Maanantaina suuntasimme metsään tutustumaan jouluiseen havupuuhumme, kuuseen. Ihan ensin käytiin läpi kuusen tuntomerkit ja puhuttiin siitä, kuinka sen erottaa männystä. Sitten lähdettiin matkaan ja laskettiin näkemämme kuuset: Metsäetsivät oppivat tunnistamaan kuuset sangen nopeasti! Päästiin kuusilukumäärässä ainakin kahteenkymmeneen, kunnes pysähdyttiin ison, tutun kuusen alle ja puhuttiin tuosta jylhästä puusta lisää: miltä näyttää kävyt, entäs neulaset? Nuuskittiin neulasia ja tutkittiin kuusen runkoa. Jokainen keräsi vielä lopuksi oman kuusen kävyn. Niistä teemme joulukoristeita, jolla koristelemme valitsemamme söpön pikkukuusen, jonka matkan varrella näimme.

Keskiviikkona Kehokekkerit kutsuivat lintujumppaamaan pihalle kirpeään ja aurinkoiseen pakkassäähän. Hypittiin tilhinä oksalta oksalle pihlajanmarjoja keräten, maakotkina saalistettiin peippoja sekä liidelttiin haukkahipassa.

Torstain lauluhetkellä perehdyttiin lasten oikeuksien viikon kunniaksi siihen, mitkä asiat tekevät lasten elämästä hyvää. Lauluhetken läpi seikkaili Kalle-nalle, joka ensin aikoi tehdä pesänsä pilveen.

"Olipa kerran nalle, jonka nimi oli Kalle. Se karkasi maailmalle ja jäi muurahaisen alle. Se teki sellaisen ilmeen, että rakensi pesänsä pilveen.

Ja nukkui talviunta ja söi tuhat kiloa lunta. "

Pilvikoti ei ollutkaan hyvä, joten hän jatkoi matkaansa. Sen jälkeen Kalle halusi näyttää kaikki tunteensa (Miltä tuntuu Nallesta), kävi luistelemassa (Liukasta on jää), meni metsään ja löysi sieltä turvallisen kodin sekä näki tikan (Tikka hakkaa puuta nokallansa). Saipa Kalle lopuksi vielä kaipaamansa ystävän, Iiro Ilveksen. (Minun ystäväni on kuin villasukka)

Tällä viikolla Metsäetsivät ovat ehtineet leikkiä myös kivoja sisäleikkejä. Lapset ovat jaksaneet neuvotella leikin säännöistä ja laittaneet mielikuvituksensa hienosti lentämään.