Vuosien 1850–2023 globaalien keskilämpötilojen (vuoden 2023 tiedot lokakuuhun asti) ero esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) keskilämpötilasta celsiusasteina viiden eri lämpötilasarjan mukaan. Credit: WMO.

YK:n alainen Maailman ilmatieteen järjestö WMO julkaisi tällä viikolla alustan State of the Global Climate 2023 -raporttinsa. Tässä on koottuna joitakin keskeisiä pääkohtia tuosta raportista.

Mittaushistorian tähän mennessä lämpimin kymmenvuotiskausi on ollut 2014–2023

Vuoden 2023 globaali keskilämpötila (tiedot lokakuuhun asti) lähellä maapallon pintaa oli noin 1,4 astetta esiteollista aikaa (vuodet 1850–1900) korkeampi ja 0,5 astetta vuosien 1991-2020 keskilämpötilaa korkeampi. Vuodesta 2023 tulee lähes varmasti 174-vuotisen mittaushistorian lämpimin. Toiseksi lämpimimmät vuodet (2016 ja 2020) olivat vajaat 1,3 astetta esiteollista aikaa lämpimämpiä. Viimeisimmät yhdeksän vuotta (2015–2023) ovat olleet koko mittaushistorian yhdeksän lämpimintä kalenterivuotta. Mittaushistorian lämpimin kymmenen peräkkäisen vuoden jakso puolestaan on ollut 2014–2023, lokakuuhun 2023 asti ulottuvien tietojen perusteella noin 1,2 astetta yli esiteollisen ajan keskiarvon.

Kasvihuonekaasujen pitoisuudet ovat ennätyksellisen korkeita

Kolmen merkittävimmin ilmastonmuutosta aiheuttavan kasvihuonekaasun eli hiilidioksidin, metaanin ja dityppioksidin mitatut pitoisuudet ilmakehässä ovat ennätyksellisen korkeita. Varmistetut globaalit tilastot ovat vuodelta 2022, mutta vuoden 2023 reaaliaikaisen pisteseurannan perusteella pitoisuudet ovat edelleen nousussa. Vuonna 2022 hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä oli keskimäärin 417,9±0,2 ppm, metaanin 1923±2 ppb ja dityppioksidin 335,8±0,1 ppb. Vuonna 1750 pitoisuudet olivat hiilidioksidilla 278,3 ppm, metaanilla 729,2 ppb ja dityppioksidilla 270,1 ppb.

Merenpinnan nousu on kiihtynyt

Noin 90 % vuoden 1971 jälkeen maapallolle kertyneestä ylimääräisestä energiasta on varastoitunut meriin. Tänä vuonna globaali meriveden pinta on ollut korkeammalla kuin kertaakaan aiemmin vuodesta 1993 alkavan satelliittimittaushistorian aikana. Merenpinnan nousun syynä ovat sekä meriveden lämpölaajeneminen että jäätiköiden sulamisesta tuleva ylimääräinen vesi. Keskimäärin merenpinta on kohonnut satelliittimittaushistorian aikana 3,42 millimetriä vuodessa, mutta nousunopeus on kiihtynyt. Ensimmäisten kymmenen vuoden aikana se oli 2,14 millimetriä vuodessa, viimeisimmän kymmenen vuoden aikana 4,72 millimetriä vuodessa.

Merien ja mannerten jääpeite sulaa

Myös merien lämpösisältö on suurempi kuin kertaakaan aiemmin 65-vuotisen seurantahistorian aikana (viimeisimmät varmistetut laskelmat vuodelta 2022). Antarktiksen merijään laajuus olikin helmikuussa 2023 pienempi kuin kertaakaan aiemmin vuodesta 1979 alkavan satelliittimittaushistorian aikana. Vuoristojäätiköt ovat sulaneet merkittävästi esimerkiksi läntisessä Pohjois-Amerikassa ja Euroopan Alpeilla. Sveitsin jäätiköt menettivät noin 10 % jäljellä olevasta tilavuudestaan viimeisimmän kahden vuoden aikana.

Lähteet

WMO press release: 2023 shatters climate records, with major impacts

WMO: Provisional State of the Global Climate 2023

Lue myös nämä

Historiallinen uutinen: Maapallon keskilämpötila ylitti ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa kahdella asteella esiteollisen ajan keskilämpötilan

Pohjoinen pallonpuolisko saavutti maaliskuun alussa hetkellisesti kahden asteen lämpenemisrajan verrattuna esiteolliseen aikaan

Viimeisimmät 12 kuukautta olivat mittaushistorian tähän mennessä lämpimin 12 kuukauden jakso

Miksi nyt on globaalisti ennätyksellisen lämmintä?

Pohjois-Atlantti on ollut ennätyslämmin jo yli seitsemän kuukautta peräkkäin

Pohjoisella pallonpuoliskolla jo yli sata päivää peräkkäin ennätyksellisen lämmintä, ja syyskuu jatkoi globaalisti ennätyslämpimien kuukausien sarjaa

Kesä-elokuu oli koko mittaushistorian kuumin kolmen kuukauden jakso

Yksittäisten vuorokausien 1.1.1940–18.11.2023 globaalien keskilämpötilojen anomaliat eli poikkeamat esiteollisen ajan (1850–1900) keskilämpötilasta. Vuosi 2023 on esitetty paksulla kirkkaanpunaisella käyrällä. Muut vuodet on kuvattu ohuilla käyrillä, joiden värit vaihtuvat vuosikymmenten mukaan. Katkoviiva eli diagrammin nollataso kuvaa esiteollista aikaa (vuosien 1850–1900 keskiarvo). Data: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Viime viikon perjantai 17. marraskuuta 2023 oli historiallinen päivä. Silloin vuorokauden globaali keskilämpötila ylitti ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa kahdella asteella esiteollisen ajan keskilämpötilan. Toki ennen ihmislajin olemassaoloa maapallolla on ollut huomattavastikin nykyistä lämpimämpiä aikoja. 

Copernicus Climate Change Servicen mukaan anomalia eli poikkeama esiteollisen ajan keskilämpötilasta oli 17. marraskuuta +2,07 astetta. Professori Eliot Jacobson totesi kahden asteen rajan ylityksen myös toisen globaalin lämpötilahavaintodatan perusteella. Ylitys oli kuitenkin väliaikainen, sillä nyt globaali keskilämpötila on jälleen laskenut sen alle.

Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on saada pidettyä maailmanlaajuinen lämpötilan nousu esiteolliseen aikaan verrattuna korkeintaan 1,5 asteessa tai ainakin selvästi alle kahdessa asteessa. Vaikka yksittäisten vuorokausien keskilämpötilat ylittävätkin Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiksi asetetut raja-arvot, tämä ei vielä tarkoita Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden epäonnistumista, koska ilmastossa tarkastellaan pitkäaikaisia keskiarvoja eikä yksittäisiä vuorokausia, viikkoja, kuukausia tai vuosiakaan. 

Yhdistyneet kansakunnat kuitenkin varoittaa, että kaikkein optimistisimmassakin skenaariossa tämänhetkiset ilmastonmuutoksen hillitsemistoimet saavat lämpenemisen rajoitettua 1,5 asteeseen vain 14 prosentin todennäköisyydellä. Jos ilmastonmuutoksen hillitsemistä ei pystytä nopeuttamaan, vaarana on esiteolliseen aikaan verrattuna 2,5–2,9 asteen lämpeneminen tällä vuosisadalla. Pelkästään tämän vuoden aikana on rikottu lukuisia ilmastonmuutokseen liittyviä ennätyksiä. Kaikkiaan 15 000 luonnontieteilijää onkin allekirjoittanut tekstin, jolla halutaan kiinnittää huomiota ilmastokriisiin.

Lähde

Copernicus Climate Change Service

Lue myös nämä

Kuinka suuri on sinun ilmastovarjosi?

Pohjoinen pallonpuolisko saavutti maaliskuun alussa hetkellisesti kahden asteen lämpenemisrajan verrattuna esiteolliseen aikaan

Viimeisimmät 12 kuukautta olivat mittaushistorian tähän mennessä lämpimin 12 kuukauden jakso

Miksi nyt on globaalisti ennätyksellisen lämmintä?

Pohjois-Atlantti on ollut ennätyslämmin jo yli seitsemän kuukautta peräkkäin

Pohjoisella pallonpuoliskolla jo yli sata päivää peräkkäin ennätyksellisen lämmintä, ja syyskuu jatkoi globaalisti ennätyslämpimien kuukausien sarjaa

Kesä-elokuu oli koko mittaushistorian kuumin kolmen kuukauden jakso

Viimeisimmät 12 kuukautta (1.11.2022-31.10.2023) olivat globaalisti koko mittaushistorian tähän mennessä lämpimin 12 kuukauden jakso, keskimäärin 1,32 celsiusastetta yli esiteollisen ajan. Tällaiseen johtopäätökseen päätyi kansainvälisten tutkimuslaitosten keräämien ilmasto- ja säätietojen perusteella Climate Central, joka on riippumaton, poliittisesti neutraali luonnontieteilijöiden ryhmä.

Valkoisella käyrällä on esitetty globaalin keskilämpötilan anomalia eli poikkeama esiteollisen ajan (vuodet 1850-1900) keskilämpötilasta. Ympyrät kertovat globaalin keskilämpötilan anomalian marras-lokakuun 12 kuukauden jaksoilta. Ympyröiden värit esittävät ENSO-ilmiön (lämmittävä El Niño -ilmiö ja viilentävä La Niña -ilmiö) tilaa 12 kuukauden jaksolle sattuvan joulu-helmikuun ajalta. Luontaisesti lämmittävän El Niñon vaikutus on yleensä suurimmillaan noin vuosi El Niñon käynnistymisen jälkeen. Nykyisin El Niño -vuodet ovat ihmiskunnan aiheuttaman ilmastonmuutoksen vuoksi aiempia El Niño -vuosia lämpimämpiä. Vastaavasti myös luontaisesti viileät La Niña -vuodet ovat ilmastonmuutoksen vuoksi aiempia La Niña -vuosia lämpimämpiä. Vaikka vuosien keskilämpötilat vaihtelevat, taustalla on siis nähtävissä selkeä pitkäaikainen lämpenemistrendi. Viimeisin marras-lokakuun jakso on ollut koko mittaushistorian lämpimin marras-lokakuun jakso. Kuvan voi suurentaa klikkaamalla. Credit: Climate Central.

Ilmastonmuutos on vaikuttanut viimeisimmän vuoden aikana suurimpaan osaan maapallon ihmisistä

Maailman ihmisistä 90 prosenttia (7,3 miljardia) koki viimeisimmän 12 kuukauden aikana ainakin kymmenen vuorokautta, joiden lämpötiloihin ilmastonmuutos vaikutti voimakkaasti. Vastaavasti 73 prosenttia (5,8 miljardia) ihmisistä koki yli kuukauden ajan korkeita lämpötiloja, joiden todennäköisyys oli kasvanut ihmiskunnan aiheuttaman ilmastonmuutoksen vuoksi ainakin kolminkertaiseksi verrattuna todennäköisyyteen ilman ilmastonmuutosta. Vaikutus näkyi selvimmin päiväntasaajan lähellä. Kolme valtiota, joissa vaikutus oli voimakkain, ovat järjestyksessä lueteltuina Jamaika, Guatemala ja Ruanda.

Kun tarkastellaan äärilämpötiloja, noin joka neljäs (1,9 miljardia) maailman ihminen koki vähintään viiden vuorokauden mittaisen helleaallon, jonka todennäköisyyden ihmiskunnan tuottamat kasvihuonekaasut olivat nostaneet vähintään kaksinkertaiseksi luonnolliseen tilanteeseen verrattuna. Jos katsotaan 700 miljoonakaupunkia, pisin äärilämpötilojen helleaalto oli Texasin Houstonissa, peräti 22 vuorokautta. Äärilämpötiloiksi määritettiin lämpötilat, joita ajanjaksolla 1991-2020 esiintyi ajallisesti alle prosentin verran.

Ilmastonmuutos aiheuttaa jo nyt sekä inhimillisiä kärsimyksiä että suuria taloudellisia menetyksiä

Ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos lisää esimerkiksi rankkojen sateiden todennäköisyyttä ja sademääriä, mikä puolestaan johtaa tulvimiseen. Viimeisimmän vuoden aikana tuhansia ihmisiä on kuollut ja miljoonia on joutunut siirtymään turvaan sellaisten sään ääri-ilmiöiden vuoksi, joihin ilmastonmuutos on osaltaan vaikuttanut (esimerkiksi trooppinen sykloni Gabrielle Uudessa-Seelannissa, trooppinen sykloni Freddy Malawissa, Mosambikissa ja Madagaskarilla, taifuuni Haikui Kiinassa ja Daniel-myrsky Välimerellä). Välimereltä alkanut Daniel-myrsky aiheutti syyskuussa 2023 kuolonuhreja Libyassa, Kreikassa, Bulgariassa ja Turkissa. Se voimistui medikaaniksi eli välimerelliseksi hirmumyrskyksi ennen saapumistaan Libyaan. Siitä muodostui kuolonuhreiltaan suurin ja tuhoiltaan kallein koskaan havaittu medikaani. Pelkästään Libyassa kuoli tuhansia ihmisiä. 

Kaikkiaan Afrikassa on tähän mennessä kuollut tänä vuonna ainakin 15 700 ihmistä sään ääri-ilmiöiden vuoksi. Huhtikuussa Ruandan ja Kongon demokraattisen tasavallan tulvat tappoivat ainakin 400 ihmistä. Syyskuussa 26 000 ihmistä joutui Ghanassa hakeutumaan turvallisemmille alueille tulvan vuoksi. Afrikan sarvessa ilmastonmuutos on puolestaan pahentanut kuivuutta, mikä on heikentänyt 23 miljoonan ihmisen ruokatulvaa ja pakottanut 2,7 miljoonaa ihmistä siirtymään toiselle alueelle.

Yhdysvalloissa ainakin 383 ihmistä menehtyi viimeisimmän 12 kuukauden aikana sään ääri-ilmiöiden vuoksi ja taloudelliset tappiot nousivat 67 miljardiin dollariin. Esimerkiksi Havaijilla 93 ihmistä kuoli maastopaloissa. Kanadassa joka kahdessadas ihminen joutui evakuoitumaan kuukausia jatkuneiden, ennätyksellisten maastopalojen seurauksena. Ainakin osaan näistä maastopaloista vaikutti myös ilmastonmuutos. Etelä-Amerikassa Amazon-joen vedenpinta laski alemmaksi kuin koskaan aiemmin 120-vuotisessa mittaushistoriassa. Panaman kanavassa, jonka kautta kulkee arviolta viisi prosenttia maailmankaupasta, kaksi vuotta kestänyt kuivuus häiritsi tämän maailman vilkkaimman kauppareitin toimintaa kuukausien ajan.

Helleaallot vaikuttivat myös Aasiassa ja Euroopassa. Intiassa yli 260 ihmistä menehtyi. Euroopassa oli paikoin pahin kuivuus 500 vuoteen, ja korkeat lämpötilat johtivat Espanjassa 2 000 ihmisen kuolemaan.

Vähiten kehittyneet maat (globaali etelä) ja pienet saarivaltiot altistuvat eniten ilmastonmuutoksen aiheuttamille vaikutuksille, mutta ilmastonmuutos näkyy kaikkialla. Voimakkaita helleaaltoja esiintyi viimeisimmän 12 kuukauden aikana myös Yhdysvalloissa, Euroopassa, Intiassa ja Kiinassa. Tässä on paljon pohdittavaa Dubain ilmastokokoukselle (COP28 UAE) marraskuun lopulta joulukuun 12. päivään.

Lähteet

Climate Central: The hottest 12-month stretch in recorded history

Climate Central: The hottest 12-month stretch in recorded history, full report

Lokakuu oli viides peräkkäinen globaalisti ennätyslämmin kuukausi ja tästä vuodesta on tulossa koko mittaushistorian lämpimin vuosi

Miksi nyt on globaalisti ennätyksellisen lämmintä?

Pohjois-Atlantti on ollut ennätyslämmin jo yli seitsemän kuukautta peräkkäin

Pohjoisella pallonpuoliskolla jo yli sata päivää peräkkäin ennätyksellisen lämmintä, ja syyskuu jatkoi globaalisti ennätyslämpimien kuukausien sarjaa

Kesä-elokuu oli koko mittaushistorian kuumin kolmen kuukauden jakso

Tänään julkaistujen tietojen mukaan lokakuu 2023 oli maailmanlaajuisesti koko mittaushistorian lämpimin lokakuu ja samalla viides peräkkäinen ennätyslämmin kuukausi. Lokakuu oli 0,85 celsiusastetta lokakuiden 1991–2020 keskiarvoa lämpimämpi, 0,40 astetta edellistä ennätyslämmintä lokakuuta eli vuoden 2019 lokakuuta lämpimämpi ja peräti 1,7 astetta esiteollisen ajan (ilmastotieteessä ajanjakso 1850–1900) lokakuita lämpimämpi.

Lokakuiden 1940–2023 keskimääräiset globaalit lämpötilat verrattuna lokakuiden 1991-2020 keskimääräiseen lämpötilaan (= diagrammin nollataso). Siniset pylväät tarkoittavat keskimääräistä viileämpiä lokakuita ja punaiset pylväät keskimääräistä lämpimämpiä lokakuita. Pitkäaikaisen lämpenemistrendin havaitseminen on tärkeämpää kuin yksittäisten ennätyslämpimien syyskuiden tarkastelu. Data: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Tänä vuonna myös tammi-lokakuun ajanjakso on ollut globaalisti koko mittaushistorian lämpimin tammi-lokakuu. Edellisen ennätyslämpimän kalenterivuoden (2016) tammi-lokakuun keskilämpötila ylittyi 0,10 asteella ja esiteollisen ajan tammi-lokakuiden keskilämpötila 1,43 asteella. Näin myös koko vuodesta 2023 on tulossa mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi.

Yksittäisten kuukausien globaalit keskilämpötilat vuosina 1940–2023 verrattuna ajanjakson 1991–2020 keskiarvoon (= diagrammin nollataso). Vuosi 2023 on esitetty paksulla kirkkaanpunaisella käyrällä ja edellinen ennätyslämmin kalenterivuosi 2016 paksulla tummanpunaisella käyrällä. Muut vuodet on kuvattu ohuilla käyrillä, joiden värit vaihtuvat vuosikymmenten mukaan. Data: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Lokakuussa myös meret olivat jälleen ajankohtaan nähden ennätyslämpimiä. Leveysasteilla 60° S–60° N meriveden keskilämpötila oli 20,79 astetta.

Lähteet

Copernicus: October 2023 - Exceptional temperature anomalies; 2023 virtually certain to be warmest year on record

World Meteorological Organization (WMO): World had warmest October on record

Lue myös nämä

Miksi nyt on globaalisti ennätyksellisen lämmintä?

Pohjois-Atlantti on ollut ennätyslämmin jo yli seitsemän kuukautta peräkkäin

Pohjoisella pallonpuoliskolla jo yli sata päivää peräkkäin ennätyksellisen lämmintä, ja syyskuu jatkoi globaalisti ennätyslämpimien kuukausien sarjaa

Kesä-elokuu oli koko mittaushistorian kuumin kolmen kuukauden jakso

Ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos ja luontainen El Niño ovat tärkeimmät tekijät, jotka ovat vaikuttaneet viime kuukausien lämpimyyteen, esimerkiksi ennätyslämpimiin heinä-, elo- ja syyskuuhun. Näiden kahden tekijän lisäksi on kuitenkin kolme muuta vaikuttavaa asiaa.

Globaaliin keskilämpötilaan vaikuttaneiden tekijöiden vaihtelu viimeisimmän kymmenen vuoden aikana. Kullakin tekijällä on vaaka-akselilla oma kymmenen vuoden aika-asteikko. Kaavion oikeassa laidassa on kaikille tekijöille yhteinen lämpötila-asteikko, joka esittää kunkin tekijän vaikutusta globaalin keskilämpötilan muutokseen. Tekijät vasemmalta oikealle lueteltuina ovat ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos, El Niñon ja La Niñan vaihtelu, aurinkosykli (Auringon aktiivisuus), Hunga Tonga -tulivuoren purkautuminen sekä meriliikenteen rikkipäästöjen vähentäminen. Credit: Berkeley Earth.

Ihmiskunnan toiminnasta johtuva kasvihuonekaasujen, erityisesti hiilidioksidin, lisääntyminen on nostanut maapallon lämpötilaa noin 0,19 °C/vuosikymmen. Tämä on pääasiallinen syy maapallon ilmaston lämpenemiselle, kun asiaa tarkastellaan pitkällä aikavälillä.

Ilmakehän lämpeneminen ei kuitenkaan ole tasaista, vaan siinä havaitaan jaksoittaista vaihtelua. Lyhyellä aikavälillä on siis välillä lämpenemistä ja välillä viilenemistä. Tähän vaikuttavat erityisesti merivirroissa ja ilmavirtauksissa tapahtuvat vaihtelut, joiden seurauksena lämmön jakautuminen maapallon eri alueille vaihtelee. Tämä puolestaan näkyy pieninä muutoksina globaalissa lämpötilassa. Suurin ja tunnetuin vaikuttava tekijä on Tyynenmeren luonnollinen ENSO-ilmiö, siis El Niñon ja La Niñan vaihtelu. El Niño -vuosina globaali keskilämpötila on hieman korkeampi, joten ennätyslämpimät kalenterivuodet mitataan yleensä El Niñon aikaan ja viileät vuodet La Niñan aikaan. Nykyaikana kuitenkin La Niña -vuodetkin ovat lämpimämpiä kuin aikoinaan ennätyslämpimät El Niño -vuodet. Vuonna 2023 El Niño alkoi kesäkuussa useita vuosia kestäneen La Niña -vaiheen jälkeen. 

Auringon aktiivisuus vaihtelee noin 11 vuoden jaksoissa. Tällä hetkellä Auringon aktiivisuus lisääntyy ja huipun arvioidaan olevan vuonna 2024 tai 2025. Huippuvaiheessa Auringon säteilymäärä kasvaa hieman, mikä pystytään erottamaan pienenä muutoksena myös maapallon lämpötiloissa.

Tongassa sijaitsevan Hunga Tonga -tulivuoren purkaus tammikuussa 2022 lienee myös osaltaan vaikuttanut viimeaikaiseen lämpenemiseen ja sääilmiöihin. Useimmista muista tulivuorenpurkauksista poiketen Hunga Tongan purkauksesta vapautui ilmakehään runsaasti vesihöyryä ja vain vähän rikkiä. Yleensä suuret tulivuorenpurkaukset aiheuttavat lyhytaikaisen viilenemisen, koska purkauksista vapautuva rikki heijastaa Auringosta tulevaa säteilyä poispäin. Hunga Tongan purkauksella on kuitenkin voinut olla lämmittävä vaikutus, koska siitä vapautui runsaasti vesihöyryä. Sitä nousi noin 150 miljoonaa tonnia stratosfääriin (ilmakehän toiseksi alin kerros) asti. Hyvin epävarman arvion mukaan tällä on maapallon ilmastoon noin 0,035 asteen lämmittävä vaikutus, joka voi kestää useampia vuosia. 

Lisäksi vuonna 2020 rajoitettiin meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuutta, mikä vähensi laivaliikenteen rikkipäästöjä noin 85 prosentilla, kun tarkastellaan suuria laivoja. Ihmisten terveyden kannalta haitallisten rikkipäästöjen vähentäminen on hyvin tärkeä asia, mutta samalla ilmakehästä vähenivät Auringosta tulevaa säteilyä poispäin heijastavat pienhiukkaset, joilla on lyhytaikainen viilentävä vaikutus. Globaalisti tämä on lisännyt lämpenemistä keskimäärin 0,02 astetta ja vilkkaimman laivaliikenteen alueilla enemmänkin verrattuna aiempaan tilanteeseen, jolloin laivaliikenne tuotti runsaammin rikkipitoisia ilmansaasteita. Aiemmin rikipäästöt siis peittivät osan ilmastonmuutoksen vaikutuksista erityisesti Pohjoisella Tyynellämerellä ja Pohjois-Atlantilla.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tämänhetkisiin ennätyslämpötiloihin vaikuttavat eniten ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos ja luontainen El Niño -vaihe yhdessä, mutta myös muilla mainituilla tekijöillä on pieni vaikutus ennätyksellisen korkeisiin lämpötiloihin.

Lähteet

Robert Rohde, Berkeley Earth: July 2023 Temperature Update

Robert Rohde, Berkeley Earth: September 2023 Temperature Update

Lue myös nämä

Pohjois-Atlantti on ollut ennätyslämmin jo yli seitsemän kuukautta peräkkäin

Pohjoisella pallonpuoliskolla jo yli sata päivää peräkkäin ennätyksellisen lämmintä, ja syyskuu jatkoi globaalisti ennätyslämpimien kuukausien sarjaa

Kesä-elokuu oli koko mittaushistorian kuumin kolmen kuukauden jakso