1. Varhaisen uskontotutkija James Frazerin (k. 1941) mukaan uskonnot ovat syntyneet magiasta. Ihminen on pyrkinyt ohjailemaan luonnonvoimia maagisesti, ja myöhemmin luonnonvoimia on pikemminkin lepytelty kuin ohjailtu. Lopulta luonnontieteet tulevat syrjäyttämään maagisen ja uskonnollisen ajattelun, koska ne toimivat paremmin.

2. Antropologi Edward Tylor (k. 1917) uskoi uskontojen syntyneen animismin pohjalta. Alkukantainen uskonto oli uskoa näkymättömiin henkiin, joista jumalat ovat myöhemmin kehittyneet.

3. Antropologi R. R. Marettin (k. 1943) mukaan uskonnot ovat kehittyneet vaiheittain: ensin uskottiin manaan eli voimaan, sitten henkiin, mistä kehittyi polyteismi ja tästä taas lopulta monoteismi.

4. Psykoanalyysin isän Sigmund Freudin (k. 1939) mukaan uskonto on kehittynyt totemismista. Siinä yhteisöllä on erityinen suhde johonkin tiettyyn eläinlajiin tai vastaavaan ilmiöryhmään. Uskonnoissa heijastuu psyykkisiä prosesseja, ja esimerkiksi jumalaan heijastetaan omia vanhempiin liittyviä toiveita ja pelkoja.

5. Antropologi ja katolinen pappi Wilhelm Schmidt (k. 1954) uskoi, että uskonnot ovat syntyneet Jumalan ja ihmisen alkuperäisestä kommunikaatiosta. Siksi usko kaiken takana olevaan ylijumalaan on niin yleistä.

6. Ludwig Feuerbachin (k. 1872) teorian mukaan ihmiset ovat luoneet uskonnot ja kuvitelman taivaasta, koska he elävät vieraantuneesti ja kurjuudessa. Jumalaan heijastetaan ihmisen parhaita ominaisuuksia. Jumala ja kuolemanjälkeinen elämä ovat toiveajattelua, josta ihminen voi kuitenkin vapautua. Feuerbachin teoria on vaikuttanut Marxin uskontokritiikkiin, jonka mukaan uskonto on kansan itselleen luomaa huumetta. 

7. Kognitiivisen uskontotieteen mukaan uskonnon alkuperä on ihmisen evoluutiossa kehittyneessä hengissäpysymistä edistävässä kognitiossa, esimerkiksi taipumuksessa nähdä kasvoja, elollisia olentoja ja intentioita varmuuden vuoksi myös elottomissa asioissa. Lisäksi uskontojen yliluonnolliset kertomukset tarttuvat mieleen ja leviävät herkästi, koska ne liittävät yhteen asioita, jotka ylittävät luonnollisia kategorioita (esimerkiksi puhuva käärme tai kuolleistaheräävä ihminen) ja ovat ikään kuin sopiva yhdistelmä tuttua ja outoa.