legendan mukaan Linné oli ihastunut vanamon kukkaan ja liitti siksi vanamon lajinimeen oman sukunimensä latinalaisittain kirjoitettuna: Linnaea borealis. Sen sijaan – edelleen legendan mukaan – kilpailevan ranskalaisen luonnontieteilijän, Linnétä arvostelleen kreivi Comte de Buffonin (Georges-Louis Leclerc, 1707-1788) nimen Linné halusi antaa mahdollisimman rumalle lajille. Niinpä hän nimesi rupikonnan nimellä Bufo bufo. Legenda ei kuitenkaan liene täysin tosi, sillä bufo tunnetaan rupikonnan nimenä jo klassisessa latinassa. Lisäksi tiedetään, että vanamon sukunimen Linnaea on antanut Linnén kanssa samaan aikaan elänyt hollantilainen kasvitieteilijä Gronovius. Linné otti vasta myöhemmin vanamon tällä nimellä kasvien tieteellisen nimistön perustana olevaan teokseensa Species Plantarum. Vaatimatonta ja vähään tyytyvää vanamoa Linné piti omana tunnusmerkkinään, joka kuvattiin myös suvun vaakunaan.
Mikä ihme on amazopeikkus ja miksi tutkija nimesi loispistiäisen Johanna-vaimonsa mukaan?
Jälleen uusi eläinlaji nimettiin suomalaisen tutkijan mukaan
Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimetJääkiekon MM-kilpailujen tietokilpailukysymys: Kuka suomalainen jääkiekkoilija on saanut nimensä hyönteisten tieteellisiin lajinimiin?
Kolmetoista Tähtien sota -elokuvien mukaan nimettyä oikeaa eliölajia
Jälleen uusi hämähäkkilaji nimettiin Harry Potterin mukaan
Kesän 2023 sää Suomessa
IRI: Keskimääräistä lämpimämpää varsinkin loppukesällä ja syksyllä
IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) vuodenaikaisennusteen mukaan kesä-elokuun jakso on lähes koko Euroopassa ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpi. Myös suurimmassa osassa Suomea kesä näyttää keskimääräistä lämpimämmältä, joskaan keskimääräistä lämpimämmän kesän todennäköisyys ei ole yhtä suuri kuin muualla Euroopassa. Sademäärät ovat lähellä tavanomaista. Osassa Keski-Suomea on kuitenkin viitteitä keskimääräistä kuivemmasta säästä ja Pohjois-Lapissa keskimääräistä sateisemmasta säästä.
Heinä-syyskuun jaksolla keskimääräistä lämpimämmän sään todennäköisyys kasvaa Suomessa. Erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa näyttäisi olevan selkeimmät viitteet keskimääräistä lämpimämmästä säästä. Etelä-Suomessa saattaa olla keskimääräistä kuivempaa ja Länsi-Lapissa keskimääräistä sateisempaa, joskaan sade-ennusteessa varmuus ei ole kovinkaan suuri.
Elo-syyskuussa keskimääräistä lämpimämmän sään todennäköisyys kasvaa edelleen koko Suomessa. Kainuun ja itäisen Pohjois-Pohjanmaan tienoilla keskimääräistä lämpimämmän sään todennäköisyys on jopa yli 70 prosenttia. Koko Suomen sademäärät ovat lähellä tavanomaista.
Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n juuri julkaisemassa ennusteessa kolmen kuukauden jakso kesä-elokuu on koko Suomessa lämpötiloiltaan täysin tavanomainen. Sen sijaan heinä-syyskuussa koko Suomessa etelä- ja lounaisrannikkoa lukuun ottamatta on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Elo-lokakuussa aivan koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Syys-marraskuussa suurimmassa osassa Suomea on jo 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää, Etelä-Suomen etelä- ja länsiosissa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Loka-joulukuussa aivan koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.
Toukokuun alusta lokakuun loppuun ulottuvalla jaksolla yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on lokakuu, jolloin koko Suomessa on vähintään 0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää, paikoin 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Myös elo- ja syyskuussa koko Suomessa etelä- ja länsirannikkoa lukuun ottamatta on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Touko-, kesä- ja heinäkuu ovat lämpötiloiltaan tavanomaisia lähes koko Suomessa.
NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.
Britannian ilmatieteen laitos: Mahdollisesti keskimääräistä lämpimämpi kesä
Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) ennusteen mukaan Suomessa on kesä-elokuun jaksolla 50-60 prosentin todennäköisyydellä keskimääräistä lämpimämpää. Heinä-syyskuussa tilanne jatkuu muuten samana, mutta eteläisimmässä Suomessa keskimääräistä lämpimämmän sään todennäköisyys kasvaa 60-70 prosenttiin. Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on syyskuu.
Ranskan ilmatieteen laitoksen (Meteo France) mukaan Suomen kesä (kesä-elokuun jakso) on lämpötiloiltaan tavanomainen, joskin aivan etelärannikolla on pieni mahdollisuus keskimääräistä lämpimämpään säähän ja Perämeren tienoilla keskimääräistä viileämpään säähän. Sen sijaan heinä-syyskuussa koko Suomessa näyttäisi olevan keskimääräistä lämpimämpää, joskaan varmuus ei ole kovin suuri. Yksittäisistä kuukausista kesä-, heinä- ja elokuu ovat lämpötiloiltaan täysin tavanomaisia, mutta syyskuussa on keskimääräistä lämpimämpää.
Italian ilmatieteen laitoksen (CMCC) mukaan kesä-elokuussa koko Suomessa on keskimääräistä lämpimämpää, joskaan varmuus ei ole kovin suuri. Heinä-syyskuussa keskimääräistä lämpimämmän sään todennäköisyys kasvaa jonkin verran. Yksittäisistä kuukausista kesäkuu ja heinäkuu ovat tavanomaisia lähes koko maassa, mutta elokuussa koko Suomessa näyttäisi olevan keskimääräistä lämpimämpää. Syyskuussa itäisimmässä ja pohjoisimmassa Suomessa on keskimääräistä lämpimämpää, muualla täysin tavanomaista.
Saksan ilmatieteen laitos: Kesäkuu keskimääräistä viileämpi, sen jälkeen lämpenevää
Saksan ilmatieteen laitoksen (DWD) ennusteessa kesä-elokuu on Suomessa lämpötiloiltaan täysin tavanomainen. Ainoastaan Perämeren ympärillä voi olla keskimääräistä viileämpää. Heinä-syyskuussa Järvi-Suomessa ja Itä-Suomessa sekä varsinkin Lapissa voi olla keskimääräistä lämpimämpää, muualla tavanomaista. Yksittäisistä kuukausista kesäkuu on ennusteen mukaan lähes koko Suomessa keskimääräistä viileämpi. Vain etelärannikolla saattaa olla tavanomaisia lämpötiloja. Heinäkuussa länsirannikkoa lukuun ottamatta saattaa olla keskimääräistä lämpimämpää. Elokuussa vain Lapissa on keskimääräistä lämpimämpää. Syyskuussa koko Suomessa on jälleen keskimääräistä lämpimämpää.
Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että kesä-elokuu ja heinä-syyskuu ovat koko Suomessa lämpötiloiltaan täysin tavanomaisia, samoin yksittäiset kuukaudet. Perämeren alueella on mahdollisuus jopa keskimääräistä viileämpään säähän. Vasta syyskuussa aivan pohjoisimmassa ja eteläisimmässä Suomessa on pieniä viitteitä keskimääräistä lämpimämmästä säästä.
ECMWF:n ennustetta on analysoitu Ilmatieteen laitoksen sivulla, jossa on luettavissa myös tarkempi kuukausiennuste.
Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että lämpötilat ovat Suomessa tavanomaisia kolmen kuukauden jaksoilla kesä-elokuu ja heinä-syyskuu. Kesäkuussa Suomessa on rannikkoja ja Länsi-Lappia lukuun ottamatta keskimääräistä viileämpää. Heinä- ja elokuu ovat lämpötiloiltaan tavanomaisia, syyskuu keskimääräistä lämpimämpi.
Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien yhdistelmä arvioi sekä kesä-elokuun että heinä-syyskuun olevan koko Suomessa lämpötiloiltaan täysin tavanomaisia, joskin kesä-elokuussa varmuus on vielä kovin pieni. Yksittäisistä kuukausista kesäkuu ja heinäkuu ovat lämpötiloiltaan tavanomaisia, elokuu ja syyskuu keskimääräistä lämpimämpiä. Sademäärät ovat tavanomaisia.
Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita 90 vuorokaudeksi ja Metcheck superpitkän sääennusteen puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että AccuWeather ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin juhannusaatoksi puolipilvistä säätä, ylimmillään +19 asteen lämpötiloja. Myös Metcheckin ennuste näyttää puolipilvistä, +17 asteen lämpötilaa. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.
Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".
Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.
Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko kesän sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso, joillakin tutkimuslaitoksilla myös kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.
Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?
Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.
Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.
Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.
Kun vuodenaikaisennuste ennustaa kesästä tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kesä on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin viileää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen helteistä.
Lisäksi täytyy huomata, että eri yhteyksissä käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Suomen Ilmatieteen laitos käyttää päivittäisissä sääennusteissaan vertailukautta 1991-2020. IRI käyttää vertailukautta 1991-2020 myös vuodenaikaisennusteissaan. Useimpien tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi kuitenkin on joko 1981-2010 tai 1993-2016.
Lue myös nämä
Sääilmiöiden ABC-kirja
Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?
Professori Ilari E. Sääksjärvi tänään Kouvolan Yhteislyseossa: "Luontokadon pysäyttäminen on elämän suojelua"
Kouvolan Yhteislyseossa kävi tänään pitämässä Studia Generalia -luennon monitieteistä tutkimusta tekevä biologi suoraan maailman huipulta, Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön professori Ilari E. Sääksjärvi, joka on tunnettu Amazonian ja biodiversiteetin tutkijana. Tämä blogikirjoitukseni referoi Sääksjärven luentoa, josta myös opiskelijat innostuivat suuresti. Yleisökysymyksiä tulikin poikkeuksellisen paljon.
 |
| Professori Ilari E. Sääksjärven luento Kouvolan Yhteislyseossa: Tuntematon maa - luontokato etenee |
Sekä luontokato että ilmastonmuutos uhkaavat lajeja
Maailman talousfoorumi nosti viime vuonna luontokadon ilmastonmuutoksen rinnalle tulevaisuuden suurimpien uhkatekijöiden joukkoon. Luontokato tai luonnon köyhtyminen kuitenkin alkoi jo muutamia satoja vuosia sitten. Pahimmillaan seuraavien vuosikymmenten aikana voi kuolla sukupuuttoon miljoonia lajeja, jolloin kyseessä olisi maailmanhistorian kuudes massa- eli joukkosukupuutto. Ilari E. Sääksjärven mukaan kuudes massasukupuutto onkin käynnistymässä kovaa vauhtia.
Ilmastonmuutos ja monet muut tekijät yhdessä aiheuttavat luontokatoa. Esimerkiksi Lapissa luontokato voi vaikuttaa näkyvästi, kun vaikkapa tiettyjen lajien kannalta tärkeät lumenviipymäalueet vähenevät tunturien rinteiltä. Suomessa elävistä vajaasta 50 000 lajista on arvioitu reilut 22 000 lajia, joista noin 12 prosenttia on uhanalaisia. Valitettavasti uhanalaisten lajien osuus on kasvussa.
Myös luonnolliset tekijät, esimerkiksi sattuma ja lajien muuttuminen evoluutiossa, aiheuttavat sukupuuttoja. Meteoriitit, luonnolliset ilmaston vaihtelut ja merenpinnan korkeuden muutokset ovat vaikuttaneet siihen, että arviolta 99 prosenttia lajeista on hävinnyt maapallon historian aikana. Taustasukupuuttojen eli luonnollisten sukupuuttojen nopeus on kuitenkin kaiken kaikkiaan hyvin hidas, vaikka ajoittain on ollut isoja massasukupuuttoja. Ihmiskunta on kiihdyttänyt sukupuuttonopeuden mahdollisesti tuhatkertaiseksi luonnolliseen verrattuna.
Maapallolla elävistä lajeista tunnetaan ehkä vain pieni osa, joten uusia lajeja löydetään jatkuvasti
 |
| Sääksjärvi esitteli esimerkiksi vasta pari viikkoa sitten löydetyn uuden lajin. |
Jotta luontokatoa voidaan seurata, täytyy tietää nykyisin elävät lajit. Maapallolla kuitenkin riittää edelleen biologeille hyvin paljon tutkittavaa. Arviot maapallolla elävien lajien määrästä vaihtelevat kolmesta miljoonasta 200 miljoonaan. Ehkä noin 80 prosenttia maapallon lajeista on tieteelle edelleen tuntemattomia. Vaikka valtaosa tuntemattomista lajeista on esimerkiksi hyönteisiä ja hämähäkkejä, vuosittain löydetään myös uusia nisäkäslajeja.
Kouvolastakin pääsee Sääksjärven mukaan 24 tunnissa matkustamaan sellaiselle alueelle, josta voi löytää päivittäin tieteelle aiemmin tuntemattomia lajeja. Niitä löytyy myös jokaisella Sääksjärven johtaman tutkimusryhmän matkalla Amazonian alueelta. Joka vuosi Turun yliopiston biologit löytävät, kuvailevat ja nimeävät keskimäärin sata tieteelle aiemmin tuntematonta lajia.
Sademetsiä tuhoavat monet eri tekijät
Erityisen paljon lajeja on Andien vuoriston ja Amazonin sademetsän välisellä vaihettumisvyöhykkeellä, joka on leveydeltään muutamia satoja kilometrejä. Sademetsässä voi olla yhden hehtaarin alueella jopa 300-400 eri puulajia. Käytännössä jokainen ympärillä näkyvä puu saattaa olla eri lajia.
Myös Amazonin sademetsässä luontokato on kuitenkin edennyt. Kun Sääksjärvi aloitti koulutaipaleensa vuonna 1983, Amazonia oli käytännössä vielä koskematon. Nyt 15 prosenttia alueen sademetsistä on hävitetty. Sademetsiä tuhotaan esimerkiksi soijapapuviljelmien tieltä, kun suuret määrät soijaa tarvitaan lihakarjan rehuksi. Myös huumeidentuotanto, kultakaivokset ja suuret infrastruktuurihankkeet, esimerkiksi isot tiet, uhkaavat sademetsiä. Sademetsien puita kaadetaan myös raaka-aineeksi. Keskusteluissa todettiin, että huonekalujen lisäksi esimerkiksi viulujen jousissa saatetaan käyttää sademetsäpuuta.
Tutkimusretket sademetsissä ovat hyvin mielenkiintoisia
Pisimmillään Sääksjärven tutkimusryhmäläiset saattavat viettää maastossa 2-3 kuukautta. Sääksjärvi ei kuitenkaan pidä sademetsässä liikkumista vaarallisena, koska vaaralliset eläimet pyrkivät välttelemään ihmistä. Esimerkiksi myrkkykäärmeitä näkee harvoin. Tutkimusmatkoilla vaarallisin laji onkin ihminen, koska matkoilla joutuu vierailemaan myös suurkaupungeissa, joissa saattaa olla hyvinkin vaarallisia alueita. Jos ihmistä ei lasketa mukaan, vaarallisimpia eläimiä lienevät esimerkiksi malariaa ja denguekuumetta levittävät hyttyset.
Tutkimushankkeita varten tarvitaan monenlaisia lupia, esimerkiksi lupia maastotyöskentelyyn, näytteiden keräämiseen ja näytteiden maastavientiin. Usein luvat edellyttävät yhteistyötä paikallisen väestön kanssa, mitä Sääksjärvi pitää erittäin hyvänä asiana. Turkuunkin on otettu perulaisia opiskelijoita, ja jo tutkittuja näytteitä voidaan palauttaa takaisin Etelä-Amerikkaan.
Amazonin alueella elää useita alkuperäiskansoja ja siellä puhutaan noin 300 eri kieltä. Sääksjärvi on myös asunut alkuperäiskansan luona, ja uusia lajeja on myös nimetty eri heimojen mukaan kunnianosoituksena alkuperäiskansoja kohtaan.
Mitä biodiversiteetti, luontokato ja kuudes sukupuuttoaalto tarkoittavat?
 |
| Kuvassa oleva samettihämähäkki Loureedia phoenixi löydettiin vuonna 2020 Iranista. Tieteellisen nimen lajiosa viittaa Joker-elokuvan pääosan esittäjään Joaquin Phoenixiin, joka on puhunut luontokadon estämisen tärkeydestä. Hämähäkin kuviointi muistuttaa elokuvan Jokeri-hahmon kasvonaamiota. |
Sääksjärvi ja ekologian professori Janne S. Kotiaho määrittelevät, että biodiversiteetti eli elonkirjo eli luonnon monimuotoisuus tarkoittaa elämää sen kaikissa eri ilmenemismuodoissa. Kun ihminen toiminnallaan hävittää elämää, luonto köyhtyy ja aiheutuu luontokatoa eli luonnon köyhtymistä. Järjestelmällinen ihmisen aiheuttama luontokato on johtanut siihen, että puhutaan biodiversiteettikriisistä, joka hoitamattomana johtaa kuudenteen massasukupuuttoon. Luontokatoa aiheuttavat 1) elinympäristöjen muutokset, 2) eliölajien suora hyödyntäminen, 3) ilmastonmuutos, 4) saasteet ja roskaantuminen sekä 5) uusille alueille ihmisen mukana leviävät vieraslajit.
Biodiversiteetin suojelu ja luontokadon pysäyttäminen vaativat monitieteistä yhteistyötä
Biodiversiteetti ei ole ainoastaan biologiaa, vaan biodiversiteettitutkimusta tekevät nykyisin myös kauppatieteilijät, taloustieteilijät, yhteiskuntatieteilijät, ruokajärjestelmän tutkijat, matkailututkijat ja monen muun eri alan edustajat. Biologi voi kyllä kertoa faktat luontokadon etenemisestä, mutta muiden alojen edustajia tarvitaan, kun halutaan selvittää luontokadon seurauksia ja mahdollisuuksia vaikuttaa luontokadon pysäyttämiseen. Tarvitaan myös johtajuuden muokkaamista eri tasoilla.
Biodiversiteetin suojelu ja luontokadon estäminen ovat äärimmäisen tärkeitä asioita. Ihmislajin talous ja terveys perustuvat hyvin toimivaan luontoon, luonnon tuottamiin ekosysteemipalveluihin. Biodiversiteetti on tärkeää esimerkiksi yhteiskunnan vakauden, huoltovarmuuden ja koko ihmiskunnan hyvinvoinnin kannalta. Luontokato lisää esimerkiksi pandemioita ja ympäristöpakolaisuutta.
Sääksjärveä pelottaa eniten luontokadon nopeus ja se, ettei luontokatoa ole toistaiseksi onnistuttu pysäyttämään millään maapallon alueella. Tavoitteena kuitenkin on pysäyttää luontokato jo vuoteen 2030 mennessä. Peloista huolimatta Sääksjärvi pitää tätä Suomessakin realistisena mahdollisuutena ja haluaa uskoa luontokadon pysäyttämiseen, vaikka luontokato on edelleen kiihtymisvaiheessa. Kaikki tarpeellinen tieto luontokadon syistä ja tarvittavista toimenpiteistä on kuitenkin olemassa. Täytyy vain saada aikaiseksi konkreettisia tekoja eri tasoilla. Siksi biodiversiteettitutkimukseen tarvitaan monitieteellistä työtä.
Luontokato pystytään pysäyttämään jopa tällä vuosikymmenellä
Järjestelmätason muutosten lisäksi jokainen voi vaikuttaa asiaan omilla teoillaan. Metsänomistajilta ei voi vaatia koko metsän jättämistä luonnontilaiseksi, mutta joitakin alueita metsästä voisi jättää käsittelemättä. Omakotitaloissa asuvat puolestaan voivat jättää osan tontista luonnontilaiseksi alueeksi, perustaa kukkaniittyjä ja hankkia hyönteishotelleja.
Keskeistä on torjua luontokatoa ja ilmastonmuutosta yhdessä. Tavoitteena tulee olla luonnon kokonaisheikentymättömyys, luonnonvarojen käytön kestävyys, luontoa säästävä yhteiskuntarakenne, globaali vastuu ja biodiversiteettiymmärryksen lisääminen. Parhaimmillaan positiiviset esimerkit yhteiskunnallisesta ja poliittisesta toiminnasta ympäristön hyväksi luovat toivoa ja voimaannuttavat. Erityisen tärkeää kuitenkin olisi nykyaikanakin muistaa puolin ja toisin kunnioittava keskustelu sekä kuuntelu.
Sääksjärvi päätti esityksensä tärkeään viestiin: "Luontokadon pysäyttäminen on elämän suojelua."
Lisätietoja
Turun yliopiston biodiversiteettiyksikkö
Lue myös nämä
Mikä ihme on amazopeikkus ja miksi tutkija nimesi loispistiäisen Johanna-vaimonsa mukaan?
Jälleen uusi eläinlaji nimettiin suomalaisen tutkijan mukaan
Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimetJääkiekon MM-kilpailujen tietokilpailukysymys: Kuka suomalainen jääkiekkoilija on saanut nimensä hyönteisten tieteellisiin lajinimiin?
Kolmetoista Tähtien sota -elokuvien mukaan nimettyä oikeaa eliölajia
Jälleen uusi hämähäkkilaji nimettiin Harry Potterin mukaan
Suomen vuoden 2023 ylikulutuspäivä on 31. maaliskuuta: suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 4,1 maapalloa
 |
| Esimerkkejä eri valtioiden vuoden 2023 ylikulutuspäivistä. Päivämäärät kertovat, milloin maapallon kyky tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä olisi tämän vuoden osalta kulutettu loppuun, jos kaikki maailman ihmiset eläisivät kyseisen valtion elintasolla. Credit: Earth Overshoot Day. |
 |
| Esimerkkivaltioita lueteltuina ekologisen jalanjäljen ja maapallojen tarpeen mukaisessa järjestyksessä. Ekologinen jalanjälki on ilmoitettu globaalihehtaareina asukasta kohden. Maapallojen tarve tarkoittaa sitä, kuinka monta maapalloa tarvittaisiin luonnonvarojen tuottamiseen, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla kulutustasolla kuin esimerkkivaltion ihmiset. Credit: York University Ecological Footprint Initiative & Global Footprint Network. National Footprint and Biocapacity Accounts, 2022 edition. Produced for the Footprint Data Foundation and distributed by Global Footprint Network. |
Lähteet
Lue myös nämä
Maapallon ylikulutuspäivä 2022 on 28. heinäkuuta
Luonnonvarojen kulutus ylitti maapallon kestokyvyn 40 vuotta sitten: Missä maassa luonnonvaroja käytetään henkeä kohden eniten?
"On outoa, että meitä syyllistetään, jos emme käy tarpeeksi kaupassa."
Ovatko humanosfäärin tuottamat tekno- ja mediafossiilit käynnistäneet antroposeenin, kapitaloseenin, angloseenin, antrobseenin vai plantaasiseenin?
Luontomies Juha Kauppinen kertoi Kouvolan Yhteislyseossa luonnon monimuotoisuuden merkityksestä
Luontomiehenä tunnettu biologi, palkittu kirjailija ja toimittaja Juha Kauppinen kävi tänään Kouvolan Yhteislyseossa kertomassa luonnon monimuotoisuudesta ja sen merkityksestä. Tähän olen poiminut esityksestä muutaman pääpointin.
Suomessa elää noin 48 000 lajia. Varmuudella tiedetään, että ainakin 312 lajia on hävinnyt.
Noin puolet Suomen lajeista on metsien lajeja. Siksi tarpeeksi laajojen yhtenäisten metsäalueiden suojelu on tärkeää, vaikka metsää myös hakataan ja käytetään. Esimerkiksi kuukkeli on yhtenäisten metsäalueiden lintu, joka liikkuu melko pienellä reviirialueella. Nykyään kuukkeli mielletään usein Lapin linnuksi, mutta aiemmin sitä tavattiin yleisesti koko Suomessa aivan etelärannikolle asti. Pelkkä kuukkelin pesimäpuiden suojelu ei riitä. Jos kuukkelin reviirillä tehdään avohakkuita, kuukkeli joutuu helposti omien petojensa saaliiksi.
Luonnonmetsässä ei oikeastaan pysty sanomaan metsän ikää, koska siellä on jatkuvasti kaikenikäisiä puita. Kauppinen tervehtiikin ilolla sitä, että jatkuva kasvatus, joka on metsänhoitoa ilman avohakkuita, sallittiin metsälaissa vuonna 2014. Mitä monimuotoisempia metsät ovat, sitä paremmin ne kestävät esimerkiksi ilmastonmuutoksen seurauksena Suomeen leviäviä uusia tuhohyönteisiä.
Monet lajit ovat hyvin riippuvaisia toisistaan. Esimerkiksi perhoset tarvitsevat tiettyjä kasveja. Jos keltamaite, ruusuruoho ja karvaskallioinen katoavat joltakin alueelta, menetetään myös 22 perhoslajia. Maapallon luontokato etenee tällaisten paikallisten lajien häviämisten kautta. Kauppinen haastaakin ihmiset perustamaan esimerkiksi pihoille luonnonkukkaniittyjä.
Kauppisen mukaan monimuotoisuus on elämän syvintä olemusta. Hän päätti esityksensä tärkeään sitaattiin: "Suuri monimuotoisuus tuo ekosysteemeille vakautta. – – Monimuotoisuus on kriittisen tärkeätä ekosysteemien pitkäaikaiselle kestävyydelle ympäristön muuttuessa." (Loreau, M. & de Mazancourt, C. 2013)