Biologia
Biologia Kouvolan iltalukiossa lukuvuonna 2023-2024
Tervetuloa lumoutumaan biologiasta lukion varsinaisena opiskelijana tai kertaamaan ja täydentämään puuttuvia opintoja sekä valmentautumaan luonnontieteellisten ja lääketieteellisten alojen valintakokeisiin aineopiskelijana.
Lukuvuonna 2023-2024 opetetaan lähiopetuksena uuden opsin BI01 (4. periodi) ja uuden opsin BI02/03 (2. periodi).
Lisäksi uuden opsin opintojaksot BI01, BI02/03, BI04, BI05 ja BI06 on mahdollista opiskella verkko-opintoina minkä tahansa periodin aikana. Verkko-opintojen koe tehdään koeviikolla siinä periodissa, jossa opinnot on aloitettu.
OPETUSSUUNNITELMAN LOPS 2021 MUKAISET OPINTOJAKSOT (UUSI OPS)
VALTAKUNNALLISET OPINNOT
BI01 Elämä ja evoluutio (vastaava kuin vanhan opsin BI1)
Sisältö: Biologia tieteenä, evoluutio, eliökunta.
BI02/03 Ekologian perusteet ja ihmisen vaikutukset ekosysteemeihin (vastaava kuin vanhan opsin BI2)
Sisältö: Ekologian perusteet, luonnon monimuotoisuus, ihmisen aiheuttamat ekosysteemien muutokset, ympäristöongelmien ratkaisukeinoja ja kestävä tulevaisuus.
BI04 Solu ja perinnöllisyys (vastaava kuin vanhan opsin BI3)
Sisältö: Tumallisen solun rakenne ja toiminta, solujen lisääntyminen, periytymisen perusteet.
BI05 Ihmisen biologia (vastaava kuin vanhan opsin BI4)
Sisältö: Solu, kudos, elin, elimistön säätely, aineenvaihdunta, liikkuminen, elimistön sopeutuminen ympäristöön, lisääntyminen.
BI06 Biotekniikka ja sen sovellukset (vastaava kuin vanhan opsin BI5)
Sisältö: Mikrobit, DNA:n muokkaus ja tutkiminen geenitekniikalla, biotekniikan keskeiset sovellukset ja niiden merkitys.
PAIKALLISET OPINTOJAKSOT
BI07 Biologian kertaus (vastaava kuin vanhan opsin BI6)
Sisältö: Opintojaksolla kerrataan ja syvennetään biologian opintojen keskeisimpiä asioita sekä tutustutaan erityyppisiin yo-koetehtäviin.
BI08 Luonnontuntemus (vastaava kuin vanhan opsin BI7)
Sisältö: Eliölajit, ekosysteemit, luonnonvaraisten ja lemmikkieläinten käyttäytyminen. Opintojaksoon voi kuulua myös retkeilyä ja maastotyöskentelyä.
BI09 Laborointi (vastaava kuin vanhan opsin BI8)
Sisältö: Opintojaksolla syvennetään tietoja eliöiden rakenteesta ja toiminnasta esimerkiksi mikroskopoimalla ja muilla käytännön laboratoriotöillä.
OPETUSSUUNNITELMAN LOPS 2016 MUKAISET KURSSIT (VANHA OPS)
VALTAKUNNALLISET KURSSIT
BI1 Elämä ja evoluutio (vastaava kuin uuden opsin BI01)
Sisältö: Biologia tieteenä, solu, eliön elinkaari, evoluutio.
BI2 Ekologia ja ympäristö (vastaava kuin uuden opsin BI0203)
Sisältö: Ekologian perusteet, ympäristöongelmat, kestävä tulevaisuus.
BI3 Solu ja perinnöllisyys (vastaava kuin uuden opsin BI04)
Sisältö: Solujen tutkiminen, ominaisuuksien periytyminen, mutaatiot. Kurssiin sisältyy myös mikroskopointia. Kurssi vastaa vanhan opetussuunnitelman kurssia BI2.
BI4 Ihmisen biologia (vastaava kuin uuden opsin BI05)
Sisältö: Hedelmöitys, raskaus, synnytys, elämänkaari, ruuansulatus, hengitys, verenkierto, erityselimistöt, hormonit, hermosto, aistit, sairaudet. Kurssi antaa luonnontieteellisillä, liikunnallisilla, lääketieteellisillä ja elintarvikealoilla välttämätöntä tietoa.
BI5 Biologian sovellukset (vastaava kuin uuden opsin BI06)
Sisältö: Biologian uusimpia tutkimustietoja: bakteerit, virukset, geeninsiirrot, kloonaaminen, jalostus.
PAIKALLISET KURSSIT
BI6 Biologian kertauskurssi (vastaava kuin uuden opsin BI07)
Sisältö: Kurssilla kerrataan ja syvennetään biologian pakollisten ja syventävien kurssien keskeisimpiä asioita sekä tutustutaan erityyppisiin reaalikoetehtäviin.
BI7 Luonnontuntemus (vastaava kuin uuden opsin BI08)
Sisältö: Eliölajit, ekosysteemit, luonnonvaraisten ja lemmikkieläinten käyttäytyminen. Kurssiin voi kuulua myös retkeilyä ja maastotyöskentelyä.
BI8 Laborointi (vastaava kuin uuden opsin BI09)
Sisältö: Kurssilla syvennetään tietoja eliöiden rakenteesta ja toiminnasta esimerkiksi mikroskopoimalla ja muilla käytännön laboratoriotöillä.
Uusimmat julkaisut Jarin blogista
Kesä-elokuu oli koko mittaushistorian kuumin kolmen kuukauden jakso
Heinäkuu ja elokuu 2023 olivat koko globaalin mittaushistorian kaikista kuumimmat kalenterikuukaudet. Samalla pohjoisen pallonpuoliskon kesäkuukaudet olivat globaalin mittaushistorian kuumin kesä-elokuun jakso ja myös kaikista kolmen kalenterikuukauden jaksoista kuumin. Elokuussa meriveden globaali keskilämpötila oli ennätyskorkea, lähes 21 astetta. Pohjois-Atlantilla ylitettiin elokuun lopussa 25 asteen lämpötila.
Ennätyslämmin elokuu
 |
| Vuosien 1940-2023 kolmekymmentä globaalisti lämpimintä kalenterikuukautta ja lämpötilojen globaalit keskiarvot. Kolmen kärki järjestyksessä lueteltuna on heinäkuu 2023, elokuu 2023 ja heinäkuu 2019. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF. |
Elokuussa 2023 ilmakehän alaosan globaali keskilämpötila oli Copernicuksen mukaan 16,82 astetta, mikä on 0,71 astetta enemmän kuin elokuiden 1991-2020 keskiarvo ja 0,31 astetta enemmän kuin edellisen ennätyslämpimän elokuun 2016 keskilämpötila. Elokuu olikin C3S ERA5 -havaintojen mukaan mittaushistorian lämpimin elokuu ja kaikista kalenterikuukausista toiseksi lämpimin. Kaikkein lämpimin kuukausi on ollut heinäkuu 2023.
 |
| Elokuiden 1850-2023 globaalien keskilämpötilojen anomaliat kuuden eri lämpötila-aineiston perusteella: Berkeley Earth (1850-2022), ERA5 (1940-2023), GISTEMP (1880-2022), HadCRUT5 (1850-2022), JRA-3Q (1948-2022) ja NOAAGlobalTemp (1850-2022). Lämpötilat on esitetty anomalioina eli poikkeamina esiteollisen ajan (1850-1900) keskilämpötilasta, joka on laskettu mainittujen lämpötila-aineistojen perusteella. Credit: C3S/ECMWF. |
Ennätyslämmin kesä-elokuu
Kesä-elokuu 2023 oli globaalisti mittaushistorian lämpimin kesä-elokuun jakso. Sen keskilämpötila oli 16,77 astetta, mikä on 0,66 astetta enemmän kuin vastaavien kuukausien keskilämpötila ajanjaksolla 1991-2020. Euroopassa kesän keskilämpötila 19,63 astetta oli kuitenkin vain mittaushistorian viidenneksi lämpimin, 0,5 astetta ennätyslämmintä kesää 2022 viileämpi.
 |
| Vuosien 1940-2023 kolmekymmentä globaalisti lämpimintä kesä-elokuun jaksoa ja lämpötilojen globaalit keskiarvot. Kolmen kärki järjestyksessä lueteltuna on 2023, 2019 ja 2016. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF. |
 |
| Kesä-elokuun jaksojen keskilämpötilat vuosina 1979-2023 globaalisti (ylempi diagrammi) ja Euroopassa (alempi diagrammi) verrattuna kesä-elokuiden keskimääräiseen lämpötilaan vuosina 1991-2020 (= diagrammin nollataso). Data source: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF. |
Ennätyslämmin merivesi
Globaali meriveden keskimääräinen pintalämpötila on ollut epätavallisen korkea huhtikuusta 2023 asti. Heinäkuun 31. päivästä elokuun 31. päivään asti meriveden pintalämpötila oli jokaisena päivänä korkeampi kuin meriveden aiempi lämpötilaennätys maaliskuussa 2016, vaikka lämpötila oli laskusuunnassa elokuun loppupuolella. Elokuussa 2023 globaali meriveden keskilämpötila oli korkeampi kuin mittaushistorian yhtenäkään aiempana kuukautena, lähes 21 astetta (20,98 astetta).
Pohjois-Atlantilla meriveden lämpötila ylitti 5.8.2023 syyskuussa 2022 tehdyn lämpötilaennätyksen (24,81 astetta) ja on pysytellyt sen jälkeen lähes joka tämän lämpötilan yläpuolella. Uusi ennätys 25,19 astetta tehtiin 31.8.2023.
 |
| Vuorokausien globaalit merien pintaveden keskilämpötilat 1.1.1979-31.8.2023 alueella 60° S–60° N. Vuosi 2023 on esitetty paksulla kirkkaanpunaisella käyrällä ja vuosi 2016 paksulla tummanpunaisella käyrällä. Muut vuodet on kuvattu ohuilla käyrillä, joiden värit vaihtuvat vuosikymmenten mukaan. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF. |
Lähteet
Copernicus: August 2023, second warmest month closes the warmest summer
Copernicus: Surface air temperature for August 2023
Copernicus: Summer 2023, the hottest on record
Lue myös nämä
Olemme juuri kokeneet koko globaalin mittaushistorian kaksi tähän mennessä kuuminta viikkoa
Heinäkuu oli globaalisti koko mittaushistorian kaikista kuukausista lämpimin ja 36 peräkkäistä vuorokautta ovat olleet lämpimämpiä kuin yksikään aiempi vuorokausi
Copernicus on tänään julkaissut tiedot, joiden mukaan heinäkuu 2023 oli globaalisti sekä mittaushistorian lämpimin heinäkuu että mittaushistorian kaikista kalenterikuukausista lämpimin. Nyt on ollut kaikkiaan 36 peräkkäistä vuorokautta lämpimämpää kuin yksikään aiempi vuorokausi mittaushistoriassa ennen tämän vuoden heinäkuuta. Merivedet ovat olleet ennätyslämpimiä huhtikuusta 2023 alkaen, 150 vuorokauden ajan.
 |
| Heinäkuiden 1940-2023 keskimääräiset globaalit lämpötilat. Siniset pylväät tarkoittavat keskimääräistä viileämpiä heinäkuita ja punaiset pylväät keskimääräistä lämpimämpiä heinäkuita. Pitkäaikaisen lämpenemistrendin havaitseminen on tärkeämpää kuin yksittäisten ennätyslämpimien heinäkuiden tarkastelu. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF. |
Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen käyttämän ERA5-lämpötiladatan mukaan heinäkuu 2023 oli globaalisti vuodesta 1940 alkavan tarkastelujakson kuumin heinäkuu ja myös kaikista yksittäisistä kalenterikuukausista kuumin. Heinäkuun keskilämpötila oli 16,95 astetta eli noin 0,3 astetta toiseksi kuuminta heinäkuuta lämpimämpi (16,63 astetta heinäkuussa 2019) ja 0,72 astetta lämpimämpi kuin heinäkuiden 1991-2020 keskiarvo. Heinäkuussa tehtiin myös kansallisia lämpöennätyksiä. Esimerkiksi Kiinassa mitattiin +52,2 astetta, mikä on mittaushistorian korkein lämpötila missään leveyspiirin 40° N pohjoispuolella.
 |
| Yksittäisten vuorokausien globaalit keskilämpötilat 1.1.1940-31.7.2023. Vuosi 2023 on esitetty paksulla kirkkaanpunaisella käyrällä ja vuosi 2016 paksulla tummanpunaisella käyrällä. Muut vuodet on kuvattu ohuilla käyrillä, joiden värit vaihtuvat vuosikymmenten mukaan. Katkoviiva kuvaa 1,5 astetta esiteollista aikaa (vuosien 1850-1900 keskiarvo) korkeampia lämpötiloja. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF. |
Yksittäisen vuorokauden globaalin keskilämpötilan ennätys ennen tämän vuoden heinäkuuta oli 16,80 astetta (mitattu 13.8.2016). Uusi ennätys syntyi neljänä peräkkäisenä vuorokautena 3.-6. heinäkuuta 2023. Myös tämän jälkeen kaikki heinäkuun vuorokaudet olivat aiempaa ennätystä 16,80 astetta lämpimämpiä.
.png) |
| Koko maailman vuorokausien keskilämpötilat vuodesta 1979 tämän vuoden elokuun 7. päivään asti. Paksu musta käyrä (ylinnä) kuvaa vuotta 2023, oranssi käyrä vuotta 2022 ja musta katkoviiva vuosien 1979–2000 vuorokausikohtaisia keskiarvoja (keskiarvo ja keskihajonta ±2σ). Lähde: Birkel, S.D. 'Daily 2-meter Air Temperature', Climate Reanalyzer, Climate Change Institute, University of Maine, USA. Accessed on August 8th, 2023. |
Aikaväli 3.7.-31.7.2023 oli koko mittaushistorian kuumin 29 vuorokauden jakso. Kaikkein kuumin yksittäinen vuorokausi oli 6. heinäkuuta, jolloin globaali keskilämpötila kohosi ERA5-havaintosarjan mukaan 17,08 asteeseen ja Climate Reanalyzerin (Climate Change Istitute, University of Maine) mukaan 17,23 asteeseen. Heinäkuun ensimmäisellä ja kolmannella viikolla globaali keskilämpötila ylitti väliaikaisesti Pariisin ilmastosopimuksen raja-arvon +1,5 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna. Ilmastosopimuksen tavoitteena on, ettei globaali keskilämpötila ylittäisi pitkäaikaisesti 1,5 asteen raja-arvoa. Globaali lämpöaalto on jatkunut myös elokuussa, joten nyt on ollut jo 36 vuorokautta peräkkäin lämpimämpää kuin yksikään aiempi vuorokausi mittaushistoriassa.
 |
| Vuorokausien globaalit merien pintaveden keskilämpötilat 1.1.1979-31.7.2023 alueella 60° S–60° N. Vuosi 2023 on esitetty paksulla kirkkaanpunaisella käyrällä ja vuosi 2016 paksulla tummanpunaisella käyrällä. Muut vuodet on kuvattu ohuilla käyrillä, joiden värit vaihtuvat vuosikymmenten mukaan. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF. |
Heinäkuun ennätyslämpötiloihin vaikutti osaltaan se, että merivesien pintalämpötilat ovat olleet jo pitkään poikkeuksellisen korkeita. Huhtikuusta 2023 alkaen merivedet ovat olleet kyseisen ajankohdan aiempiin lämpötiloihin verrattuna ennätyslämpimiä. Merivesien keskilämpötila oli 31. heinäkuuta 20,96 astetta, mikä on koko mittaushistorian ennätys. Aiempi ennätys oli 20,95 astetta maaliskuulta 2016.
 |
| Globaali (60° S–60° N) meriveden pintalämpötilan anomalia (poikkeama vuosien 1991-2020 heinäkuiden keskimääräistä pintalämpötiloista) heinäkuissa 1979-2023. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF. |
Koko heinäkuun 2023 merivesien globaali keskilämpötila ylitti 0,51 asteella vuosien 1991-2020 keskiarvon, mikä on koko mittaushistorian suurin anomalia eli poikkeama tavanomaisesta. Pohjois-Atlantin alue oli heinäkuussa peräti 1,05 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Tämäkin on ennätyksellisen suuri anomalia.
 |
| Pohjois-Atlantin meriveden pintalämpötilan anomalia (poikkeama vuosien 1991-2020 heinäkuiden keskimääräistä pintalämpötiloista) heinäkuissa 1979-2023. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF. |
Arktisella alueella merijään laajuus oli heinäkuussa vähän keskimääräistä pienempi, mutta kuitenkin selvästi suurempi kuin ennätyksellisen pieni merijään laajuus heinäkuussa 2020. Sen sijaan antarktisella alueella merijään laajuus oli heinäkuussa 2023 pienempi kuin koskaan aiemmin satelliittimittausten aikakaudella.
Lähteet
Copernicus: July 2023 sees multiple global temperature records broken
Copernicus: Global sea surface temperature reaches record high
Lue myös tämä
Olemme juuri kokeneet koko globaalin mittaushistorian kaksi tähän mennessä kuuminta viikkoa
Olemme juuri kokeneet koko globaalin mittaushistorian kaksi tähän mennessä kuuminta viikkoa
Kiinassa mitattiin +52,2 astetta, mikä on mittaushistorian korkein lämpötila missään leveyspiirin 40° N pohjoispuolella
Kiinassa mitattiin toissapäivänä valtion koko mittaushistorian uusi lämpöennätys 52,2 celsiusastetta, mikä on itse asiassa korkein missään leveyspiirin 40° N pohjoispuolella mitattu lämpötila. Aiempi Kiinan ennätys oli 50,3 astetta. Kuumuuden pelätään jälleen johtavan kuivuuteen ja satomenetyksiin, kuten viime vuonna, jolloin kuivuus oli pahin 60 vuoteen.
Myös Etelä-Euroopassa on menossa vakava helleaalto, ja lähes puolet Euroopasta kärsii kuivuudesta. Yli 40 asteen lämpötiloja ja uusia lämpöennätyksiä on mitattu monilla havaintoasemilla, Roomassakin 42,9 astetta, mikä ylittää vain vuoden vanhan aiemman ennätyksen peräti kahdella asteella. Lähipäivinä jopa Euroopan mittaushistorian lämpöennätys 48,8 astetta on vaarassa ylittyä jossakin Välimeren alueella.
Yhdysvalloissa puolestaan helleaallon lämpötilat voivat lähipäivinä yltää melkein koko maapallon kuumimpaan mitattuun lämpötilaan, joka on joko 54,4 (vuodelta 2020, luotettava) tai 56,7 celsiusastetta (vuodelta 1913, kyseenalainen). Arizonan eteläosassa sijaitsevassa Phoenixissa yhdeksänä peräkkäisenä vuorokautena yön alin lämpötila on ollut 34,4 astetta tai enemmän.
Vaikka Suomessa on uutisoitu lähinnä Kaukoidän ja Välimeren alueen helteistä, myös koko maapallo on nyt ennätyslämmin. Esimerkiksi Antarktiksella on ollut paikoin selvästi tavanomaista lämpimämpää.
Viimeisimmät kaksi viikkoa ovat olleet globaalisti koko mittaushistorian lämpimimmät kaksi viikkoa, ja 6. heinäkuuta oli koko mittaushistorian lämpimin vuorokausi
 |
| Koko maailman vuorokausien keskilämpötilat vuodesta 1979 tämän vuoden heinäkuun 17. päivään asti. Paksu musta käyrä (ylinnä) kuvaa vuotta 2023, oranssi käyrä vuotta 2022 ja musta katkoviiva vuosien 1979–2000 vuorokausikohtaisia keskiarvoja (keskiarvo ja keskihajonta ±2σ). Kuvan voi suurentaa klikkaamalla. Lähde: Birkel, S.D. 'Daily 2-meter Air Temperature', Climate Reanalyzer, Climate Change Institute, University of Maine, USA. Accessed on July 18th, 2023. |
Koko maapallon keskilämpötila ylitti ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa 17 celsiusasteen rajan 3. heinäkuuta 2023, kun keskilämpötila oli 17,01 astetta. Siitä lähtien kaikkien vuorokausien (3.-17.7.2023) globaali keskilämpötila on ollut yli 17 astetta. Olemme siis juuri kokeneet maapallon koko mittaushistorian tähän mennessä lämpimimmät kaksi viikkoa. Korkeimmillaan lämpötila oli 6. heinäkuuta, jolloin globaali keskiarvo oli 17,23 astetta, siis 1,02 astetta lämpimämpi kuin kyseisen ajankohdan keskilämpötila aikavälillä 1979–2000. Aiempi vuorokauden keskilämpötilan ennätys oli 16,92 astetta (13. elokuuta 2016 ja 24. heinäkuuta 2022).
Kannattaa huomata, että nämä lukuarvot perustuvat NOAA:n tietoihin (Climate Forecast System version 2 ja Climate Forecast System Reanalysis), jotka eivät ole Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) virallisia tilastoja. Myös muut tutkimuslaitokset ovat kuitenkin julkaisseet hyvin samankaltaisia tuloksia. Esimerkiksi eurooppalainen Copernicus (ECMWF) ilmoitti maapallon keskilämpötilaksi 4. heinäkuuta 17,03 astetta, mikä oli Copernicuksen mukaan mittaushistorian uusi ennätys.
Lämpötilat saattavat edelleen kohota vielä muutaman seuraavan viikon aikana. Heinäkuu nimittäin on yleensä globaalisti lämpimin kuukausi. Tämä johtuu siitä, että suurin osa maapallon maa-alueesta on pohjoisella pallonpuoliskolla. Maa-alueilla, jotka lämpenevät ja viilenevät vain ohuesta pintaosasta, lämpötilat vaihtelevat voimakkaammin kuin merissä. Siksi pohjoisen pallonpuoliskon talviaikaan (tammi-helmikuussa) absoluuttiset globaalit keskilämpötilat ovat aina nelisen astetta viileämpiä kuin heinä-elokuussa.
Myös Euroopassa ennätyslämmintä
 |
| Euroopan vuorokausien keskilämpötilat vuodesta 1979 tämän vuoden heinäkuun 17. päivään asti. Paksu musta käyrä (ylinnä) kuvaa vuotta 2023, oranssi käyrä vuotta 2022 ja musta katkoviiva vuosien 1979–2000 vuorokausikohtaisia keskiarvoja (keskiarvo ja keskihajonta ±2σ).Kuvan voi suurentaa klikkaamalla. Lähde: Birkel, S.D. 'Daily 2-meter Air Temperature', Climate Reanalyzer, Climate Change Institute, University of Maine, USA. Accessed on July 18th, 2023. |
Myös Euroopassa on ennätyslämmintä. Eilen (17. heinäkuuta 2023) keskilämpötila oli 22,34 astetta, korkeampi kuin yhtenäkään aiempana vuorokautena koko mittaushistorian aikana. Ennen tämän vuoden heinäkuuta ennätys oli 22,18 astetta viime vuodelta (9. elokuuta 2022), jolloin Euroopassa oli mittaushistorian siihen mennessä lämpimin kesä. Edellinen ennätys oli vasta vuodelta 2021.
Euroopan mittaushistorian lämpimin kesä 2022 aiheutti jopa yli 60 000 ennenaikaista kuolemaa
Ilmastonmuutos vaikuttaa ihmisten terveyteen monin tavoin. Vertaisarvioidun lääketieteellisen Nature Medicine -lehden mukaan Euroopan viime kesän helteet aiheuttivat todennäköisesti yli 60 000 ennenaikaista kuolemantapausta (95 prosentin luottamusvälillä 37 643–86 807 ennenaikaista kuolemaa) aikavälillä 30.5.–4.9.2022, Suomessakin mahdollisesti lähes 200. Optimilämpötila, jolloin kuolleisuus oli vähäisintä, oli tutkimuksen mukaan 17–19 astetta (keskimäärin 18,32 astetta naisilla ja 18,55 astetta miehillä) siten, että vanhemmissa ikäluokissa optimilämpötilat olivat hieman korkeampia kuin nuorilla (0–64-vuotiailla 17,39 astetta, 65–79-vuotiailla 18,33 astetta ja yli 80-vuotiailla 18,56 astetta). Vaikka lukumääräisesti suurin osa helteen vaikutuksesta kuolleita onkin vanhuksia, myös nuoremmilla helle lisää kuolemien riskiä. Itse asiassa miehillä helteen vaikutus on suhteellisesti suurin ikäluokassa 0–64 vuotta (+41 prosenttia), naisilla puolestaan yli 80-vuotiaissa (+27 prosenttia). Tutkimus saattaa tosin aliarvioida helteiden vaikutusta kuolleisuuteen, koska tutkimuksessa käytettiin kultakin alueelta jokaisen viikon keskilämpötilaa ja viikon aikana kuolleiden määrää, eikä tarkempia yksittäisten hellepiikkien (hellepäivien) tietoja. Lisäksi on huomattava, että tutkimuksessa ei eritelty kuolinsyitä vaan tarkasteltiin kuolleiden kokonaislukumääriä.
Kesäkuu 2023 oli globaalisti mittaushistorian lämpimin kesäkuu
 |
| Harmaalla käyrällä ja ympyröillä on esitetty kesäkuiden 1891–2023 globaalin keskilämpötilan poikkeamat ajanjakson 1991–2020 kesäkuiden keskilämpötilasta Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Sinisellä käyrällä on esitetty viiden vuoden liukuva keskiarvo. Punainen viiva osoittaa pitkän aikavälin lineaarista trendiä. Kuvan voi suurentaa klikkaamalla. Lähde: Japanin ilmatieteen laitos. |
Tänä kesänä helleuutisointi on toden teolla käynnistynyt Suomessa vasta heinäkuussa, mutta globaalisti jo kesäkuu oli lämpimin. Ainakin neljän eri tutkimuslaitoksen mukaan kesäkuu 2023 oli koko mittaushistorian lämpimin kesäkuu. Esimerkiksi Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan kesäkuu oli globaalisti 0,51 astetta vuosien 1991–2020 kesäkuiden keskiarvoa lämpimämpi, 1,06 koko 1900-luvun kesäkuiden keskiarvoa lämpimämpi ja vuodesta 1891 alkavan mittaussarjan lämpimin kesäkuu. Pitkällä aikavälillä kesäkuut ovat lämmenneet keskimäärin 0,73 astetta vuosisadassa. Japanilaisessa lämpimimpien kesäkuiden tilastossa jaetulla toisella sijalla ovat kesäkuut 2022, 2019 ja 2016, jotka kaikki olivat 0,28 astetta vuosien 1991–2020 kesäkuiden keskiarvoa lämpimämpiä.
Myös valtameret ovat ennätyslämpimiä, ja merijäätä on ennätyksellisen vähän
 |
| Koillis-Atlantin kesäkuiset meriveden lämpötilan poikkeamat vuosina 1979–2023 verrattuna ajanjaksoon 1991–2020. Kuvan voi suurentaa klikkaamalla. Tiedot: ERA5. Lähde: Copernicus Climate Change Service/ECMWF. |
Kolme kuukautta peräkkäin (huhtikuusta kesäkuuhun) myös valtameret ovat olleet ennätyslämpimiä, mikä on puolestaan johtanut merijään voimakkaaseen sulamiseen. Kesäkuussa merijäätä olikin vähemmän kuin koskaan aiemmin. Lämpimät merivedet puolestaan ovat vaikuttaneet trooppisten pyörremyrskyjen syntymiseen. Niitä nimettiin kesäkuussa yhdeksän, mikä on enemmän kuin keskimäärin näin aikaisin pohjoisen pallonpuoliskon kesällä.
 |
| Koillis-Atlantin meriveden keskimääräiset päivittäiset lämpötilat vuosina 1979-2023. Vuosi 2023 on esitetty mustalla käyrällä ja muut vuodet punaisella tai sinisellä (eri vuosikymmenten vuodet eri värisävyillä). Kuvan voi suurentaa klikkaamalla. Tiedot: ERA5. Lähde: Copernicus Climate Change Service/ECMWF. |
Sekä koko Atlantin valtameri että erityisesti Koillis-Atlantti olivat kesäkuussa ennätyslämpimiä. Koillis-Atlantti oli kesäkuussa keskimäärin peräti 1,36 astetta lämpimämpi kuin kesäkuiden 1991–2020 keskiarvo. Globaali meriveden keskilämpötila (alueella 60° S–60° N) nousi eilen toista kertaa mittaushistoriassa 21 asteeseen. Nämä molemmat 21 asteen ylitykset ovat tältä vuodelta. Ainakin ensimmäisen ylityksen jälkeen lämpötila myös pysyi 21 asteen yläpuolella useamman vuorokauden ajan. Pohjois-Atlantillakin lämpötila kohosi eilen ennätyksellisesti noin 24,5 asteeseen.
 |
| Tällä hetkellä 44 prosenttia tutkitusta valtamerten pinta-alasta kärsii meren helleaallosta (MHW), mikä on enemmän kuin kertaakaan aiemmin vuodesta 1991 alkavan tilastoinnin aikana. Kuvan voi suurentaa klikkaamalla. Lähde: image provided by the NOAA/OAR/ESRL PSL, Boulder, Colorado, USA. |
Ilmastonmuutos ja El Niño vaikuttavat yhdessä ennätyslämpötiloihin
Tämänhetkistä maapallon lämpimyyttä selittää ilmastonmuutoksen lisäksi luonnollisesti muutamien vuosien välein toistuva El Niño -ilmiö. Se vaikuttaa merkittävästi maailmanlaajuiseen säähän, ekosysteemeihin, maatalouteen, trooppisiin sykloneihin eli trooppisiin pyörremyrskyihin, kuivuuteen, pensaspaloihin, tulviin ja muihin sään ääri-ilmiöihin. Se tuo esimerkiksi tulvia Yhdysvaltojen länsiosiin sekä maastopaloja Indonesian sademetsiin ja Australian pensasalueille.
Vaikka El Niño onkin luonnollinen ilmiö ja vaikka se on esiintynyt koko ihmiskunnan historian ajan, globaali lämpötilan kohoaminen todennäköisesti kaksinkertaistaa kaikkein voimakkaimpien El Niño -ilmiöiden toistuvuuden. Erityisen voimakas El Niño syntyy, kun meren pintalämpötila nousee yli 28 asteeseen tavallisesti viileämmällä ja sateettomalla Tyynenmeren itäreunalla. Normaalisti tällaiset olosuhteet syntyvät kerran 20 vuodessa. Kun kasvihuonekaasut lisääntyvät ja maapallon keskilämpötila nousee, tällaiset olosuhteet syntyvätkin tutkimusten mukaan noin kerran vuosikymmenessä.
Tällä hetkellä olisi todennäköisesti keskimääräistä lämpimämpää ilman ilmastonmuutostakin, mutta ilmastonmuutoksen vaikutuksesta lämpötilat ovat vieläkin korkeampia kuin ilman ilmastonmuutosta. Itse asiassa nykyisin jopa luontaisesti viileät La Niña -vuodet ovat lämpimämpiä kuin El Niño -vuodet aikoinaan. Kahdeksan viimeisintä vuotta ovat olleet mittaushistorian selvästi lämpimimmät vuodet ja yli asteen esiteollista aikaa lämpimämpiä
Lue myös nämä
Pohjoisen pallonpuoliskon kesä 2022 oli globaalisti koko mittaushistorian lämpimin
Historiallisia helleaaltoja ja tänään jopa 50 astetta lämmintä
Vuosi 2022 oli Suomessa tavanomaista lämpimämpi, elokuu paikoitellen jopa ennätyslämmin
Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti
Kuolemanlaaksossa mitattiin eilen lämpötilaksi +54,4 astetta
Aasian uusi koko mittaushistorian lämpöennätys 54 astetta?
Euroopan mittaushistorian uusi lämpöennätys on lähes 49 astetta
Maapallon uusi kaikkien aikojen kylmyysennätys, -93,2 astetta?
Maapallon ylikulutuspäivä 2023 on 2. elokuuta
 |
| Diagrammissa on esitetty maapallon ylikulutuspäivät vuosina 1971-2023. Mitä matalampi vihreä pylväs on, sitä aiemmin vuoden luonnonvarat on kulutettu loppuun. Ekovelka eli maapallon luonnonvarojen ylikulutus alkoi 1970-luvulla. Vuonna 2023 vuoden aikana syntyvät luonnonvarat on kulutettu loppuun noin 2. elokuuta. Täysin tarkkojen päivämäärien laskeminen on kuitenkin mahdotonta. Kun vielä 1960-luvun lopulla ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö oli sopusoinnussa maapallon luonnonvarojen tuotannon kanssa, nyt ihmiskunta kuluttaa luonnonvaroja vuodessa yhtä paljon kuin 1,7 maapalloa ehtisi tuottaa. Credit: Earth Overshoot Day. |
Ylikulutuspäivä lasketaan kaavalla (maapallon biokapasiteetti / ihmiskunnan ekologinen jalanjälki) x 365. Ekologinen jalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka suuri pinta-ala yhtä asukasta kohden keskimäärin tarvitaan uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen. Biokapasiteetti puolestaan tarkoittaa ekosysteemien kykyä tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja sitoa päästöjä yhtä asukasta kohden laskettuna. Luvut ilmoitetaan globaalihehtaareina (gha). Se tarkoittaa hehtaarin suuruista aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on noin 2 gha, kun taas hehtaari laidunmaata on noin 0,5 gha.
 |
| Milloin ylikulutuspäivä olisi, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla elintasolla kuin tietyn valtion ihmiset? Mikäli kaikki maapallon asukkaat kuluttaisivat luonnonvaroja yhtä paljon kuin qatarilaiset, globaali ylikulutuspäivä olisi ollut jo noin 10. helmikuuta. Jos kaikki ihmiset puolestaan eläisivät suomalaisten kulutustasolla, maapallon ylikulutuspäivä olisi ollut noin 31. maaliskuuta. Credit: York University Ecological Footprint Initiative & Global Footprint Network. |
Lähteet ja lisätietoja
Footprint Data Foundation
Earth Overshoot Day
Ecological Footprint Explorer
Lue myös nämä
Suomen vuoden 2023 ylikulutuspäivä on 31. maaliskuuta: suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 4,1 maapalloa
Ovatko humanosfäärin tuottamat tekno- ja mediafossiilit käynnistäneet antroposeenin, kapitaloseenin, angloseenin, antrobseenin vai plantaasiseenin?
Kasvitieteilijä Carl von Linné luokitteli myös monia ihmisen sairauksia tai ominaisuuksia: vastenmielisyys mansikan tuoksua kohtaan, palava halu tanssia...
Kaikkien aikojen tunnetuin kasvitieteilijä Carl von Linné syntyi 316 vuotta sitten. Hän ei ollut pelkästään biologi, joka kehitti eliöiden luokittelujärjestelmän, vaan myös lääketieteen edistäjä. Tosin nykytietämyksellä monet Linnén tautiluokitukset palavasta tanssihalusta ja liioitellusta koti-ikävästä vastenmielisyyteen mansikan tuoksua kohtaan vaikuttavat kovin oudoilta. Mielenkiintoisia ja erikoisia olivat myös hänen kuvauksensa feenikslinnusta, lohikäärmeestä, satyyristä sekä muista taruolennoista.
 |
| Anthropomorpha-taksoni esiteltynä vuonna 1763. Vasemmalta oikealle Troglodyta Bontii (luolamies), Lucifer Aldrovandi (lucifer), Satyrus Tulpii (satyyri) ja Pygmaeus Edwardi (pygmi). (Lähde: Christian Emmanuel Hoppius: Anthropomorpha. In: Amoenitates Academicae. Band 6, Stockholm, 1763. Public domain. Tekijänoikeus vanhentunut.) |
Carl von Linné on taksonomian eli eliöiden luokittelun isä. Linné syntyi 23. toukokuuta (vanhan ruotsalaisen kalenterin mukaan 13. toukokuuta ja juliaanisen kalenterin mukaan 12. toukokuuta) vuonna 1707.
Jukka "Yucca" Korpelan nettisivuilla on selostettu erinomaisen hyvin tieteellisten (eli huolimattomammin sanottuna latinalaisten) nimien periaatteet ja käytänteet. Lyhyesti sanottuna tieteellinen lajinimi on aina kaksiosainen. Nimen ensimmäinen osa on sukunimi ja toinen osa (ns. epiteetti) määrittää lajin. Sukunimeä voi käyttää yksinään määrittämään tiettyä sukua, johon yleensä kuuluu useita eri lajeja, mutta lajinimi on aina kaksiosainen. Lajinimen toista osaa (epiteettiä) ei siis voi koskaan käyttää yksinään. Se ei yksin tarkoita mitään lajia, vaikka sananmukaisesti suomennettuna sana voikin merkitä jotakin. Esimerkiksi nykyihminen on tieteelliseltä nimeltään Homo sapiens, joka on sananmukaisesti "viisas ihminen". Ihminen kuuluu siis Homo-sukuun (lat. homo = ihminen), mutta sellaista lajia kuin sapiens ei ole olemassakaan. Sukunimi kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella ja lajinimen toinen osa pienellä alkukirjaimella. Lisäksi tieteelliset suku- ja lajinimet on tapana kursivoida.
Linné luokitteli ihmisen samoin kuin eläimet
Saksalaisen biologi Ernst Haeckelin mukaan Linné nosti esiin kysymyksen ihmisen alkuperästä. Linné kuvasi ja luokitteli ihmisen aivan kuten minkä tahansa kasvi- tai eläinlajin. Hän luokitteli ihmiset apinoiden kanssa samaan kädellisten lahkoon Systema Naturae -teoksen ensimmäisestä painoksesta (v. 1735) alkaen (lahkon nimitys tosin oli aluksi toinen). Hänellä oli mahdollisuus tutkia useita apinoita ja hän totesikin samankaltaisuudet ihmisen ja apinoiden välillä. Hän huomautti molemmilla olevan pohjimmiltaan sama anatomia. Puhetta lukuun ottamatta hän ei löytänyt muita eroja. Niinpä hän asetti ihmisen ja apinat samaan lahkoon Anthropomorpha, joka tarkoittaa sanamukaisesti ihmismäistä. Tämä luokittelu sai kritiikkiä muilta biologeilta (esimerkiksi Johan Gottschalk Wallerius, Jacob Theodor Klein ja Johann Georg Gmelin) sillä perusteella, että on epäloogista kuvata ihminen nimellä ihmismäinen ("kuin ihminen").
Kirjeessään Gmelinille Linné vastasi vuonna 1747 näin: "Se, että olen sijoittanut ihmisen Anthropomorpha-lahkoon, ei ehkä miellytä [sinua] termin ’ihmismäinen’ takia, mutta ihminen oppii tuntemaan itsensä . Älkäämme saivarrelko sanoilla. Minulle on yhdentekevää, mitä nimeä käytämme. Mutta etsin sinulta ja koko maailmalta ihmisen ja apinan väliltä yleistä eroa, joka noudattaa Natural History -periaatteita. En todellakaan tiedä ainuttakaan. Jos vain joku voisi kertoa minulle yhdenkin! Jos olisin kutsunut ihmistä apinaksi tai päinvastoin, olisin saanut kaikki teologit yhdessä kimppuuni."
Teologinen huoli oli kaksijakoinen. Kun ihminen laitetaan samalla tasolla kuin apinat, tämä laskee ihmisen hengellisesti korkeampaa asemaa. Toiseksi Raamattu sanoo, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi (theomorfismi). Jos ihminen ja apinat eivät olleet selvästi erillisiä ja erikseen suunniteltuja, se merkitsisi sitä, että myös apinat oli luotu Jumalan kuvaksi. Tämä oli asia, jota monet eivät voineet hyväksyä. Tällaisen kritiikin myötä Linné koki tarpeelliseksi selittää itseään selvemmin. Systema Naturae -teoksen kymmenes painos ottikin käyttöön uusia käsitteitä, mukaan lukien Mammalia (nisäkkäät) ja Primates (kädelliset), joista jälkimmäinen korvasi Anthropomorpha-termin, sekä antoi ihmisille täyden binaarisen eli binomiaalisen (kaksiosaisen) nimen Homo sapiens.
Uusi luokittelu sai vähemmän kritiikkiä, mutta monet luonnontutkijat olivat yhä sitä mieltä, että Linné oli alentanut ihmisen entiseltä paikaltaan luonnon hallisijana vain luonnon osaksi. Linné uskoi ihmisen biologisesti kuuluvan eläinkuntaan, johon ihminen siis oli sisällytettävä. Linné lisäsi Systema Naturae -teoksessa Homo-sukuun toisen lajin, Homo troglodytes (”luolamies”), joka perustui Jacobus Bontiuksen kuvaukseen. Vuonna 1771 Linné nimesi myös Homo lar -lajin. Ruotsalainen historioitsija Gunnar Broberg kuitenkin arvelee, että Linnén kuvaamat uudet ihmislajit olivat todellisuudessa apinoita tai eläinten turkkeihin verhoutuneita alkuperäiskansoja, jotka halusivat pelotella siirtolaisia, ja joiden ulkonäköä oli liioiteltu Linnélle kerrotuissa kuvauksissa. Homo lar, yksi gibboniapinoista, on nykyään luokiteltu nimellä Hylobates lar, suomeksi lari. Homo troglodytes, nykynimeltään Pan troglodytes, taas on simpanssi. Kaikkiaan Linné nimesi 42 kädellisten lajia.
Linné luokitteli myös taruolentoja lohikäärmeestä satyyriin
Systema Naturae -teoksen ensimmäinen painos oli vain yksitoistasivuinen, mutta 13. painoksessa vuodelta 1770 oli peräti 3000 sivua. Kymmenennessä painoksessa (v. 1758) Linné huomasi muuttaa valaat ja manaatit kaloista nisäkkäisiin. Varhaisissa painoksissa oli mukana myös monia tunnettuja tarujen olentoja, esimerkiksi feenikslintu, lohikäärme, mantikori (leijonan ruumis, ihmisen pää ja skorpionin häntä) ja satyyri, jotka Linné luokitteli Paradoxa-taksoniin. Brobergin mielestä Linné yritti tarjota asioille luonnollisen selityksen ja tehdä ymmärrettäväksi taikauskon maailmaa. Linné myös yritti kumota joidenkin tällaisten olentojen olemassaolon.
Liioiteltu ikävä kotiseudulle ja vastenmielisyys mansikan tuoksua kohtaan
Linné ei ollut vain luonnontieteilijä vaan myös lääkäri ja Uppsalan yliopiston teoreettisen lääketieteen professori. Hän pyrki systematisoimaan myös sairaudet ja antamaan kaikille niille nimet. Linné luokitteli esimerkiksi sellaisia mielisairauksia kuin Eromania (rakkausmania, liiallinen rakastuminen yhteen kaipauksen ja halun kohteeseen), Theligonia (mieletön viehtymys kaikkiin vastakkaisen suklupuolen edustajiin, naisilla Nymphomania ja miehillä Satyriasis), Gnostalgia (liioiteltu ikävä kotiseudulle), Dipsia (sammumaton halu juoda) ja Tarantismus (palava halu tanssia). Oman luokituksensa saivat esimerkiksi vastenmielisyys mansikan tuoksua, kovakuoriaisia ja kissoja kohtaan sekä vesikammo eli kaiken märän kammoaminen. Sitta tai Pica tarkoitti potilaan suurta halua syödä jotakin sopimatonta. Linnén mukaan tämä johtui raskausaikana siitä, että kohtu painoi suolistoa.
Malariasta Linné oli sitä mieltä, että se oli yhteydessä veden savipitoisuuteen. Lääketieteen luennossaan hyvin uskonnollinen Linné myös antoi tulkinnan Raamatun luomiskertomuksesta. Linnén mukaan Aatamista puhuttaessa "kiellettyä hedelmää" vastaa hänen kiveksensä ja käärmettä hänen siittimensä. Kun sanotaan, että hedelmä oli makeaa syötävää, sillä taas tarkoitetaan itse parittelua.
Konsti elää kauan
Linnén mukaan ihmisen hyvinvoinnilla oli kuusi vaatimusta: hyvä ilma, riittävä liikunta, uni, sopiva ravinto, luonnollisten eritteiden häiriintymätön kulku ja tasapainoinen mielentila. Tämä linnéläinen ajattelu näkyy hyvin myös suomalaisissa terveysohjeissa vuodelta 1786:
"Konsti elää kauan. Eli tarpeellisia ja hyödyllisiä neuwoja ja ojennusnuoria terweyden warjelemiseksi ja saada elää isohon ikähän.
1. Uni eli nukkuminen on sangen hywä, kun se on kohtuullinen, sillä se vaikuttaa teräwän ymmärryxen, hyvän muiston ja kewiän työn.
2. Likin ruokaa, ja juomaa ja unta on lijkunta, askaroitseminen ja työn tekeminen sekä mielelle että ruumijille terweydexi.
3. Älä pidätä vettäs, tuulta tai muuta luonnoliista tarwettas.
4. Harjaa eli kampaa usein pääsi, että aijwon lijat höyryt ulos pääsevät.
5. Kävele ja liiku jotain ylös noustuasi, että loka, joka yöllä on kokoontunut suolijin laskeusi alaspäin persauxeen.
6. Että usein purgerata ja lääkityxiä nauttia on wahingollinen: luonto tottuu wihdoin niihin.
7. Juopumus wäkewistä juomista tekee ihmisen laiskaxi ja uneliaaxi.
8. Suuri ja äkkinäinen wihastuminen ja raskas pitkällinen murhe ja huoli kuiwaawat myös ruumijn.
9. Iloinen mieli ja tyytywäisyys lisää ikää.
Wasassa 1786, Prändätty C.W. Londieerildä"
Vain lääkärit opiskelivat kasvitiedettä
Linnén aikaan Ruotsin yliopistoissa ei voinut opiskella kasvitiedettä erikseen vaan ainoastaan lääketieteen osana. Näin teki myös Linné, joka sittemmin toimikin useita vuosia lääkärinä 1730-1740-luvuilla. Hänen asiakkaanaan oli esimerkiksi aiemmin Ruotsin kuningattarena toiminut Ulriika Eleonoora. Materia Medica -kirjassaan Linné esitteli kasveja, eläimiä ja mineraaleja, joita voi käyttää lääkkeinä. Linné piti esimerkiksi metsämansikoita eräänlaisena ihmelääkkeenä useisiin vaivoihin. Linné viljeli lääkekäyttöön esimerkiksi unikkoa, rohtovirmajuurta, belladonnaa eli myrkkykoisoa, kesämarunaa ja kamomillasauniota. Linné myös kehitteli kasvien vuorokaudenaikaisliikkeisiin perustuvan kasvikellon.
Linnén henkilöhistoria ja merkitys
Linné itse summasi elämäntyönsä virkkeeseen "Jumala loi - Linné järjesti". Vaikka Linné tunnetaan varsinkin kasvitieteilijänä, hän ilmeisesti vaikutti merkittävämmin ornitologiaan ja muuhun eläintieteeseen. Linnén elämäntyö näkyy myös pohjoismaisessa luontoa kunnioittavassa ja suojelevassa asenteessa sekä biologian arvostuksessa koulun oppiaineena.
Suomenkielinen Wikipedia kertoo Linnéstä seuraavasti: "Carolus Linnaeus (myöhemmin Carl von Linné, 23. toukokuuta 1707 – 10. tammikuuta 1778) oli ruotsalainen luonnontutkija, joka kehitti nykyaikaisen taksonomian perusteet. Häntä pidetään myös nykyaikaisen ekologian isänä, ja hänen merkityksestään kertoo esimerkiksi sanonta 'Luoja loi mutta Linné järjesti'. Aikalaiset antoivat hänelle lempinimiä kuten 'kasvitieteilijöiden ruhtinas', 'Uppsalan uusi Adam' ja 'kukkaiskuningas'. Carl von Linné (Linnaeus) oli luterilaisen papin poika, joka syntyi ja kasvoi Ruotsissa syrjäisellä maaseudulla. Hänestä piti tulla kirkonmies, mutta hän peri isältään kiinnostuksen kasvitieteeseen. Kymnaasissa hän opiskeli klassisia kieliä, kirjallisuutta ja teologiaa, mutta hänen opettajansa Johan Rothman huomasi oppilaansa kiinnostuksen kasvitieteeseen. Linnaeus opiskeli ensin teologiaa, mutta siirtyi pian lääketieteeseen. Hän opiskeli Lundin ja Uppsalan yliopistoissa. Jo 23-vuotiaana hän alkoi Upsalassa valmistella käsikirjotusta, josta syntyi teos Fundamenta Botanica (Kasvitieteen perusteet). Vuonna 1732 tiedeakatemia lähetti hänet tutkimusmatkalle Lappiin. Matkan tuloksena syntyi teos Flora Lapponica (1737). Tutkimusmatkansa jälkeen hän siirtyi Alankomaihin, missä julkaisi vuonna 1735 teoksen Systema Naturae. Alankomaissa hänen opettajansa ja tukijansa oli Hermann Boerhaave. Systema Naturae loi pohjan nykymuotoiselle systemaattiselle luokittelulle. Linnaeus palasi vuonna 1738 Ruotsiin harjoittamaan lääkärin ammattia ja meni seuraava vuonna naimisiin Sara Lisa Moraean kanssa. Vuonna 1741 hänet nimitettiin Uppsalan yliopistoon lääketieteen professoriksi, mutta hän vaihtoi pian viran kasvitieteen professuuriin. Saadessaan aatelisarvon hän otti nimekseen von Linné. Teoreettiset ideansa Linné kiteytti teoksessaan Philosophia Botanica (1751)."
Wikipedia jatkaa edelleen: "Linnén merkittävin saavutus oli tieteellisen taksonomian kehittäminen. Tavoite luokitella kaikki kasvit, eläimet ja kivet sekä antaa niille yleispätevät nimet oli omana aikanaan mullistava. Hän jakoi eliöt luokkiin, lahkoihin, sukuihin ja lajeihin. Eläimet jaettiin kuuteen luokkaan: nelijalkaiset, linnut, amfibit, kalat, hyönteiset ja madot. Kasvit jaettiin heteiden ja emien mukaan 24 luokkaan. Linné ei koskaan täysin perustellut teorioitaan kuten hänen edeltäjänsä Theofrastos, Andrea Cesalpino, Joachim Jung ja John Ray olivat tehneet. Hän ilmaisi näkökantansa aforismein, mutta ei selittänyt niitä. Nykytieteen näkökulmasta Linnén jaottelut vaikuttavat keinotekoisilta, sillä siihen aikaan ei vielä tunnettu evoluutioteoriaa eikä eliölajien keskinäisiä sukulaissuhteita. Linné otti teoksissaan laajalti käyttöön binominimet: Latinankieliset kuvailevat nimet korvattiin lyhyemmällä kaksiosaisilla nimillä. Esimerkiksi marjalyhtykoison kuvaileva nimi physalis amno ramosissime ramis angulosis glabris foliis dentoserratis korvattiin nimellä Physalis angulata. Linné vaikutti merkittävästi suomalaiseen luonnontutkimukseen erityisesti oppilaidensa kautta, joista tunnetuimpia lienevät Pehr Kalm ja Suomen lääketieteen isäksi kutsuttu Johan Haartman. Myös 1800-luvun luonnontutkijat arvostivat häntä. Elias Lönnrot, joka laati ensimmäisen suomalaisen kasvion, antoi Linnélle nimityksen 'ikimainio'. Sakari Topelius kuvasi Linnétä vielä suureellisemmin sanoin: 'Vielä kauan hänen kuoltuaan muistelevat lapset hänen nimeään. Viisaat maailmassa sanovat toisilleen: Se oli mainio mies! Kun iltatuuli heiluu puissa, kukissa ja heinissä, kuulet maailman suhisevan ja melkein sanovan toisilleen näin: Hän oli mies, joka rakasti meitä ja ymmärsi meitä, oli nimeltä Carl von Linné. Se oli mainio mies!'. Suomalaisissa kasvioissa esiteltiin Linnén järjestelmä aina 1970-luvulle saakka, ehkä pitempään kuin missään muualla maailmassa."
"The Linnean Society of London" pitää erinomaista nettitietokantaa, jossa voi tutustua digitalisoituihin Linnén kirjoihin, kirjeenvaihtoon sekä kasvi- ja eläinkokoelmiin. Kannattaa katsoa myös Ruotsin luonnontieteellisen museon nettiherbaariota.
Antoiko Linné rumalle rupikonnalle nimen kilpailevan luonnontieteilijän mukaan?
Legendan mukaan Linné oli ihastunut vanamon kukkaan ja liitti siksi vanamon lajinimeen oman sukunimensä latinalaisittain kirjoitettuna: Linnaea borealis. Sen sijaan – edelleen legendan mukaan – kilpailevan ranskalaisen luonnontieteilijän, Linnétä arvostelleen kreivi Comte de Buffonin (Georges-Louis Leclerc, 1707-1788) nimen Linné halusi antaa mahdollisimman rumalle lajille. Niinpä hän nimesi rupikonnan nimellä Bufo bufo. Legenda ei kuitenkaan liene täysin tosi, sillä bufo tunnetaan rupikonnan nimenä jo klassisessa latinassa. Lisäksi tiedetään, että vanamon sukunimen Linnaea on antanut Linnén kanssa samaan aikaan elänyt hollantilainen kasvitieteilijä Gronovius. Linné otti vasta myöhemmin vanamon tällä nimellä kasvien tieteellisen nimistön perustana olevaan teokseensa Species Plantarum. Vaatimatonta ja vähään tyytyvää vanamoa Linné piti omana tunnusmerkkinään, joka kuvattiin myös suvun vaakunaan.
Mikä ihme on amazopeikkus ja miksi tutkija nimesi loispistiäisen Johanna-vaimonsa mukaan?
Jälleen uusi eläinlaji nimettiin suomalaisen tutkijan mukaan
Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimetJääkiekon MM-kilpailujen tietokilpailukysymys: Kuka suomalainen jääkiekkoilija on saanut nimensä hyönteisten tieteellisiin lajinimiin?
Kolmetoista Tähtien sota -elokuvien mukaan nimettyä oikeaa eliölajia
Jälleen uusi hämähäkkilaji nimettiin Harry Potterin mukaan