Uusi toimintakausi on polkaistu käyntiin ja niin lapset kuin me aikuiset olemme jälleen uusien asioiden äärellä. Ryhmämme kulkee nyt nimellä Keijukallio ja ryhmä koostuu vanhoista konkareista sekä uusista tulokkaista. Osa uusista lapsista on siirtynyt pienten puolelta ja osa tullut alakerran avoimen varhaiskasvatuksen kerhosta. Ja onhan meillä myös uusia aikuisiakin, kun elokuussa ryhmässä aloitti varhaiskasvatuksen resurssiopettaja Minna. Minna on toisinaan apuna myös muissa talon ryhmissä. Ensi viikolla ryhmässä aloittaa varhaiskasvatuksen lastenhoitajana Marjaana, ja monelle perheelle jo vanhana tuttuna jatkaa varhaiskasvatuksen opettaja Mari. Vaikka monet asiat on vähän meille kaikille vielä uutta ja opettelemme jälleen toimimaan uusien ihmisten kanssa, on lapset löytäneet hienosti paikkaansa ryhmässä ja jokaiselle uudellekin on tuttuja lapsia ryhmässä keiden kanssa on helppo touhuta.

Vaikka auringon säteistä on päästy vielä nauttimaan ja se nenän päätä ulkona aina välillä lämmittää, ollaan jo lasten kanssa vahvasti asennoiduttu syksyn tuloon. Yksi sadepäivä innosti meitä askartelemaan sateenvarjot pisaroilta suojaamaan. No näiden alle ei ihan taideta mahtua sateelta suojaan, mutta ihanat ikkunakoristeet niistä saatiin meidän uuteen ryhmätilaan. Samalla vähän muistuteltiin mieliin saksityöskentelyä. 


Pihalla innostuttiin niin hienojen hiekkakakkujen tekoon, että niistä oli ihan pakko ottaa vielä erikseen kuva muistojen arkistoon. Yksi lapsista taas oli löytänyt maasta kaksihaaraisen oksan ja käytti sitä harpin tavoin täydellisten ympyröiden tekoon. Niin ne ulkoleikitkin vaan innostavat lapsia todella monipuolisten asioiden tekemiseen eikä aikuinen voi muuta kuin ihailla vieressä. 

Syksyn tulon myötä ollaan innostuttu porukalla myös sienistä. Ollaan lauleltu ja rytmitelty rytmimunilla sekä puikoilla laulua kahdesta pienestä peikkolapsesta: Kaksi pientä peikkolasta istui kärpässienen alla. Sataa rop, rop, rop, sataa rop, rop, rop. Sataa aivan kaatamalla.
Lisäksi lainattiin naapuriryhmästä myrkkysienileikin sienet ja kori ja leikkiä mentiinkin lasten kanssa hyvällä sykkeellä monta kierrosta. Päätettiin yhdessä, että meidän pitää tehdä myös omaan ryhmään vastaava leikki ja askarrellaan itse siihen sienet! Myrkkysienileikin leikkiohjeet voi kurkata vaikkapa TÄÄLTÄ!


Ja pitihän niitä sieniä lähtä katsomaan ihan metsäänkin asti. Ja niitähän näkyi ihan hirveästi, tosin suurin osa taisi olla ihan niitä oikeita myrkkysieniä. Lapset nämä kuitenkin hienosti tunnisti ja osasivat itsekin kertoa, ettei mitään sieniä saa laittaa metsässä suuhun. Parempi kun ei edes koske niihin. Mustikoihin sen sijaan saa koskea ihan luvan kanssa ja laittaa myöskin suuhun. Ei me mitään eväitä tällä kertaa oltaisi edes tarvittu, sillä jokaisen retkeilijän suu oli enemmän tai vähemmän sininen retken päätteeksi. Päästiinpä maistamaan myös vähän puolukoitakin. Retken loppupuolella pysähdyttiin vielä ihan porukalla ihmettelemään ihmeellistä kärpässientä. On se kyllä hieno, vaikkakin on myrkyllinen. Ehkä tämänkin sienen alla sadetta on joskus pitelemässä peikkolapsia, kuka tietää...



Niin, ja askarreltiinhan me ne omat sienetkin siihen leikkiin!

Eli ensi viikolla leikitään varmasti taas monta kierrosta myrkkysientä ja lasketaan yhdessä saaliita. Taidetaan lähteä myös uudestaan metsäretkelle, sinne kun jäi vielä niin paljon mustikoita!