Raati aloitettiin miettimällä, mitä se lumi oikeastaan on. Kerrattiin myös veden olomuodot. Mietittiin, mitä lumen ja jään alta löytyy, ketä siellä elää? Entäpäs jään alla sitten? Mitä kalat tekevät silloin, ketkä horrostaa, mikä kala kutee?

Sen jälkeen päätettiin tehdä tieteellinen testi lumen eristävyydestä. Metsän eläimille kaivettiin pienet kolot. Yhteen koloon asetettiin lämpömittari. Onkohan kolon ilma lämpimämpi, kuin ulkoilma? Tämän testin tulokseen päätimme palata raadin lopulla. Vastaako kaivetut kolot ollenkaan vaikkapa igluja?

Seuraavaksi keskustelimme siitä, mihin lunta tarvitaan. Helposti lapset keksivät talvihauskuuksia: lumiukon rakentamiseen, hiihtämiseen, lumipallojen tekoon. Keskusteltiin myös siitä, että lumi on suojaava tekijä joillekin metsän eläimille; se voi suojata saalistajilta, tai lumiset alaoksat viimalta ja kylmyydeltä.

Entäs, mistä se lumi lumi syntyy ja mitä tapahtuu lumen matkalla maahan? Tutkiskeltiin asiaa piirroskuvan kautta.
Tutustuimme lumihiutaleiden monimuotoisuuteen ja yksilöllisyyteen. Miten hurja määrä onkaan erilaisia lumihiutaleita! Puhuttiin siitä, mikä vaikuttaa siihen, miltä lumihiutale näyttää. Sitten päästiinkin muodostamaan lumihiutaleita niin itsestämme, kuin koko raatiporukan avun avulla.

Lopuksi maalattiin lumihiutaleita lumeen, tulipa uniikkeja, upeita hiutaleita metsän hankea kaunistamaan. Sen lisäksi valmistettiin lumijäätelöannoksia, jotka värjättiin kauniiksi ja etsittiin annoksen päälle metsästä koristeita.

Tietenkin tarkastimme lopputuloksen lumen eristävyys -testistämme. Karhun kolon lämpötila oli puoli astetta ilman lämpötilaa korkeampi. Mietittiin syitä pienelle lämpötilaerolle: Olisiko kolon pitänyt olla syvempi ja olisiko katto auttanut asiaa? Osuiko mittari lumeen kolon pienuuden vuoksi?

Vettä satoi, mutta lumiaihe vei silti Mesikämmen-lapset mennessään.